Agilitya

Tiistaina oli agilitya. Aika luksusta päästä sisälle halliin kaiken lumen ja tuiskun keskeltä..

Suuri osa porukasta oli viimeksi poissa samoista syistä kuin mekin, joten tällä kertaa lähinnä katsottiin mitä koirakot osaavat.

Otettiin rengasta: vetämällä Rosi tuli läpi hyvin, mutta kun ohjasin sivulta Rosi tuli renkaan ali. Ensi kerralla kelmutetaan muut välit, joten koiran on tultava oikeasta reiästä :)

Teimme myös hyppysarjan, jossa oli neljä estettä peräkkäin niin lyhyillä väleillä, että koiran oli samantien ponnistettava seuraavaan hyppyyn. Tarkoituksena on opettaa koira huolelliseksi esteillä, ponnistamaan oikein ja katsomaan minne se on menossa. Jätin Rosin ensimmäisen esteen eteen ja kutsuin sarjan takaa luokse. Tämä oli meille helppo nakki. Ensi kertaa varten koira tulisi opettaa menemään hakemaan namia lautaselta tai muulta alustalta. Hyppysarja harjoituksessa siirryttäisiin siihen, että koiran voisi lähettää sen vierestä/takaa hakemaan sarjan lopussa olevat namit.

Aino teki Rosille ja mulle lyhyen radan (muuri, pussi, putki, kepit, muuri, putki suurinpiiretin kahdeksikon muotoinen rata) koska halusi nähdä mitä osaamme. Rata meni ihan yllättävän hyvin, tosin kepeillä jouduin korjaamaan yhden välin. Kiitosta sain siitä, etten höpöttänyt koiralle mitään turhaa, sanoin vain käskyt ja muutamassa kohdassa "hyvä". Jotain on jäänyt alkusyksyn treeneistä mieleen, sillä ennen häselsin ihan joka suuntaan ;) Tulevaa varten saisin opettaa koiralle (ja itselle) lähi- ja kaukohallintaa. (esim putken jälkeen koira käteen ja sitten vasta käsky seuraavalle esteelle) Silloin pystyisin kertomaan koiralle paremmin mihin suuntaan ollaan menossa seuraavaksi.

Seinässä kiinni odottelu ei mennyt ihan nappiin. Jos puhuimme ja muutkin koirat odottivat vuoroaan, Rosi oli ihan hiljaa. Heti, kun yksikin koira pääsi tekemään jotain, se aloitti huutamisen. Tähän sain vinkiksi perinteisen suihkupullo-rankaisun. Vettä kuonolle heti kun se haukkuu. Kärsivälliyyttä varmasti siihenkin tarvitaan, mutta on kuulemma toiminut Ainon omille koirille.

Muuta ei juuri ehditty tehdä, alkuhaastatteluihin ja muuhun höpöttelyyn meni niin paljon aikaa. Ensi kerralla tiedetään jo vähän missä mennään ja päästään tekemään enemmän :)

Kohellusta

Aamulla töissä heti yhdeksän jälkeen sisään melkein juoksee nainen, joka samantien tule luokse ja pyytää apua siistien vaatteiden etsimiseen. Käy ilmi, että nainen on menossa Messariin esittämään koiria. Vaatteet olivat kuulemma unohtuneet kotiin, Seinäjoelle ja päälle oli saatava muuta kuin verkkarit ja retkeilykengät.. Sopivat vaatteet löytyi ja toivotaan, että Helsingin reissulta tuli kotiin viemisiksi muutakin kuin vaatteita ;)

Messari on jäänyt väliin nyt kolmena peräkkäisenä vuonna ja vaikka huomenna oon töissä klo 11 eteenpäin, niin ajattelin, että voisin kuitenkin yrittää ehitä paikalle. Jos tulisi aikaisin, voisi vähän kierrellä messualueella ja katsoa aussieiden arvostelut. Nehän alkaa jo heti yhdeksältä, joten ehtisin siitä vielä töihinkin. Tai toivottavasti ehtii :)

Päästiin muuten viikon varoitusajalla yhtäkkiä agilityn 11 kerran kurssille, jota ohjaa Aino Pikkusaari. Viime tiistaina olisi jo ollut ensimmäinen kerta, mutta ei sääolosuhteiden takia koskaan päästy perille. Sinä päivänähän Helsingissä satoi noin puoli metriä lunta, eikä kitkarenkaat (tai ehkä siinä säässä mitkään muutkaan renkaat) olleet paras mahdollinen vaihtoehto. Meinasin jäädä lumipenkkaan kiinni jo omalla kotikadulla, mutta loppujen lopuksi esteeksi muodostui auraamaton ylämäki. Ylämäkeen joutui kääntymään todella tiukasti, joten vauhtia ei pystynyt ottamaan oikeastaan yhtään. Yritin päästä mäkeä ylös vaikka kuinka monta kertaa eri tekniikoilla, mutta renkaat vaan suti ja suti lumessa. Jätin lopulta auton ainakin kilometrin päähän tästä kohdasta ja kävelimme Rosin kanssa takaisin. Harhailimme keskellä ei-mitään vaikka kuinka kauan, enkä löytänyt koko hallia. Tästä turhautuneena (+treeniaikaa olisi ollut ehkä 20min jäljellä) käännyttiin vaan takaisin autolle ja ajoin kotiin. Pisteenä i:n päälle, auto juuttui vielä juuri ennen kotia lumeen ja jouduin pyytämään työntöapua.

Seuraavana päivänä luin sähköpostit: kurssikirjeessä oli ollut väärä osoite ja uusi osoite oli ilmoitettu sama aamuna, kuin kurssi alkoi. Itse en sähköposteja läheskään joka päivä lue, joten kyllä harmitti! Aivan turha reissu siis.. Mutta ehkä ensi kerralla parempi onni.

Rosin oivalluksia

Agilitykurssin loputtua ei olla Rosin kanssa käyty ohjatuissa koulutuksissa, mutta tehty jonkin verran omatoimisesti sitä ja tätä.

Ollaan opeteltu ilmaisemaan maassa olevia tavaroita/keppejä menemällä maahan (jäljestystä ajatellen, tätä on tehty jo vaikka kuinka pitkään) Heittelin erilaisia tavaroita pihalle ja käskin etsimään. Heti, kun Rosi löysi tavaran, käskin sen maahan -> tästä palkka. Vasta joku aika sitten Rosilla välähti ja se alkoi tarjota maahanmenoa itsestään. Taas tuli todistettua se, että Rosi muistaa oppimansa jutun aina paremmin, jos se on joutunut itse oivaltamaan mitä haetaan.

Toinen asia jonka suhteen Rosilla on jotain liikahtanut päässä on maahanmeno vapaana ollessa. Pyrin siihen, että maahanmeno olisi Rosin "hengenpelastuskäsky", jolla sen voisi pysäyttää paikalleen tarvittaessa. Ollaan harjoiteltu tätä pikku hiljaa aloittaen helposta etäisyyksistä ja olemattomalla häiriöllä. Olen antanut käskyn sellaisina hetkinä, jolloin Rosi ei ole jo valmiiksi ottanut kontaktia. Se oli pitkään todella tahmea liikkeissään, pysähtyi, mutta saattoi jäädä istumaan tai jopa seisomaan. Noh, nyt lähipäivinä on tapahtunut ihmeellistä edistystä ja olen saanut sen maahan jopa laukasta! Nopeista maahanmenoista on tietysti pysytynyt antamaan superpalkan, mikä on ilmeisesti vahvistanut käytöstä.. :)

Helsingissäkin on ainakin parikymmentä senttiä lunta ja ollaan lenkkeilty ahkerasti. Rosi selvästi nauttii lumessa sekoilusta, eikä sille voi välillä muuta kuin nauraa, kun se spurttailee yksinään edes takaisin :)

Rosilla on muuten taas jälleen kerran joku mörkövaihe, hämärällä ja pimeällä se nostaa niskakarvat pystyyn toisen koiran tullessa vastaan ja saattaa jopa haukkua. Mitä aiemmin toisen koiran huomaa, sitä paremmin niistä pääsee ohi (nameilla varsinkin ongelmaa ei ole) mutta silti vähän harmittaa, että se nyt meni keksimään tuollaisen käytöksen, kun se ei sitä aikaisemmin ole juuri koskaan tehnyt..

Sekalaista

AST:in agilityn 6:n kerran jatkokurssilla käytiin huimat 2 kertaa. Kurssi oli sen verran huonoon aikaan, ettei töiden takia sinne suurimmaksi osaksi päästy. Harmi, koska agilityyn tulee varmasti nyt taukoa.

Tokoilu on ollut viime aikoina myös aika satunnaista. Perusasentoja ollaan hinkattu ruokakupin kanssa paikallaan pyörimällä jonkin verran ja ihan kivasti se takapääkin silloin liikkuu. Ilman ruokakuppia Rosi tuntuu olevan vähän tahmea. Paikkamakuuta on otettu vaihtelevalla kestolla, välillä oon käynyt näköpiirin ulkopuolellakin ja hyvin se on pysynyt. Toko jutuissa haastavaa on tällä hetkellä se omistajan treenivire ;) Enemmän ollaan opeteltu temppuja, kuin mitään "asiallista". Rosin osaamista tempuista voisi joskus tehdä listan..

Toissa viikonloppuna käytiin taas Inkan&Rommin&Sätkän kanssa treenailemassa. Ei ollut kovin määrätietoista koulutusta, mutta ainakin seuraamisen käännöksiä tuli tehtyä ja samoin sitä paikkamakuuta. Inka teki ruutua, seuraamista ja pelkästään leikki Sätkän kanssa Rosin vieressä. Itse seisoin alkuun ihan lähellä ja pidensin vähitellen matkaa. Aluksi Rosi meinasi sännätä Sätkän mukana ruutuun tai ties minne, mutta muutaman kerran kun komensin sitä, niin koira alkoi pysyä paikallaan. Naksuttelin niistä hetkistä, jolloin Rosin huomio oli minussa ja näin sain sn pysymään paremmin aloillaan. Hirveästi tarvittaisiin kyllä häiriötreeniä tähän asiaan!

Ja vielä agilitysta. Päätin alkaa harjoitella keppejä kotona, vaikka verkkoja ei olekaan. Viritin kukkakepeistä ja muista kuuden kepin sarjan, jota ollaan nyt pujoteltu :) Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Rosi pujottelee kepit kädellä vetäen, mikä on jo huimaa edistystä. Sitä kättä joutuu sitten kuukausi kaupalla häivyttämään, mutta sillä tekniikalla nyt edetään.

Uuteen BH kokeeseen..

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi selvittää saako meidän BH-koe tuloksen Suomessa jonnekin ylös. Vastaus oli, että ei. Tällaisia ulkomailla suoritettuja tuloksia ei kuulemma kirjata suomalaiseen jalostustietojärjestelmään.

Harmi, sillä nyt pitää käydä suorittamassa koe uudestaan, että saadaan siitä Rosille tulos.

Pitääpä katsella milloin sellainen seuraavan kerran jossain järjestetään ja alkaa palautella Rosille mieleen liikkeitä. Tai lähinnä sitä paikallaoloa joudutaan harjoitella, muu kyllä sujuu edelleen..

Kuvissa Rosi ja espanjanvesikoira Cara.

Tokon yhteistreenit

Josko nyt kuitenkin kirjottaisi pikaisen yhteenvedon viime viikon yhteisreeneistä..

Ihan alkuun otettiin ryhmäpaikalla olo. Rosi vaihtoi asentoa ehkä noin 100 kertaa ja loppu vaiheessa nousi jopa ylös. Ei tullut yllätyksenä, sillä viimeisin paikkamakuu ollaan tehty BH-kokeessa. Kävin palkkaamassa välissä pari kertaa ja lopetin sitten suosiolla aika aikaisin, kun huomasin, ettei Rosi oikeen meinaa pysyä aloillaan.

Kokeiltiin hyppyä. Tehtiin esteestä tosi matala ja lisättiin paloja vähitellen. Ihme ja kumma, mutta nyt Rosi suostui hyppäämään esteen yli, vaikka toko vklopussa se ei tajunnut esteestä mitään. Heitin sille ensin lelun, kun se oli esteen päällä hyppäämässä, mutta todettiin, että parempi, jos palkka tuleekin apuohjaajalta. Rosi nimittäin yritti katsoa muhun päin ja takaa tuleva palkka ei edistänyt asiaa. Saatiin kuitenkin pari ihan hyvää hyppyä. Toisaalta kun paloja oli tarpeeksi monta, eikä Rosi nähnyt esteen yli, se kiersi esteen. Hiljaa hyvä tulee, ei saisi ahnehtia. (tästä muuten puhuttiin treenin aikana paaaljon! ;) :)

Sitten tehtiin seuruuta. Inka naksutteli ensin katsekontaktista, yhdestä, kahdesta, kolmesta askeleesta pidentäen pätkää koko ajan. En pysäyttänyt liikettä missään vaiheessa ja tulikin tehtyä todella pitkä seuruu! Rosi kuulemma skarppasi enemmän mitä pidempään oltiin tehty. Tästähän Jessica Ristimäki sanoi (lähinnä hazelmoorin koirakoille, heh) Valkeakoskellakin. Kun koira osaa, sille kannattaa tehdä välillä ylipitkää/ylivaikeaa treeniä, jolloin siltä todella vaaditaan vireen ylläpitäistä ym. Meille se näköjään ainakin toimi, Rosi tajusi, ettei se nyt pääse lusmuilemaan ja yrittikin sitten paremmin.

Noottia sain taas liian kovasta kävelyvauhdista. Rosin paikka kuulemma luisuu vähän eteen ja se on myös hieman väljä, koska se ei pysy vauhdissa mukana. Kokeilin sitten ihan hidasta kävelyä ja silloin saatiin aikaan yksi parhaimmista seuruupätkistä ikinä! Tytöt laittoivat mut tekemään seuraamista myös ilman koiraa, käskyttivät käännöksiä ja tarkkailivat. Ei ollut helppoa!

Olin suunnitellut tekeväni vielä liikkeestä seisomisia, mutta päätin lopettaa työnteon loistavaan seuruupätkään.

Wilma ja Inka on varmaankin jo selostanut omat tekemisensä omissa blogeissaan, joten ei niistä sen enempää. Hirveän kiva oli treenata porukalla :) Rosi sai takaluukkuun seuraksi Rommin ja Sätkän, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Jee, hyvä koiruus!

2x agiliitoa

Torstaina oltiin toka vikaa kertaa Konalassa agilityssa. Aiheena oli tällä kertaa sylikäännökset. Se meni jostain kumman syystä omalta osaltakin ihan ok! Kouluttaja tosin sanoi mulle (taas kerran) treenin päätteeksi, että "ihan loistava koira sulla on, mutta kun et itse vaan osaa!" :D

Tehtiin ensin rataa ja sitten vähän lyhyempiä harjoituspätkiä, joissa oli mukana pituuseste, rengas ja pussi. Renkaan joudun vielä vetämään keskeltä, eikä se ole ihan maksikorkeudessakaan, mutta aika hyvin se lähti sujumaan. Pussi ja pituus sujuvat hienosti. (Ja vaikka viime postissa taisin kirjoittaa, pituus EI ollut viimeksi täys pitkänä. Neljä palaa siinä oli, mutta ei ihan niin leveänä, kuin kisoissa..) Otettiin myös pitkiä suoria, joissa oli aitoja+rengas tosi lyhyillä välimatkoilla, jotta koira oppisi sovittamaan askeleet esteiden väliin. Aluksi Rosi hyppi yli kaksi estettä kerrallaan, mutta tajusi pian jutun juonen.

Keppejä tehtiin myös pitkästä aikaa, tällä kertaa pelkillä ohjureilla. Huijattiin Rosia vähän keppien väleissä olevilla nameilla, jolloin se pujotteli, eikä karannut ohjureiden yli/ali. Loppua kohden Rosi alkoi selvästi hahmottamaan idean.

Torstain treeni oli todella antoisa, harjoitukset oli juuri sitä mitä me kaivattiinkin! Jäi todella hyvä fiilis ja saatiin sillä kerralla harjoituksista ihan maksimit irti. Päällimmäiseksi jäi mieleen taas se, että ohjaus pitää viedä loppuun saakka, koira pitää heittää esteelle. Toiseksi edelleen se rintamasuunta. Rosi kääntyy kas kummaa, vaikka kuinka tiukasti, kun vaan itse käännyn seuraavalle esteelle.. Eipä ole kovin ihmeellinen asia, mutta yllättävän vaikeaa käytännössä.

------

Tänään alkoi sitten AST:n treenit Puolarmetsän kentällä. Aloitus ei ollut niin lupaava. Harhailin ensin melkein 30min ihan kentän lähistöllä, kun en löytänyt perille. Treeni-intoa laimensi myös se, että koko treenin tihkutti vettä..

Niin tai näin, jaettiin ryhmä kahteen, maxit - mini/midit ja saatiin kaksi lyhyttä rataa tehtäväksi. Kouluttajat halusivat nähdä meidän tasoa, joten tehtiin radat vaan oman parhaan taitomme mukaan. Kepeillä ei ollut mitään verkkoja/ohjureita, tehtiin elämän ensimmäistä kertaa A ja puomi kokonaisuudessaan- lopputulos silti yllättävän positiivinen. En ala selostaa ratoja sen tarkemmin, en edelleenkään jaksa piirtää niitä koneelle.

Kepit meni ihan pieleen, en osaa vetää koiraa kädellä, eikä Rosi sen paremmin osaa seurata kättä kepeillä. Siitä ei sen enempää.

Puomilla vedin aluksi kädellä Rosia namin perässä, se seurasi, eikä ollut moksiskaan, vaikka kävikin aika korkealla. Toisella kerralla se lähti ihan itse juoksemaan puomia eteenpäin ja kontaktit siinä vähän kärsi. Kolmas yritys oli ihan ok, Rosi eteni rauhallisemmin, otti kontaktit oikein, mutta tuli pois puomilta ennen lupaa.

A oli aika samantapainen. Rosi ei aristellut estettä, kiipesi rohkeasti, otti kontaktit, muttei tässäkään odottanut lupaa jatkaa.

Kiintoisaa oli se, että ulkokentällä Rosi oli rauhallisempi odotellessa. (Eikö se tajunnut, että pääsee treenaamaan, kun oli uusi paikka, vai mistä johtuu?) Toisaalta uudessa paikassa Rosi ei ollut oikein kuulolla, vaan lähti muutamaankin otteeseen kesken radan juoksentelemaan ympäriinsä ja haistelemaan paikkaa.. Torstain treenipaikassa se ei tee sitä nimittäin enää ollenkaan.

Agility on haastavaa- ohjaajalle!

Parit agilitytreenit on jäänyt kirjoittamatta. Molemmilla kerroilla oli taas kunnon radat joilla toisella harjoiteltiin jaakotusta ja toisella persjättöjä. Ei mitään aavistusta ovatko nämä termit ihan yleisessä käytössä, mutta niitä kuitenkin harjoiteltiin. Toissa kerralla kokeiltiin muuten pituuttakin, lelun perässä koko pitkän esteen hyppääminen ei tuottanut mitään ongelmaa.

Mutta se ohjaus.. Rosi lukee minua ihan kivasti, mutta itse sähellän ihan olan takaa! Viime kerran treenissä kouluttaja laittoi meidät juoksemaan radalle pari kertaa ilman koiraa. Tarkoituksena oli tehdä rata aivan, kuin koira olisi mukana, käskytyksineen päivineen. Näin se jopa onnistuikin, mutta kun otin Rosin mukaan kaikki unohtui samantien. Harmittaa, että itselle ei vaan mene jakeluun ohjauskuviot ja sen takia menee pieleen. Toisaalta eihän meillä ole kun vasta 8 tai 9 kertaa agilitya takana. Ehkä ei vielä kannata surra, kun ei päässä raksuta tarpeeksi, että ehtisi ohjaamaan nopeaa koiraa oikeaan suuntaan :)

Sitten iloinen yllätys: päästiin Agility Sport Teamin 6:n kerran jatkokurssille! Ensimmäinen kerta on jo nyt sunnuntaina. Josko sitä kautta avautuisi mahdollisuus päästä seuraan treenaamaan. Harmittavaa vaan, sillä tiedän, että ainakin kaksi treenikertaa jää meiltä välistä töiden ja muiden pakollisten jo aikoja sitten sovittujen menojen takia :(

Rosi sai eilen hienon vihertävän-ruskean Hurtan takin (ja uuden nahkahihnan, joka on ollut ostoslistalla ehkä 4 kuukautta..) AST:in treenit on ulkokentällä, joten takille on kohta tarvetta, kun ilmat vielä viilenee. Alkulämmittelstä ei ole mitään hyötyä, jos koiran joutuu silti laittamaan kylmään autoon odottelemaan..

Rosin kanssa on ollut muutama viikko vääntöä perusasioista, mutta nyt se on onneksi vähän rauhoittunut. Mikälie murrosikä sillä (taas) on menossa. Jos se vaikka tämän jälkeen vähän aikuistuisi, täyttäähän se parin kuukauden päästä kaksi! Havahduin tähän asiaan pari päivää sitten ja tuntuu kyllä oudolta ajatella, että tuo höpsö pentu olisi kohta "aikuinen".

Lauantaina käytiin Inkan+aussie Rommin ja bc Sätkän sekä Vilman+valkkari Riston kanssa treenaamassa. Pari tuntia vierähti kyllä tosi äkkiä, miten sitä juttua aina riittääkin ;) Mutta siitä myöhemmin oma postaus.

Agilityn ahaa! elämykset

Torstaina käytiin jälleen agiliitämässä. Edellisen viikon kerta jäi meiltä välistä.

Uutena kouluttajana toimii Anne Savioja. Hän teki meille samantien 20 esteen radan, joka onneksi tehtiin ensin noin 5 esteen pätkissä. Radalla oli aitoja, putkia ja kepit. En edes yritä selostaa rataa tähän, enkä osaisi sitä enää varmasti piirtääkään, mutta kerrotaannyt jotain yleistä. Paikalla oli 2xbordercollieita ja 2xausseja (Rosi siis mukaan lukien) sekä yksi espanjan/portugalin vesikoira. Vauhtia riitti siis kaikilla koirakoilla. Alkeiskurssillahan koiria oli mineistä maxeihin ja nyt olikin kiva, että kaikki olivat samaa kokoluokkaa..

Radalla oli muutamia valssauskohtia, jotka tuotti itselle jälleen vaikeuksia. Yhdessä kohdassa valssi täytyi tehdä esteen edessä ja olin joka kerta auttamattomasti seuraavan esteen tiellä, kun Rosin olisi pitänyt siitä hypätä.. Putket Rosi osasi hakea tosi kivasti, se on edelleen Rosin ehdoton lempparieste.

Koin radalla ison ahaa-elämyksen. Meidän kouluttaja käski jossain vaiheessa laittamaan kädet taskuun ja ohjaamaan pelkillä olkapäillä. Tämän jälkeen vaikeatkin välistä vedot, ihan kaikki ongelma kohdat sujui kuin tanssi! Olkapäillä ohjatessa jouduin tietysti kääntämään koko yläkroppaa huomattavasti enemmän, jolloin rintamasuunta pysyi oikein ja Rosi kulki oikeaan suuntaan. Ensi kerralla kokeilen tätä ihan ehdottomasti uudestaan!! Ihan mieletön fiilis, kun koira menee just sinne minne haluatkin, vaikka kädet oli taskussa. Mitä tästä opimme: kädet vaan sotkee ja häiritsee koiraa, jos niitä ei osaa hallita :D

Radan pätkää

Torstaina oli agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta. Oma kouluttajamme ei pääsyt tulemaan, joten meillä oli sijainen. Jo tästä syystä treenistä tuli todella erilainen kuin yleensä. Muutenkin minulla (ja muutamalla muullakin) taisi olla kouluttajamme kanssa hieman näkemyseroja koulutustekniikoiden suhteen..

Alkuun otettiin kepit. Ensimmäisellä kokeilulla Rosi meni kepeille sisään ja pujotteli ihan nätisti, mutta minä sain heti huutia käskytyksen myöhästymisestä. Olin alkuun kyllä sanonut, ettei Rosi hahmota vielä käskyä "kepit" ja annan sen edelleen juuri silloin kun se lähtee ensimmäiseen väliin.. Noh, kouluttaja oli eri mieltä ja siis käskytys myöhässä. Kokeiltiin lähetystä uudestaan (vaihdoin puolta tässä välissä) ja annoin käskyn ennen kuin Rosi lähti kepeille. Pipariksi meni ja Rosi lähti juoksemaan keppien vierellä. Sain sen lopulta pujottelemaankin, mutta omasta mielestä tekniikka ei ollut hyvä. Käsiavuista sun muusta on aina oma vaivansa päästä eroon, mutta ennen kuin käskyn merkitys on koiralle selvä, on sitä aika turha antaa etukäteen.

Putki oli "S" muodossa. Rosi haki putken suun taas hyvin, mutta huomasin selvästi että vauhti vähän hidastui, kun putki oli väännetty eri muotoon :)

Pussia kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Ensin kouluttaja piti pussin suuta auki ja lähetin sen muuten samoin kuin putkeen. Ei ongelmaa, Rosi ei tainnut edes huomata, että tehtiin uutta asiaa. Kun se meni niin hyvin kouluttaja sanoi, että voidaan kokeilla samantien ilman että kukaan pitää kiinni. Rosi meni vauhdilla tästäkin läpi, se ei välittänyt ollenkaan kankaasta. Tällaisissa tilanteissa olen aina tyytyväinen, kun koira on niin rohkea! :)

Kontakteja tehtiin puomin alastulolla, tällä kertaa nostettiin koirat puomille. Rosi teki tälläkin kertaa aivan loistavat kontaktit :) (nami edelleen puomin edessä maassa) Tän jutun se on selvästi nyt tajunnut mitä haetaan!

Otettiin vielä aita-putki-aita yhdistelmää. Melko suora linja ja putki edelleen "S". Tämä oli helppoa molemmille.

Seuraavaksi tehtiin suunnilleen "U"n muotoinen rata kepit-aita-aita-putki-aita-aita. (Näitä ratoja voisi alkaa piirrellä, eihän näistä muuten ymmärrä mitään) Ensimmäisellä yrityksellä päästiin kaikki muut paitsi viimeinen este. Kaksi viimeistä aitaa muodosti "L"n vasemmalle, sinänsä suht helppo juttu, mutta oma ohjaus vaan auttamattomasti myöhässä ;)
Toisella yrityksellä Rosi meni ohi putkesta (!?) mutta sain sen kutsuttua takasin ja päästiin loppuun jälleen vikalle esteelle kompuroimaan :) Päästiin kuin päästiinkin vika este yli, mutta Rosi ehti kyllä aika monta kertaa pyörähtää ympäri ennen sitä.

Rosi seuraa ohjausta tarkasti, ongelmana vaan on, etten itse vielä hahmota aina ohjauksen suuntaa :D

Lähes yksityisopetusta agilityssa

Eilen oli oikeen luksusagilitytreenit! Meitä oli kaksi koirakkoa paikalla. Saatiin ruhtinaallisesti ohjausta ja pystyttiin todella keskittymään mm. ohjaukseen.

Aloitetaan vaikka kontakteista.. Viime viikollahan Rosi rynni puomilla ihan miten sattuu ja poikitti lopussa. (Puomin alastulo edelleen maassa) Tällä kertaa otettiin taas niin, että meidän kouluttaja toimi apuohjaajana ja pysäytti Rosin namilla kontaktille. Se sujui ja tehtiin niin, että hän enää osoitti maassa olevaa namia. Sekin sujui ja päätettiin nostaa puomin toinen pää pöydälle. Näin kun tehtiin kontaktit sujui ehkä paremmin kuin ikinä. Rosi ei aristellut yhtään, vaikka puomi olikin korkeammalla. Se teki tosi hienot pysähdykset kontaktille ja sai niistä oikeen kunnon namipalkankin. Ensi kerralla kokeillaan tehdä ilman apuohjaajaa, niin että asetan namin Rosin nähden puomin päähän maahan ja lähetän sen sitten puomille.

Otettiin treenin lopussa myös muutama puomin ylösmeno. Laitoin namin kontaktille vähän yli puoleen väliin, annoin käskyn "puomi" ja "koske" kun Rosi löysi/söi namin. Sujui hyvin. Ilmeisesti osa ei edes harjoittele ylösmenokontakteja, mutta meidän kouluttaja perusteli sitä niin, että koira oppii menemään tiukassaki paikassa puomille ja kontaktille, eikä voi loikata suoraan puoleen väliin. Kuulostaa järkevältä.

Kepit (edelleen verkoilla). Kouluttaja huomasi, ettei Rosi oikeen ymmärrä "kepit" käskyn merkitystä. Sanoin käskyn väärällä hetkellä (koira katsoi minuun, tai johonkin muualle) eikä siis osannut yhdistää sanaa keppeihin. Parin toiston jälkeen onnistuin ohjaamaan kädellä ja sanomaan käskysanan juuri oikeaan hetkeen ja silloin Rosi lähti kepeille oikein. Tässä täytyy siis jälleen ohjaajan harjoitella..

Rengasta otettiin keppien yhteydessä, jotta saataisiin kepeille menoon vauhtia. Se auttoi ihme kyllä hahmottamaan oikeaa käskytyshetkeä ja Rosikin meni kepeille puoli vahingossa sisään.

Sitten olikin aidoilla valssiharjoitusta. Edelleen sama kuvio, kuin viimeksi. Tosin lisänä putki, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä sama kuvio toisen suuntaan. Me ei päästy putkeen asti, kun omaan ohjauksen takia jouduttiin ottamaan monta toistoa jo pelkillä esteillä :) Hankalaa oli se etten alkuun luottanut siihen, että Rosi menee toisen esteen yli. Menin liikaa koiran mukana enkä sitten enää ehtinyt valssata ja ohjata koiraa seuraavalle estelle. Tehtiin sitten niin, että lähdin itse lähes Rosin vierestä ja jäin reilusti sen taakse. Näin ehdin valssaamaan ja ohjaamaan Rosin vielä viimeiselle esteelle. Muutama toisto tätä ja askeleet jäivät mieleen, jolloin koko muu ohjaus helpottui huomattavasti! Takaa leikkausta oli myös tarkoitus kokeilla, mutta se jäi ensi kertaan.

Treenikerrasta jäi mahtava fiilis. Rosi oli koko ajan kuulolla ja hallinnassa! Se oli lähes koko ajan vapaana hallissa, eikä yrittänyt kuin kerran livistää. Silloinkin se tuli kutsusta salamana takaisin. Näköjään toisten koirat on sille vielä niin suuri häiriö, ettei se pysty kunnolla keskittymään ja siksi se on ollut niin mahdoton välillä. Kun yrittää opettaa uutta asiaa ja toinen koirakko tekee vieressä, niin ei ihme jos koira ei keskity vaan tekeminen menee sijaistoiminnolle.. Viikonlopun ja eilisen jälkeen on koiraan paljon luottavaisempi olo. Seuraavalla kerralla en itse ehkä jännitä niin paljon pysyykö Rosi hallinnassa vai lähteekö koko touhu lapasesta -koirakin sen varmasti vaistoaa ja ehkä toivottavasti pysyy paremmin luona.

Niistä metsäjäljistä edelleen ehkä myöhemmin, blogin kirjoittaminen saa tältä erää jäädä!

Hazelmoor tapaaminen Valkeakoskella 24.7.

Viime lauantaina ajoin Rosin kanssa Valkeakoskelle tapaamaan kasvattajaa ja muita Hazelmoorilaisia koirineen. Ilma oli vähän tuulinen ja pilvinen, mutta eipähän ollut ainakaan liian kuuma.

Melkein samantien kun päästiin paikalle osallistuttiin juoksukilpailuun. Rosi ei ollut ihan nopeimmasta päästä, mutta ihan hauskaa oli joka tapauksessa!

Sen jälkeen käytiin tekemässä pellolle jäljet Eijan&Lucan sekä Lauran&Lempin&Tarun kanssa. Oli meidän osalta aika ex tempore päätös lähteä jäljestämään, joten ei ollut jälkiliinaa eikä purkkeja mukana.Tein Rosille tauon jälkeen taas lyhyen epämääräisen ja loivan kaarevan jäljen, jossa namia siellä täällä. Tuli pieni ojan ylityskin! Jäljet saivat vanheta hetken aikaa. Sain Eijalta Lucan jälkivaljaat lainaksi ja kokeiluun, kun välillä tuntuu että Rosia häiritsee jalkojen välistä kulkeva hihna.
Rosi teki yllättävän hyvää työtä, nosti päätään välillä, mutta jatkoi ihan kivasti taas nenän käyttöä. Ojan ylityksessä ei ollut mitään ongelmaa (olin tosin tallannut sitä vähän huolellisemmin..)
Muilta tuli vinkiksi antaa koiralle enemmän tilaa ja liinaa kun se jäljestää. Puhuttiin muutenkin keppien ja kulmien opettelusta, siitä kun koira hukkaa jäljen jne, tuli tarpeeseen nekin ohjeet. Itse sain lisää innostusta tähänkin hommaan ja ollaankin tehty tällä viikolla kolme metsäjälkeä!! Niistä myöhemmin lisää.

Iltapäivällä osallistuttiin agility kisaan, oli meidän 5. kerta agilitya koko elämässä ja ihan ensimmäinen rata! Kepit ja renkaan jätin suosiolla väliin, kun ne on vielä niin heikolla pohjalla. Meidän rata koostui siis vain putkesta ja aidoista. Omalla kohdalla ohjauksesta ei voi vielä edes puhua, mutta Rosi seurasi joka tapauksessa todella hienosti ja haki putken ihan loistavasti! Huomasi, että Rosi oli ihan innoissaan eikä sillä käynyt mielessäkään lähteä muualle juoksentelemaan. Jee!

Oli kiva nähdä Lucaa ja Unnaa ja vähän vertailla sisaruksia. Aika samanlaisia tapauksia vaikuttavat olevan :)

Kauhukakara agilityhallilla

Meillä tulee agilityhallilla kaikki hankaluudet mukavasti esiin. Ensinnäkin Rosi on niin täpinöissään, ettei se pysy yhtään kuulolla. Ekat puoli tuntia se vaan säheltää, se tunkee nokan joka paikkaan, kiskoo hihnassa, huutaa aina vähän toisille koirille ja ihan ylipäätään pyörii vimmattuna ympyrä. Se ei pysty keskittymään annettuihin tehtäviin ja tekee vähän miten sattuu.

Tänään meidän "kuriton koira" taidonnäyte oli (melko treenin alkuun tosiaan) se että, keppien päätteeksi Rosi palkkasi itseään kunniakierroksella hallia ympäri... Taas kaikui kutsut kuuroille korville. Sain sen aika nopeasti onneksi kiinni ja eikun koira samantien niskasta raahaten autoon. Hain se takaisin ja loppu ajan se oli sitten jo vähän nätimmin. Tuli silti vähän huonompi treeni sen jälkeen, kun en oikeen luottanut siihen, että se pysyy käskyn alla ja tuli tehtyä vähän vähemmän.

Kontaktit oli huonot. Rosilla oli ihan järjetön vauhti puomin päähän, vaikka yritinkin rauhoitella sitä hihnalla. Se johti vaan siihen, että Rosi poikitti tai teki muuta kummallista puomin päässä. Saatiin ehkä 2 onnistunutta kontaktia. Ei tehty kovin montaa, mutta silti.

Putki meni ihan hyvin. Se oli lähes "u"n muotoinen, eikä se ollut Rosille edelleenkään hankalaa. Tein lähetyksiä vähän kauempaa, jotta Rosi saisi itse hakea putken suuta. Pari kertaa kävi niin, että Rosi haki putken suun tosi hienosti, mutta pysähtyi sitten etujalat putkessa, takajalat ulkona miettimään, että olikohan tää nyt oikein :) Tätäkään ei tehty kuin ihan muutama toisto.

Kepit. Lähetin Rosin edelleen ihan keppien suulta. Se taisi vähän paremmin hahmottaa asian, kuin viime viikolla. Hidas se on silti tätä hoksaamaan. Opetuskeinossa taitaa olla jotain vikaa.. Täytyy muistaa ens kerralla vahvistaa sisäänmenoja pelkällä ekalla keppivälillä.

Rengasta otettiin noin 5 toistoa. Muutama niin, että houkuttelin Rosin läpi toiselta puolelta ja muutama niin, että lähetin Rosin renkaaseen seisomalla samalla puolella rengasta. Tein tarpeeksi helppoa, ettei se vaan olisi mennyt sivuilta läpi. Tällä kertaa ei mennyt.

Ja sitten oli hyppysarja. Näistä Rosi innostui ihan tosissaan! Tehtiin edelleen samaa kuviota, kuin viimeksi. (En jaksa selostaa uudelleen, enkä myöskään piirrellä kuvia, joten edellisestä postauksesta löytyy, jos jota kuta kiinnostaa) Harjoiteltiin tällä kertaa valssausta 2. ja 3. esteen välillä. Rosi teki hienoa työtä ja meni just sinne minne oma rintamasuunta osoitti. Harmi vaan omassa motoriikassa on vielä vähän puutteita, ettei viimeiselle esteelle päästy kuin kerran ;)

Muuten siis ihan mukiinmenevä kerta, kunhan vaan hallintapuoli olisi kunnossa..

Täytyy ottaa agilityyn sama neuvo, kuin mikä tokoleirillä saatiin. Että kaikki tekeminen lähtee vain Rosin omasta kontaktista, ei niin päin, että heiluttelen leluja ja houkuttelen sitä, kun se on kiinnostunut jostain muusta. Tässä kirjoitellessa tuntuu, että meidän hallintaongelma on juuri tuossa. Rosi on varmaankin niin tottunut siihen, että kyllä se omistaja sieltä aina perässä tulee. Muut koirat ei näe treenatessa muuta kuin omistajansa ja Rosi taas vähän toisinpäin. Kyllä se tekee, kun sitä huvittaa, eikä ole muutakaan kiinnostavaa lähettyvillä, mutta muussa tapauksessa.. Toisaalta se ei ole luonteeltaankaan maailman miellyttämishaluisin koira. Se tekee, jos siitä on itselle jotain hyötyä.

agiliitelyä ja reissaamista

Toissa torstain agility on jäänyt kommentoimatta, mutta jatketaan nyt sitten eilisen treenistä.

Aloitetaan nyt vaikka putkesta. Rosi tykkää putkesta! Se ei yhtään epäröinyt, vaikka putki oli melkein "U":na. Ensi kerralla voisi ottaa enemmän lähetyksiä vähän kauempaa ja vähän haastavammista kulmista, koska Rosi selvästi hakee nyt putkeen itsekin.

Kontaktit. Tehtiin taas maassa olevan puomin alastulolla. Meni ihan huippu hienosti! Tein nyt niin, että jätin Rosin istumaan puomin eteen, laitoin namin maahan puomin päähän ja lähetin Rosin puomille eri puolilta ja eri etäisyyksiltä. Se menee puomin jo aika reippaasti, mutta pysähtyi joka kerta nätisti takajalat puomilla syömään namin.

Kepit sen sijaan on Rosille jostain syystä hankalat. (Tehdään edelleen verkoilla)Se pujottelee ihan kivasti kyllä, mutta ei edelleenkään oikeen tajua mitä "kepit" tarkoittaa. Joudun lähettämään sen ihan keppien edestä ja todella auttamaan, että se hoksaa mennä sisään. Kokeiltiin ihan pelkkiä sisäänmenoja toisilla kepeillä, joissa ei ollut verkkoja ja se meni jo paremmin. Tätä täytyy vahvistaa vaan niin paljon kuin mahdollista.

Otettiin taas hyppyjä kolmen esteen sarjana. Näissä harjoituksissa hankalinta oli oma ohjaaminen. Mulle oli jotenkin hirveän hankala sisäistää miten päin ohjaan koiraa, jotta se jatkaisi oikeaan suuntaan. Kuvio oli yksinkertaisesti sanottuna vähän "u":n muotoinen. Kaksi estettä ensin suorassa linjassa ja sitten kolmas puolikaarena vasemmalle. Onnistuin ihan muutaman kerran vain ohjaamaan Rosin kolmannelle esteelle, niin että se oikeasti hyppäsikin sen. En osannut kääntää omaa kroppaa tarpeeksi ajoissa kolmannelle esteelle, joten Rosi jatkoi aina esteen ohi eteenpäin. Se menee jo nyt niin kovaa, etten ehdi ajatella! :D Ensi kerralla otetaan varmaan lähinnä sitä puolikaarta, jotta itselle jää kroppaan muistikuva liikkeestä. Tai pitäisi ehkä harjoitella sitä kotona ihan kuivaharjoitteluna.. ;)

Käydään joka kerralla aina jotain uuttakin läpi ja tällä kertaa oli rengas. Tein ensin niin, että jätin Rosin ihan renkaan eteen istumaan ja houkuttelin sen läpi. Tällä tekniikalla sujui, mutta kun otin ahneuksissa liikaa välimatkaa (metri) renkaaseen, niin Rosi menikin sivuilta läpi. Tätä saa jäädä myös vahvistelemaan ihan kunnolla, ettei se vaan opi, että jostain muualtakin kuin renkaasta pääsee läpi...

Toissa kerran treeneissä Rosi oli vähän ylivilkkaalla päällä ja piti meteliä, kun muita koiria palkattiin leluilla.. Se oikeen kyttäili muiden tekemisiä, mikä yllätti itsenikin, yleensä se ei ole juuri välittänyt muiden riekkumisista, kunhan vaan eivät ole ihan nokan alle tulleet. Eilen sitten osasin jo vähän ennakoida, eikä se pitänytkään meteliä oikeastaan yhtään. Toisaalta eilisessä treenissä ei ollut juurikaan odottelua, kun kaksi koirakkoa oli poissa.

Tänään käytiin päiväretkellä Tallinnassa ja Rosi oli mukana. Sitätulee otettua moneen paikkaan mukaan, kun sen kanssa on nykyään niin helppo kulkea missä vaan. Se pääsi (joutui) muutamaan kauppaankin kiertelemään, mutta se vaan käveli tyynesti perässä. Se on sen verran rautahermo, että se pistää maate, olipa ympärillä minkä verran hälinää tahansa ja myös osaa levätä kun tilaisuus tulee. Kun syötiin ulkona, Rosi nukkui pöydän alla ja laivassakin se lepäili ihan rauhassa, vaikka ympärillä oli vilinää. Sai kauheasti kehuja kanssa matkustajilta, kun se osasi olla niin hienosti :)

Tokoviikonloppu Valkeakoskella 3.-4.7.

On niin ihanat ilmat ollut, ettei koneen ääreen ole juuri tullut istuttua, nyt kuitenkin vähän päivitystä Australianpaimenkoirat ry:n tokoleiristä. Paikkana oli Valkeakosken kennelkerho ja kouluttajana Jessica Ristimäki.

Ennen varsinaista koulutusta käytiin läpi teoriaa, Jessica kertoi omista koulutusmetodeistaan niin pennun kuin aikuisemman koiran kanssa. Oli hirveen mielenkiintoista kuunneltavaa, tällaista pitäisi olla useamminkin!

Sitten päästiin tekemään. Kumpanakin päivänä oli aurinkoista ja kuuma. Pelkäsin vähän jaksaako Rosi tehdä yhtään mitään, mutta ihan hyvin jaksoi kuitenkin. Suurin osa koirakoista oli meitä aika paljon pidemmällä koulutuksessa, joten muita seuratessa näin ja kuulin monta ihan uutta asiaa. Saa nähdä kuinka kauan neuvot pysyy mielessä, kun ei varmaankaan vielä hetkeen oteta ruutua jne.

Me aloitettiin ihan leikkimisellä. Rosi kyllä leikkii, mutta ongelmana oli, etten osannut yhdistää leikin intoa ja virettä itse tekemiseen. Tähän auttoi ihan se, että otin lelun tavallaan vähitellen pois. Pidin pannasta kiinni ja vedin samalla lelua maata pitkin pois päin koirasta. Tästä lennosta koira sivulle ja seuraamaan, vire jäi päälle ja saatiin aikaa kivoja lyhyitä seuraamispätkiä. Sain vinkiksi olla itse leikkiessä koko ajan liikkeessä, saisin juosta Rosin kanssa enemmän ja ottaa vähän vähemmän vetoleikkejä, joista Rosi ei kuulemma ole yhtä innoissan. Itsehän en tällaistakaan ole tullut edes ajatelleeksi..

Tästä päästiinkin seuraavaan aiheeseen, eli seuraamiseen. Halusin Rosin pitävän kontaktin paremmin pitkilläkin suorilla. Pian kävi ilmi, että korjasin kontaktin tippumista liian vahvasti, mikä teki Rosista hieman passiivisen. Tässä siis ongelman ydin, välillä pitkäkin pätkät on sujuneet tosi hienosti, mutta kun olen joutunut korjaamaan paljon, koko seuraaminen on mennyt ihan pipariksi. Koko viikonlopun aikana ei otettukaan yhtäkään oikeasti pitkää pätkää, vaan tehtiin ihan lyhyitä seuraamisia. Aina jos kontakti tippui korjasin hihnalla, mutta todella kevyesti nykimällä, "ärsyttämällä" koiraa, kunnes se taas otti kontaktin -> palkka. Muutaman toiston jälkeen, ei tarvinnut kuin kerran huomauttaa ja Rosi korjasi. Opettelin siis itse korjaamaan oikein ja niin, että koira pystyi vielä huomauttamisen jälkeen jatkamaan annettua tehtävää, eikä niin, että koira passivoitui korjaamisesta. Tällä viikolla pari iltaa sitten, kun otin pari pätkää seuraamista en joutunut kertaakaan edes korjaamaan!

Uutena asiana otettiin liikkeestä seisomista. Tehtiin niin, että peruutin koirasta pois päin ja houkuttelin sitä tulemaan minua kohti. Jossain vaiheessa huusin käskyn "seiso" ja heitin samaan aikaan pallon koiran taakse. Tätä muutama toisto ja sitten sama, mutta käskyn jälkeen ihan sekunnin odotus -> koira seisahtuu ->pallo. Tätäkin ollaan kokeiltu ja hienosti sujui! Tästä kai jatketaan niin, että aikaa pidennetään ennen kuin pallo lentää ja jossain vaiheessa otan koiran sivulle ja tehdään sama siitä.

Kokeiltiin myös hyppyä toisena uutena asiana, mutta Rosi hyppäsi esteen ehkä yhden kerran ja muina kertoina se pääsi livistämään ja kiersi esteen. Rosi ei selvästi ymmärtänyt mitä siltä haetaan ja meni lukkoon, ja alkoi sijaistoimintana haistella maata jne. Jätettiin juttu sitten kokonaan, ettei se ihan kokoonaan menisi passiiviseksi. Tällaiset tilanteet on itselle vaikeita, en ole edes osannut ajatella sijaistoimintaa, vaikka se aina silloin tällöin on treeneissä tullut puheeksi. Nyt jälkeenpäin ajatellen seuraamiseen on liittynyt tätä haistelua, kun olen joutunut kauheasti korjaamaan.

Hallintakin tuli puheeksi, kun Rosi päätti viimeisessä treenissä lähteä moikkaamaan Aijan ja Ellin koiria, jotka olivat auringolta piilossa telttojen edessä kentän laidalla. Tällaisessa tilanteessa kuulemma kannattaa tehdä koiralle todella selväksi, ettei käytös ole toivottua. Sehän meillä on välillä ollutkin hankalaa, kun Rosi on innostunut vielä lisää äänen korottamisesta ym.

Koiran intoa ja kiinnostusta itseä kohtaan kannattaa lisätä olemalla itse passiivinen. Mitään ei tapahdu, jos koira ei itse ota kontaktia. Tämä oli meillä varmaan yleisesti ottaen paras neuvo koko viikonlopussa. Toivoisin, että Rosi tekisi enemmän töitä mulle, eikä toisin päin. Katotaan miten vaikuttaa Rosin töiden tekoon ;)

Lauantai-iltana oli ihana päästä päivän päätteeksi saunomaan ja uimaan. Teki hyvää auringossa seisomisen jälkeen päästä vähän viilentymään! Meillä oli muutenkin mahtava porukka koossa, ei ollut yhtään liian totista, vaan tosi rentoa ja hauskaa menoa :) Kiitos vaan kaikille siitä! Oli kiva myös huomata, että vaikka me ollaankin Rosin kanssa ihan alkumetreillä tokon suhteen, niin kaikki avuliaasti antoi neuvoja jos vaan kysyi ihan mistä tahansa asiasta. Sekin oli helpotus huomata, ettei kaikkien muidenkaan koirat välttämättä pyöri jaloissa, vaan ovat aika itsenäisiä. Välillä on alkanut epäilyttää, että mikä omassa koulutuksessa on vialla, kun Rosi ei ole sellainen "teen ihan mitä tahansa ikinä haluat ja hyppelen omistajaa vasten huomion toivossa" -tyyppi. Se tekee kyllä ja on innoissaan, muttei myöskään pelkää ottaa välimatkaa ja juoksentelee lelun kanssa mielummin vähän kauempana, kuin ihan jalkojen juuressa.

Viikonlopusta taas innostuneena tulee varmasti treenattua itsenäisestikin enemmän, vaikka koulutus onkin kesätauolla.

Edit. Kuvista kiitos Inka Häkkiselle!!

Agilitya

Viivellä tulee jälleen päivitys.. Tokoviikonlopulle teen erillisen postauksen, muuten tulee liian pitkät selostukset yhteen menoon :)

Viikko sitten torstaina alkoi agilityn alkeiskurssi. Ensimmäisellä kerralla otettiin putkea, keppejä ja kontakteja.

Putki oli Rosilla edelleen muistissa ja sitä otettiinkin samantien putki pitkänä suorana. Siinä ei ollut Rosille mitään ihmeellistä, joten tehtiin putken toiseen päähän loivaa kaarta. Sekään ei Rosin vauhtia hidastanut, joten seuraavalla kerralla (tänään) voisi varmaan laittaa putkea taas enemmän mutkalle. Rosilla oli putkessa jo sen verran vauhtia, että sai itsekin juosta, jotta ehti putken päähän palkkaamaan! Lähetyksessä olin vielä ihan koiran vieressä.

Keppejä tehtiin verkoilla. Ensimmäisellä yrityksellä Rosi hyppäsi verkon yli, kun pidin nami kättä liian korkealla. Loput yritykset meni kivasti, Rosi pyrki reippaasti eteenpäin, vaikka ei vielä pujotteluun varsinaista rytmiä löytänytkään.

Kontakteja alettiin harjoitella maassa makaavan puomin alastulon päällä. Rosi meni rohkeasti puomille, sehän nyt ei muutenkaan aristele uusi pintoja. Puomille ripoteltiin alkuun muutama nami ja kouluttaja oli puomin päässä namin kanssa palkkaamassa ja pysäyttämässä koiraa. Ideana siis, että koira jättää takajalat kontaktille, kunnes vapautan sen. Tälle on varmaan joku oma hieno terminsä, mutta itse en agilitysanastoa tunne yhtään!

Rosi oli aivan innoissaan, kun pääsi juoksemaan ja tekemään uusia juttuja. Putkeen se olisi mennyt joka kerta, kun sen ohi käveltiin.. :)

Tänään tosiaan illalla toinen kerta kurssia. Onneksi ollaan hallissa, ettei tarvitse tuolla sateessa kastua!

Oma mansikka, muu maa mustikka

Päästiin kuin päästiinkin piiitkän ajomatkan jälkeen takaisin Suomeen. Rosin kanssa oli ihan superhelppo matkustaa! Se hölmö hyppäsi autoon ja kuljetushäkkiin joka kerta yhtä iloisena, ihan sama kuinka paljon oltiin jo sinä päivänä ajettu.

Majapaikkojen suhteen kävi myös tuuri, Saksassa (Kassel) ja Tanskassa (Dragor) Rosia pystyi ulkoiluttamaan vapaana, mikä kelpasi autoilun jälkeen Rosille enemmän kuin hyvin ;) Ruotsissa (Tukholma) päästiin kyllä ulkoilemaan, mutta vain hihnassa, vaikka hotelli ei edes ollut mitenkään ihan keskustassa. Vapaana juoksemisen sijaan käytiin kyllä vielä metrolla nopeasti keskustassa pyörähtämässä ja katsomassa josko olisi Victorian ja Danielin häistä ollut vielä jotain jäljellä. Sielläkin kävellessä Rosi oli tosi nätisti, näköjään en ole sitä turhaan pienempänä pitänyt mukana joka paikassa.. Ensimmäisenä yönä hotellissa se kuunteli tarkkaan ulkoakuuluvia ääniä ja vähän tuhahteli silloin tällöin, mutta loppu matkasta se ei enää tehnyt sitäkään.

Laivamatka meni samaten ihan kivasti, Rosi suostui pienen houkuttelun jälkeen käyttämään koirien hiekkalaatikkoa ja otti edelleen matkustamisen lunkisti. Göteborgissa oli kuulemma ollut joku isompi koiranäyttely, laivassa oli ihan hirveästi koiria!

Rosi sairaslomalla

Torstaina käytiin tosiaan eläinlääkärissä ja kävi ilmi, että Rosilla oli kuumetta! Se sai jonkun piikin niskaan ja seuraavana päivänä aloitettiin 5 päivän antiobioottikuuri. Ruokahalu palasi jo samana päivänä (ilmeisesti kun piikki+mömmöt alkoi vaikuttaa) ja parin päivän lepäilyn jälkeen Rosi on ollut taas oma itsensä. Lauantain kisat jätettiin tietysti väliin, enkä käynyt sitten katsomassa muidenkaan suorituksia, vaikka olin niin suunnitellut. Otetaan edelleen ihan rauhallisesti ja vältellään ulkoilua kaikkin kuumimpaan aikaan päivästä.

Rosi saa nyt huilata muutenkin, vietetään kesälomaa ja treenitaukoa koulutuksista sinne 1.7. asti, jolloin agilitykurssi alkaa. Samalla viikolla onkin jo tokokoulutusviikonloppu ja sen jälkeen vielä muutama viikko ennen kuin koulutukset kesätauon jälkeen alkaa.

Jostain syystä kone ei suostu lisäämään kuvia, joten niitä lisää myöhemmin.

Auringonpistos?

Eilen oli taas hellepäivä, noin 30 astetta. Oltiin Rosin kanssa rannalla pari tuntia, se kahlaili vedessä suurimman osan ajasta, juoksenteli vähän ympyrää ja meni sitten metsän reunaan varjoon. Se ei vaikuttanut kärsivän auringosta yhtään, vedessä läträäminen taisi viilentää aika hyvin.

Kahden jälkeen lähdin töihin ja illalla kun tulin kotiin Rosi ei ollutkaan enää omaitsensä. Se oli saanut ruoan sillä välin ja päässyt ulos ja ollut kuulemma ihan normaali, mutta kun minä tulin kotiin se ei meinannut tulla pois sängyn alta moikkaamaan. Ei siis todellakaan normaalia käytöstä, Rosi on yleensä aina iloisena vastassa, kun tulen kotiin.. Noh, ajattelin että se oli vaan väsynyt, koska se oli päivällä riehunut sen verran auringossa. Menin Rosin kanssa vielä ulos ja tässä kohtaa vasta alkoikin huolestuttaa. Rosi oli vapaana, mutta se liikkui kuin 15-vuotias vanhus, pysähteli koko ajan ja liikkui hirveän hitaasti ja varovaisesti. Lopulta käveltiin yhteensä ehkä noin 500 metriä, kun Rosia ei huvittanut liikkua. Kävin läpi koko koiran, mutta missään kohtaa Rosi ei reagoinut, eikä näyttänyt olevan kipua.

Päätin odottaa yön yli, josko olo olisi parempi. Noh, aamulla Rosi ei taaskaan suostunut tulla pois sängyn alta. Menin laittamaan sille ruokaa, (laitoin mukaan todella paljon vettä, jotta varmasti saa myös nestettä) kolistelin oikeen niitä kuppeja, mutta se tuli silti vasta hetken päästä, kun olin jättänyt kupin lattialle ja jatkanut muita puuhia. (yleensähän sen täytyy pyytää lupaa ruokakupille, mutta tällä kertaa halusin ihan vaan nähdä tuleeko se ylipäätään)

Nyt odotan, että eläinlääkäri aukeaa ja mennään sinne katsomaan löytyykö jotain mitä en huomannut. Luulen, kyllä että se eilinen aurinko oli liikaa Rosille ja siitä kaikki johtuu. Eläinlääkärillä olisi varmaan jotain liuosta, jolla saataisiin verensokerit ylös.

BH Rosi! :)

Lauantaina ajeltiin BH-kokeeseen Niedernsilliin, meiltä noin tunnin ajomatkan päähän. Kenttä oli laaksossa lumihuippuisten vuorien keskellä, eipä enää kauhean paljon kauniimpaan paikkaan voi koirankoulutuskenttää laittaa!

Vajaa viiden viikon sateen jälkeen ensimmäinen hellepäivä osui sitten just koepäivälle. Vähän harmi sinänsä, koska +28 asteessa ei aussien turkki ole kovin vilpoisa ja keskikkyminen tietysti kokeessa sen mukaista..


Tuomarina Thomas Wirnsberger. Kokeessa oli 18 koirakkoa (!) Me oltiin vuorossa viimeisinä ja olin muiden suorituksia katsellessa todennut, ettei ollut koirille kovin helppo sää. Koirats oli aika haluttomia ja kaikilla oli seuraaminen kadoksissa, kokeessa oli tasan yksi koirakko joiden seuraaminen oli jotakuinkin hyvännäköistä. Samainen koira ei sitten paikallamakuussa enää jaksanut ollenkaan vaan yritti karata varjoon..

Pisteitä ei täällä saatu, ainoastaan hyväksytty-hylätty. Tuomari sanoi kuitenkin jokaisen parin jälkeen missä voisi parantaa. Läpi päästiin, jokainen ehkä jo otsikosta arvasi ja meille kommenttina ylipäätään varmuutta liikkeisiin.

Rosia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa siinä kuumuudessa mikään BH-koe, joten yleisvaikutelma meidän osuudesta oli varmaan myöskin haluton.

Seuraaminen oli hihnassa ja ilman laiskaa ja kontakti huonoa. Perusasennot läpi koko kokeen ihan jees, oikea paikka löytyi niissä.

Henkilöryhmä meni muuhun seuraamiseen verrattuna ihan ok.

Liikkeestä istuminen sujui, siitä ei valittamista.

Liikkeestä maahanmenossa jouduin antamaan lisäkäskyn.

Luoksetulo todella vauhdikas (miten Rosi tässä kohtaa muka jaksoi yhtäkkiä spurtata?) MUTTA koira tulikin kauniisti suoraan sivulle! Mulla loksahti suu auki tässä kohtaa. Olin ottanut vähän ennen koetta sivussa muutamia liikkeitä ja silloin Rosi teki tosi nätin ja suoran luoksetulon. Kokeessa sitten päätti varioida.. hmm..

Paikallamakuu oli parempi kuin ikinä, Rosi ei reagoinut mihinkään. Ei tainnut yksinkertaisesti jaksaa enää liikkua. Se ei sitten reagoinut myöskään käskyyn "istu" ensimmäisellä kerralla ja jouduin tässäkin antamaan lisäkäskyn :P

Ennen meidän vuoroa jännitti jonkin verran, mutta kentälle päästyä se ihmeellisesti katosi. Toisaalta tiesin jo muiden suorituksia nähneenä, että me päästään läpi. Ehkä sen takia ei sitten enää jännittänyt.

Ens viikonloppuna mennään ekoihin oikeisiin kisoihin, tosin omalla kentällä tällä kertaa. BgH-1 osallistutaan, jossa on samat liikkeet kuin BHssa. Yritin miettiä, että mitä koetta se Suomessa vastaisi, mutta eipä kai mitään. Tottelevaisuuskokeen ALOssa on liikkeestä seisominen ja hyppy ja pk-puolen ALO aina jonkun muun lajin yhteydessä ja siinäkin vaikka mitä muita liikkeitä. Tästä seuraava olis BgH-2, jossa tulee sitten eteenmeno ja nouto -sekään ei siis mene yhteen minkään suomalaisen kokeen kanssa.. Niin tai näin, tekee hyvää harjoitella koetilanteita. Viikonlopuksi on harmi vaan taas luvattu hellettä, joten saatta olla, että menee sekin koe ihan laiskotteluksi.

Kesäsuunnitelmia

Vähän jälkijunassa mainitsen, mutta ollan Rosin kanssa menossa Australianpaimenkoirat ry:n tottelevaisuusviikonloppuun. Kesässä pitää vähintään yksi leiri olla ja tällä kertaa sitten tottelevaisuutta :)

Toinen mukava juttu on se, että päästiin 6 kerran agilityn alkeiskurssille 1.7. alkaen. Toivotaan, että alkeiskurssin jälkeen löytyisi joku seura, jossa voitaisiin säännöllisesti treenata.

Läheltä liippaa tilanteita..

Mistäs tässä aloittaisi..

Meillä on satanut täällä noin neljä viikkoa putkeen ja tossa vieressä virtaavan joen vesi on noussut useita metrejä. Rosi ei tätä oikeen ole tajunnut ja yhtenä päivänä juoksi tapansa mukaan juomaan suoraan joesta. Siinä kohdassa on melko jyrkkä pudotus jokeen, mutta lopussa kuitenkin vielä pieni kaistale rantaa ja siellä Rosi sitten usein käy. Noh, nyt vesi on niin korkealla, ettei rantakaistaletta ole enää ja Rosi hyppäsi vahingossa suoraan jokeen. Koiraa ei enää näkynyt missään, vaikka juostiinkin rantaa edes takaisin. Vähän ajan päästä se onneksi ilmestyi ihan toisesta suunnasta aivan litimärkänä. Oli ilmeisesti onnistunut kiipeämään joesta takaisin ylös. Olisi voinut käydä huonostikin, koska virta on nyt sen verran kova, että on lähes ihme, että se on päässyt sieltä ylös. Rosi ei tainnut oppia mitään, sillä se meinaa edelleen juosta samasta kohdasta alas..

Treeneissäki ollaan käyty ja ensi lauantaina mennään kokeilemaan onnea BH-kokeeseen. Vähän on itsellä sellainen olo, että tulipas hätiköityä, kun ilmoitettiin itsemme mukaan, mutta saa nyt nähdä.

Seuraamiset ja henkilöryhmä sujuu hyvin, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo samaten. Mikään ei ole täydellistä ja kaikkea voi aina parantaa, mutta nämä me osataan, eikä niissä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Kunhan vaan kentän laidalla kukaan ei syö mitään, niin Rosin mielenkiinto pysyy minussa ;)

Ainoa jännityksen aihe on se paikallaolo. Pelkään vähän, että Rosi säntää luokse, kun toista koiraa kutsutaan. Kotona tehdessä on se huono puoli, että ei ole koirahäiriötä. Tosin tänään aamulla, kun tehtiin ulkona paikalloloa aamuruoalla, ohi käveli joku mies kahden koiran kanssa. Treeni oli pakko lopettaa ennen, kun koirat oli ihan kohdalla, koska ruokakuppi oli maassa ja koirat vapaana. Rosi ei olisi enää ikinä suostunut pysymään paikallaan, jos toiset koirat olisi syönyt palkan nenän edestä.. Nojoo, heidän mentyä otin paikallaoloa vielä noin minuutin ennen kuin annoin kupin Rosille. Meidän paikallaolo on BH-kokeeseen kyllä vähän vielä kesken, tai ei ainakaan ole ihan varma liike. Aikakin on sen verran pitkä. Tavallaan tyhmää mennä kokoeilemaan kokeeseen pysyykö koira maassa vai ei, kun siellä ei voi korjata eikä palkata hyvästä suorituksesta. Eihän meillä sen suhteen olisi kyllä mikään kiire, mutta mennäänpä nyt joka tapauksessa katsomaan mitä tapahtuu.

Uusia kuvia galleriassa!

Kapula, apua!

Vähän viiveellä tulee treenipäivitys, mutta olkoon..

Perjantaina siis kävästiin taas kouluttamassa. Viime viikolla päästiin ennätyksellisesti molempiin treeneihin, ihan hyvää tekee koiralle :)

Tehtiin seuraamiskaavio hihnassa ja ilman. Edelleen hihnaton versio on vähän väljä. Sinänsä hölmöä, koska ihan samalla tavalla se voisi hihnaseuruussakin ottaa välimatkaa, hihna on kuitenkin niin löysänä koko ajan.. Täyskäännöksissä Rosi ei ollut hereillä ja teinkin niitä sitten vähän enemmän. Loppu kohden alkoi sujua, kun palkkasin vain tiiviit käännökset.

Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sujui molemmat tällä kertaa hyvin. Kummassakaan ei enää apuja.

Luoksetulo oli jälleen vauhdikas. Rosi tulee eteen ilman apuja, suurimmaksi osaksi suoraan. Ne harvat kerrat kun se ei tule suorana, se on vain ihan himpun verran vinossa, mutta eipä aleta yhtään lipsua tässä asiassa ;)

Paikallaolo... Kohta menee usko tähän liikkeeseen. Rosin piti maata sen aikaa, kun kouluttaja treenaa oman koiransa kanssa muutamia liikkeitä. Tahallaan kokeiltiin miten se reagoi, kun hän seuruuttaa koiraansa ihan läheltä, ottaa paljon luoksetuloja jne. Alkuun kaikki ok, Rosi haukahti molemmilla kerroilla, kun he ohittivat sen vierestä. Pysyi kuitenkin paikallaan, ei ollut liian ahdistavaa. Sen jälkeen ei olekaan paikallaolosta mitään positiivista sanottavaa. Joka kerta kun toista koira kutsuttiin, Rosi lähti myös tulemaan luokse. Lopulta se ei pysynyt maassa enää ollenkaan, innostui vaan kun korotin ääntä ja käskin takaisin maahan. Kotona se ei enää tee tällaista, mutta ilmeisesti kentällä on edelleen liikaa häiriötä. Sovittiin, että ensi kerralla laitetaan Rosi lyhyeen hihnaan maahan hakaseen kiinni: jos se yrittää nousta karjaisen "ei" ja hihna nykäisee samalla. Josko tajuaisi, että vaikka en olekaan ihan vieressä pystyn silti kieltämään..

Loppuun leikittiin kapulalla. Naksun avulla aloitettiin kapulan suussa pitäminen. Kotona ollaan jatkettu tätä, mutta Rosi tiputtaa kapulan lähes samantien. Naksuttelussa mulla on aina hankaluutena se, etten tiedä miten päästään seuraalle tasolle. Rosi osaa nyt ottaa kapulan kädestä suuhun ja pitää sitä ehkä sekunnin. Jos yritän vaatia enemmän se hätääntyy ja alkaa tarjota kaikkia muita temppuja, kun naksua ei yhtäkkiä kuulukaan. En oikeen tiedä pitäisikö tällaisissa tilanteissa vaan odottaa ja toivoa, että se yhtäkkiä ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä pidempään? Toisaalta, jos näin pääsee käymään, enkä palkkaa pelkästä kapulan suuhun ottamisesta, se ei enää yritäkää koskea kapulaan, koska tästä ei naksua kuitenkaan tule. Miten sitten päästään kapulan suussa pitäisessä yhdestä sekunnista kahteen sekuntiin? Tätä on vaikea enää pilkkoa pienempään osaan, minkälainen välivaihe siihen väliin muka mahtuu? En viitisisi jäädä jankkaamaan samaa asiaa, ettei se kyllästy koko kapulaan.

"Nouto" on ollut meillä tähän asti ihan vapaamuotoinen, kunhan tavara on tullut joko käteen tai jalkojen juureen. Aion ottaa oikeaan noutoon kokonaan oman käskysanan ja siksi nyt aloitetaankin liike ihan alusta.

Omistaja on liian hidas oppimaan

Käytiin taas kentällä katsomassa mitä osataan.. Koira osasi, mutta minä en.

Hihnassa seuraaminen ok, vapaana seuraaminen vähän väljää käännöksissä. Tein taas niin pikaisia käännöksiä, ettei Rosi pysynyt mukana.. (Tää pitäisi mun jo muistaa!)

Henkilöryhmää ei tullut tehtyä, kierrettiin vain yhtä ihmistä ympäri.

Liikkeestä istuminen meni yllättävän hyvin! Tosin 2 ensimmäistä kertaa meni pilalle, kun Rosi otti paineita vieressä hösäävästä bernistä. Se ei treenikentällä kestä, jos toinen koira tulee liian lähelle. Rosi pitäisi vieraisiin koiriin mielummin turvavälin, johtuu varmaan siitä aussista joka pisti Rosia kuriin jo jokunen aika sitten.. Kun saatiin muutama metri lisää väliin ei ollut enää ongelmaa.

Liikkeestä maahanmeno.. Koira teki, kun käskin kunnolla (=oikein). Tämän kerran huomauttamisen aiheena (siis omistajan käytöksessä) oli se, että sanon kuulemma "istu" ja "maahan" käskyt niin samalla äänenpainolla, ettei koira voi tietää kumpaa tarkoitan. Maahanmenossa olin kyllä jo aiemmin huomannut tämän. Jos sanon "maahan" käskyn liian hempeästi Rosi istuu. Maahanmeno alkoi sujua, kun tein selkeän eron käskyjen äänenpainoihin.. Kappas vaan! ;)

Luoksetulot oli hienoja, jos saan itse kehua :) En tiedä mistä Rosi yhtäkkiä keksi juosta niin kovaa ja innokkaasti luokse! Kädet sivuilla ja silti se tuli eteen istumaan. Jee!

Paikallamakuu meni ihan hyvin siihen nähden miten se on kotona harjoitellessa viimeksi mennyt. Rosin oli tarkoitus maata sen aikaa, kun toinen koirakko suorittaa muut liikeet. Palkkasin noin 30sek jälkeen ja seuraavan kerran juuri ennen kuin koirakko sai liikkeet valmiiksi. Rosi pysyy paikallaan, jos käyn palkkaamassa alussa melko pian. Jos venytän tätä se ei usko, että palkkaa on tulossa ja nousee/tekee mitä lystää.

Yhteenvetona:

1) jätä kaikki turhat liikkeet pois!! Esim. seuraamisessa oon tottunut korjaamaan Rosia ottamalla muutaman askeleen taaksepäin/sivulle ja nyt Rosi korjaa vain kun teen näin. Pitäisi siis korjata enää vain äänellä ja hihnasta nyppäisyllä..

2) muista äänenpainot käskyttäessä

3) tee käännökset kunnolla ja rauhassa, jotta koira pysyy mukana. Kouluttaja muistutti, ettei sen käännöksen tarvitse tulla just sillä sekunnilla, kun hän sanoo "vasen", vaan voin ottaa vielä yhden kaksi askelta ja valmistella käännökseen mielessä..

Niin ja vielä yksi juttu.

Kentällä kävi naapuriseuran kouluttaja vierailemassa parin koirakkonsa kanssa ja toinen koirista oli blue merle aussie! Täällä niin harvoin näkee, että pitää oikeen mainita ;) Kamalan pieni se oli, kaukaa katsoin että "aha, sheltti, jolla on karvanlähtöaika". (kyllähän sitä nyt aina oman rotunsa tuntee! ;) )

Välihuomio..

Tajusin vasta nyt, että toko ja tottis lyhenteillä tarkoitetaan eri asioita! Molemmathan ovat lyhenteitä samasta sanasta, enkä ole tullut sitä koskaan sen enempää ajatelleeksi. Nyt vasta huomasin, että tottis sanaa käytetään pk-puolen tottelevaisuuskoulutuksesta ja toko sanaa ihan pelkästä tottelevaisuuskoulutuksesta.. Näin sitä kaikenlaista aina oppii :D

Me ollaan siis tähän mennessä harrastettu tottista, Suomessa ja täällä ollaan käyty pk-seuran treeneissä.. Toko on ilmeisesti vähän enemmän pilkun viilausta, kuin tottis, mutta omasta mielestä molempien seurojen koulutuksissa on oltu aika pikkutarkkoja perusasentojen, seuraamisen paikan ja muun suhteen. Hyvä niin :)

Tässä oon pohdiskellut muutenkin meidän harrastussuuntaa. Jäljestys on jäänyt ihan kokonaan, lähinnä omistajan laiskuuden takia. Rosi tykkää siitä ja varmaan edistyisikin, jos vaan tekisin sille jälkiä ja vaikeuttaisin niitä. Täällä siihen olisi muutenkin niin hyvät mahdollisuudet, kun tuota peltoa riittää. Siltikään ei olla tehty yhtään jälkeä varmaan helmi-maaliskuun jälkeen.. Joten tottelevaisuutta kannattaisi ehkä alkaa miettiä enemmän tokona, kuin pk-tottiksena. Agilityn haluaisin ehdottomasti aloittaa, mutta täällä treeniajat ei ole sopinut muihin aikatauluihin ollenkaan. Suomessa (pääkaupunki seudulla) taas seurat on niin ylitäynnä, ettei alkeiskursseja järjestetä, kun ei ole jatkopaikkoja ja kouluttajia.. Toisaalta koirakoulut ehkä järjestää 4-5 kerran kursseja, jolla voisi käydä kokeilemassa lajia ylipäätään.

Rosi sairaanhoitajana

Makaan kipeenä kotona kolmatta päivää. Sunnuntaina tehtiin vielä ihan kunnon lenkki, mutta eilen ja tänään on jäänyt lenkitykset ihan minimiin. Ihme kyllä Rosi on ollut tosi rauhallinen. Normaalisti se ei kovin kauaa jaksa tällaista sisällä makoilua. Se alkaa kuljetella kenkiä ympäri kämppää ja muutenkin keksiä kaikkea kivaa.

Sängynpohjalla maatessa on muistunut mieleen kohtia Aussie uutisissa (4/2009) olleesta artikkelista, jossa oli aiheena sairasloma+koirat. Kun yritän nukkua Rosi "hoivaa" nuolemalla naamaa/käsiä/mitä tahansa ruumiinosaa, joka vaan peiton alta vahingossa pilkottaa.. Muuten kiva, mutta sitten jossain vaiheessa aina muistan mitä kaikkea se on viimeksi ulkona ollessa maasta syönyt, eikä enää niin naurata.. Rosi myös auttaa siivoamaan. Se varastelee käytettyjä nenäliinoja, joita yritän sängyssä maatessani piilottaa tyynyn alle. Se odottaa kunnes käännän kylkeä ja änkeää sitten kuononsa tyynyn alle ja säntää voitonriemuisena nenäliinojen kanssa omaan petiinsä. Niitä se sitten lussuttaa onnellisena. Lämpöpatterina se ei sentään toimi: sänkyyn Rosi ei saa tulla.

Huomisiltaan mennessä saisin olla jo parantunut, että päästään kentälle treenaamaa..

Tokoilua kesäkuumalla

Keskiviikkona oli tokoilua paahtavassa auringossa. Auton mittari tais pyöriä siinä +25 ympärillä ;)

Rosi oli kuumuudesta huolimatta paremmin hereillä kuin viimeksi. Vapaana seuraamisessa se oli käännöksissä vähän hitaanoloinen, mutta kun käännyin itse hiukan rauhallisemmin, niin pysyi koirakin mukana. (Kävelen seuraamisessa kuulemma ylipäätään liian nopeasti) Samoin pysähdyksissä Rosi istui liian hitaasti ja liian eteen, mutta kun taas hidastin vähän vauhtia, niin ei ollut enää ongelmaa. Eli seuraamisessa hankalaa tällä hetkellä omistajan kävelytempo :)

Henkilöryhmä meni hyvin. Siinäkin vois vähän auttaa koiraa niin, että kävelisin vähän kauempana ihmisistä. Kahdeksikkoa tehdessä tulee käveltyä todella läheltä, mikä ei ehkä ole tarpeen.

Liikkeestä maahanmeno huippu, sitä otettiin kaks toistoa ja se riitti.

Liikkeestä istuminen.. Parempi. Viimeisillä toistoilla en antanut enää mitään apuja, mutta sitä pitää edelleen harjoitella. Rosi vaan kyllästyy tähän niin nopeesti..

Paikallaolo oli taas hyvä! Palkkasin ensimmäisen 30 sek jälkeen ja sitten vasta kun koko 2min oli mennyt. Toiset koirat treenasi edessä, joten oli häiriötäkin. Rosi korjaili asentoa kyllä, mutta pysyipä ainakin paikallaan.

BH-koe pidetään sitten, kun tiedetään, että on osallistujia. En tiedä kuinka aikaisin kokeenjärjestäjän täytyy täällä kokeesta ilmoitella, kun noin vaan sitä siirtelevät.. Toivotaan nyt, että ainakin ennen kesäkuun loppupuolta. Me käännetään 19.6. auton nokka kohti kotia ja palataan pitkittyneeltä reissulta Suomeen.


Niin ja näin jälkikäteen taas..

Luoksetulot edistynyt sen verran, että Rosi tulee istumaan eteen, vaikka kädet onkin sivulla. Välimatkaa oon pitänyt lyhyenä, että muistaa paikan :) Meni ihan kivasti, vaikka pari kertaa tuli aavistuksen vinoon. Namilla houkuttelemalla sain Rosin korjaamaan asentoa ja tästä vasta palkka. Kai se sieltä vähitellen tulee..

Ei niin tasokasta tokoilua

Eilen oli aiheena BH-kokeen kaupunkiosuus (eikö suomeksi sanotakin kaupunkiosuus? saksasta suomennettuna katuosuus) niin tai näin hauskaa oli ja hyvin meni.

Kouluttajien lapset ja muut katselijat oli värvätty pyöräilijöiksi, lenkkeilijöiksi, tien lakaisijoiksi jne meidän radalle. Ensin käytiin kysymässä tietä auton kuskilta. Ensimmäisellä kerralla Rosi hyppäsi autoa vasten, kun tajusi, että siellä onkin tuttu ihminen.. Myös sateenvarjon avaaminen meidän kohdalla sai pienen hypähdyksen aikaan, mutta koiran, pyörän ja lenkkeilijän ohitus sujui hyvin. Osuus ei sinänsä ole kyllä kovin vaikea, kun kaikki tilanteet on arkielämästä jo tuttuja. Käytiin kysymässä tietä autoilijalta uudelleen ja tällä kertaa Rosi malttoi olla nätisti, vaikka autoilija paljastui tälläkin kertaa meidän kouluttajaksi ;)

Tottis meni miten meni. Puoleen väliin treeniä Rosilla oli keskittyminen ihan kadoksissa. En tiedä mistä johtui, mutta mm. seuraamisessa kiinnosti hajut ja kaikki muu kuin itse seuraaminen. Temponvaihteluissa hidasosuus oli samoin pohjanoteeraus. Rosi jäi seisomaan paikalleen, kun hidastin vauhtia. Tähän tuli kommenttia omasta käytöksestä. Normaalikäynnissä ja juoksuosuudessa etenin kuulemma itse reippaasti, mutta hidastelussa varmistelin ja kyyristelin koiraan päin niin, että Rosi meni ihan hämilleen tästä ja jäi seisomaan. Uusi kokeilu ja kein problem! Kehonkieli on niin ihmeellinen asia, ja pahinta on, ettei sitä edes itse tiedosta..

Istumiset meni muuten ok, mutta edelleen täytyy antaa pientä apua (koska saamaton omistaja ei vieläkään ole ottanut tätä tehotreeniin, vaan tekee silloin tällöin) Tehtiin kolme koirakkoa kerrallaan, ensin seuruuta rinnakkain ja kaikkien koirat samaan aikaan istumaan, omistajat jatkaa matkaa ja palaa samaan aikaan takaisin. Noh, muuten hyvä, mutta ei ollut ihan samaa tasoa koirakot ja kun vieressä oleva koira meni maahan ja omistaja alkoi huutaa "sitz! sitz! sitz!" ei Rosikaan sitten pysynyt istumassa.. Ikävää sinänsä, mutta en nyt huolestu siitä, kun muuten se yleensä pysyy kivasti. Lisää häiriötreeniä vaan.

Maahanmenot oli ainoa, joka onnistui oikeasti. Mutta ne on ollut meidän vahvuus viime viikkoina, että ei ollut yllätys.

Luoksetulossa tarvitaan edelleen käsiapua, muuten Rosi tulee suoraan sivulle. Vauhtia oli ja asennotkin (yhtä lukuunottamatta) suoria, mutta tosiaan itsellä vieläkin kädet edessä. Niin vaikea vaan muuttaa tätä, kun kädet sivulla seisominen tarkoittaa Rosille sivulle tuloa. Parasta (pahinta) on että se tulee kummallakin "sivu!" ja "tääl!" käskyllä suoraan sivulle.. Tässä meillä pinttynyt virhe, kun juurin niin iloitsin, ettei meillä niitä ole.

Paikallaoloon keksin ehkä ratkaisun, mutta saa nyt nähdä toimiiko se toisenkin kerran. Opetin Rosin kerjäämään maassa makaamalla ja sillä tavalla saatiin reilun 2 min pituisia paikallaoloja ihan kevyesti. Uudestaan ei olla vielä ehditty kokeilla, eli en uskalla vielä hurrata.

perjantain tokoilut

Perjantain toko yllätti positiivisesti! Rosi oli tosi hienosti kuulolla ja jäi tosi hyvä fiilis. Sain kuulla kehuja treenin jälkeen, kun Rosi oli niin tarkkaavainen ja keskittynyt :) Seuraaminen, henkilöryhmä ja istuminen tehtiin ensimmäisellä kierroksella peräkkäin ja palkkasin vain liikkeiden jälkeen.

Seuraaminen meni hyvin, treenikentällä näköjään skarppaan itsekin, koska nyt en möhlinyt täyskäännöksiä ollenkaan. Tehtiin koko seuraamiskaavio ja myös henkilöryhmä. Ryhmä ei ollut muuten vaikea, kommenttia tuli vain omasta hihnakädestä, jolla meinasin alkaa kiristää hihnaa henkilöiden ympäri kävellessä.

Istuminen meni juuri niinkuin arvelinkin, käskyn jälkeen jouduin edelleen tekemään puolipysähdyksen ja varmistaa, että Rosi istuu. Toisella kierroksella apuja ei tarvinnut enää antaa niin paljon. Hiljaa hyvä tulee.

Maahanmenot sujui ja luoksetulossa pidin kädet vatsalla, jotta eteentulo olisi suora. Sivulle Rosi tuli tosi nätisti. Luoksetulossa saisi omasta mielestä olla vauhtia vielä lisää, mutta sitäkin varmaan tulee, kunhan eteentulot saadaan varmoiksi.

Paikallamakuuta tehtiin niin, että jätin Rosin maahan, jolloin kaksi muuta koirakkoa teki seuraamiskaaviota sen edessä. Itse seisoin 30 askeleen päässä ja alkuun kaikki meni hyvin. Se ei häiriintynyt toisista koirista, vaikka ne välillä menivät aika läheltäkin. Liikkeen pilasin itse, koska en palannut palkkaamaan Rosia niinkuin vielä ollaan tehty. Tyhmä mikä tyhmä, ja jossain vaiheessa (ehkä puolen toista minuutin jälkeen) Rosi nousi ylös ja yritti tulla itse hakemaan palkkaa. Tämän jälkeen se ei enää pysynyt maassa ollenkaan, vaikka jäin ihan parin metrin päähän ja oli tarkoitus palkata usein ja paljon. Treenin päätteeksi otin vielä paikallaoloharjoitusta, kun toinen koirakko teki seuruuta vieressä. Palkkasin ensin 10, 15 sekunnin välein ja lopulta ehkä minuutin välein. Harmittaa vaan, että "päästin" Rosin nousemaan, koska tähän mennessä se on pysynyt hyvin paikallaan. Toivotaan, ettei se nyt keksinyt, että sieltä voi noustakin..

Ylipäätään tuntuu, että liikkeet on yllättäen aika hallinnassa. Toki istumista, paikallaoloa ja luoksetuloa pitää vielä viilata, jotta päästään avuista eroon, mutta hyvällä mallilla kaikki alkaa olla.

Hyvä me, kyllä me jo jotain osataan! :)

tilannekatsaus, toko

Huomenna olisi treeneissä tarkoitus käydä se BH-kokeen tottisosuus läpi. Meidän onnistumismahdollisuudet taisi olla vähän yliammuntaa meidän kouluttajalta..

Liikkeestä maahanmenot sujuu todella hyvin, niitä maksimissaan 1-2 toistoa/treeni, ettei vaan ala käydä pitkästyttäväksi.

Seuraaminen sujuu ja ei suju. Pitkät suorat pätkät on Rosin mielestä tylsiä ja niissä kontakti saattaa tippua hetkeksi. Jos kääntyillään tarpeeksi vire pysyy yllä ja menee ihan mukavasti. Täyskäännökset sössin ihan itse. Pitäisi vaan kääntyä reippaasti ja jatkaa matkaa, mutta jotenkin aina onnistun jarruttelemaan ja tarkistamaan tuleeko se koira mukana vai ei ja siinä se sitten meneekin pilalle.

Suurimmaksi kompastuskiveksi on nyt muodostunut se luoksetulo. Jos seison täysin suorassa kädet sivuilla, Rosi tulee sivulle istumaan. Tai oikestaan tällä hetkellä se jää vähän puoleen väliin eteen ja sivulle istumaan, kun ei enää tiedä kumpaa haetaan. Jos jätän kädet eteen, se kyllä tulee eteen istumaan jopa melko suoraan. Oliskohan se niin kamalaa, jos koira tuliskin suoraan sivulle? Se olisi paljon helpompaa.. Vaikka onhan se hienon näköistä, kun koira ensin tulee ihan täysillä eteen istumaan ja kiepsahtaa vasta siitä sivulle.. Hmm..

Paikallaolosta en tiedä, kotona ja ulkona se toimii. (Tosin käyn palkkaamassa puolen minuutin- minuutin välein) Se pitää vaan kokeilla toisten koirien kanssa. Luulen, että muuten se pysyy maassa, kunhan muutkin pysyy ;) Jos vaan saan Rosin uskomaan, että tulossa on megapalkka, niin se varmasti pysyy aloillaan. Ruokakuppitemppu on toiminut muuten hyvin, mutta Rosi kuolaa ihan uskomattoman paljon odottaessaan vapautusta ruokakupille. Ihan Pavlovin koirakokeet tulee mieleen.. :)

Liikkeestä istumisessa Rosi yrittä välillä tarjota maahanmenoa, joten siinä täytyy antaa vielä aika painokkaasti apuja. Siihen tarvitaan vaan harjoitusta.

Treenipäivitys

Eilen päästiin pitkästä aikaa taas treeneihin. Mulla ei aikataulut oikeen mennyt nappiin, joten ei treenattu ryhmän kanssa, vaan pidettiin taas oma treeni (ohjattu kuitenkin).

Tauko on tehnyt meille molemmille hyvää ja eilisen perusteella mm. seuraamisessa ollaan otettu iso harppaus. Otettiin muutama PITKÄ pätkä, joissa palkkasin välissä, mutta liike jatkui koko ajan. Käännökset oli mukavan tiiviitä ja samoin tempon vaihteluissa paikka pysyi hyvin. Ainoa "uusi" treenattava on täskäännös. Oon ottanut sitä aina vähän epämääräisesti, joten aloitettiin nyt ihan kokonaan alusta. Kokeiltiin ensin vasenta täyskäännöstä, niin että Rosi olisi kiertänyt takaa. Namilla houkuttelin Rosin ympäri, mutta tästä ei meinannut tulla mitään, kun olin itse niin hidas ja kömpelö siirrellessäni nameja kädestä toiseen.. Päädyttiin sitten oikean kautta kääntymiseen, jolloin minä käännyn paikallani ja Rosi joutuu käyttämään takapäätään. (Meniköhän noi suunnat nyt oikein, tässä koneella istuessa on vähän hankala hahmottaa mihin suuntaan kääntyiltiin :) )

Liikkeestä maahanmenot oli ihan huippuja, Rosi taas päätti näyttää yleisölle, että mehän osataan ja teki puolet paremmin kuin on viimeksi kotona tehnyt.. Maahanmenojen jälkeen jatkoin matkaa varmaan viitisen metriä. Ajattelin, että voisin ehkä naksauttaa maahan menemisestä, jotta Rosi tietää, että teki oikein, vaikka palkka ei tulekaan enää ihan heti. Saa nyt nähdä, toisaalta noista kaikista naksutteluista ja käsiavuista pitää sitten lopulta päästä eroon, joten ehkä turha lähteä lisäämään niitä, kun ei ole tarve. hmm.. Kun palaan koiran luokse jään itse kuulemma hieman liian eteen seisomaan, koska perusasento jää vähän taakse. Tähän pitää kiinnittää huomiota, kun tällä kertaa koira tekee täysin oikein, mutta itse en :) Toinen juttu josta sain huomautusta, oli kädet. Tein huomaamatta niin, että maahanmenon jälkeen vasemman käden etusormi oli pystyssä merkkinä paikallaolosta, joka tietysti kokeessa laskettaisi avuiksi. Tein loput sitten kädet nyrkissä, etten vahingossakaan tekisi tätä, ja ihan yhtä hyvin koiruus teki.

Paikalla istumisia otettiin muutama. Niissä ongelmana on, että kun pidempään istutaan paikallaan Rosi alkaa kokeilla, josko jollain muulla tempulla sais namia. Se pyytää (istuu etutassut ilmassa), antaa tassua jne, mikä ei kauheasti ilahduta tässä kohtaa. (mitäköhän ne kokeessa sanoisi, jos koira pysyisi paikallaan, mutta istuisikin orava-asennossa?) Tähän avuksi otan ruokakuppiharjoituksen, mitä ollaan maahanmenojen kanssa tehty. Koira olohuoneeseen istumaan (toinen vahtii, ettei koira liiku, koska poistun näköpiiristä) keittiöön valmistamaan ruokaa, kuppi maahan ja itse takaisin koiran viereen ja luvan kanssa saa lähteä ruokailemaan. Jos koira liikkuu, niin ruoka jonnekin näkyville jäähylle. Rosi on tainnut maahanmenoja tehdessä kerran erehtyä nousemaan, mutta kun tajusi mitä seuraa, ei ole sen jälkeen kyllä liikkunut senttiäkään. Ahneen koiran hyvät puolet ;) Luulis, että tehoaa istumisiinkin, jos nousee takajaloille, niin ruoka pois.

Mitäs muuta me tehtiin? Niin, luoksetulot, kun Rosin pitäisi tulla suoraan eteen. Ne on vähän hataria, kun en ole osannut päättää otanko Rosi samantien sivulle, vai ensin eteen ja sitten sivulle. Jos välimatkaa on enemmän kuin kaksi metriä, Rosi on aina vino. Nyt tehotreeni tähän, joskus viime kesänä Rosi osasi tän jo suht hyvin, mutta sitten ollaankin unohdettu koko juttu, eikä se enää oikeen hoksaa mitä pitikään tehdä.

Treenin päätteeksi kouluttaja oli sitä mieltä, että meiän kannattaisi osallistua noin kuukauden päästä BH-kokeeseen (joka täällä pitää suorittaa, ennen kun saa osallistua mihinkään kilpailuun, huom. myös agility ja tokokilpailuihin!) Meidän seura järjestää, joten olisi ainakin kotikenttäetu :) Mua vähän epäilyttää, periaatteessa osataan kaikki liikkeet, mutta ne ei ole vielä valmiita. Ensi viikolla päätetään lopullisesti. Tehdään silloin tottelevaisuusosuus kokonaisuudessaan ja katotaan miten menee. Hän oli sitä mieltä, että jos nyt käydään treeneissä pari kertaa viikossa ja tehdään myös kotona, niin pitäisi olla ihan läpihuutojuttu. Mutta, mutta, mutta..


myöhemmin lisättyä:

ne molemmat täyskännökset kääntyy tietysti vasemman kautta, oikean kautta käännös ei taida olla edes sallittu. ei tosiaan ollut ihan suuntavaisto parhaimmillaan tätä kirjoittaessa! :)

juoksu, jälki + saarnaa koiran kasvattamisesta ja omistamisesta

Rosilla alkoi juoksu viikko sitten, joten meillä on treenit tauolla.
Etukäteen vähän huoletti, mihin Rosin energiaa saa purettua, jos ei käydä treeneissä, eikä juoksennella vapaana.. Yllättäen se onkin ollut tosi rauhallinen ja jopa vähän vaisu. Ulkona se on ihan omissa maailmoissaan ja eteneminen on kyllä todella hidasta. (mm. tänään meni aamulla vajaa tunti aamun pissatuslenkkiin, johon yleensä menee 20min! Onneksi ei ollut kiire.) Ihan huvittaa miten Rosi katselee puita ja lintuja, kuin ei olis ikinä ennen niitä nähnyt.

Ollaan sitten jäljestetty, että olis jotain aktiviteettia. Kolme suoraa jälkeä oon ehtinyt tehdä, pari ensimmäistä edelleen noin 60 askelta ja viimeisin ehkä sama metreinä. Laskuissa menin jo puolessa välissä sekaisin, mutta ihan reilusti pidempi se oli kun edelliset. Rosi on ollut joka kerta ihan innoissaan, kun on tajunnut mitä ollaan tekemässä. Se kiskoo hihnassa niin paljon kun pystyy, että vihdoin päästäisi etsimään. Keskittyminen on ollut vakuuttavaa. Taisi olla vieläpä ensimmäinen jälki tauon jälkeen, kun kesken kaiken jostain juoksi toinen koira haistelemaan Rosia. Se käänsi päätään, totesi että "ei kiinnosta" ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt! :D Namia oon tiputellut tosi epäjärjestelmällisesti, mutta se ei etenemistä estä. Nyt olisi vuorossa pituutta lisää, kaaria ja vähän vanhempia jälkiä. Saa nähdä jaksaako se ensi viikolla vielä keskittyä, nythän sitä ei ole kauheasti toiset koirat vielä kiinnostanut.

Sitten vielä vähän muuta, mikä nyt ei liity meihin sinänsä mitenkään, mutta pisti ajattelemaan kasvattajan ja koiran omistajan vastuuta tossa joku aika sitten.. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos ei huvita lukea paasausta :D
Olin Rosin kanssa ulkona ja vastaan tuli nainen sakemannipennun kanssa. Pentu oli ihan järkäleen kokoinen, mutta vasta 13 viikkoa vanha. Se nosti hirveän äläkän, kun näki meidät. Omistajan käytös ei edesauttanut asiaa, kun se kiristi hihnaa ja komensi olemaan hiljaa(tuloksetta, yllättäen). Pentukin pääsi vapaaksi ja leikki Rosin kanssa, kunnes Rosi huomasi jotain kiinnostavampaa. Pentu lähti myös seikkailemaan, eikä yhtään aristellut, vaikka välimatkaa oli vaikka kuinka. Omistaja hätääntyi ja alkoi kutsua koiraa tyyliin "täällätäällätuleeetuleeehopihopimaminluokseeee....!!" johon pentu reagoi vaan katsomalla omistajansa suuntaan ja jatkamalla matkaa kauemmas. Vastaan tuli sitten jo muitakin ihmisiä ja pyysin Rosin luokse, enkä tiedä saiko nainen pentunsa kiinni vai ei. Pelottavaa on se, että koira oli oikeasti jo todella iso 13 viikkoiseksi ja ilmeisen kovapää, eikä omistajalla mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Muutaman kuukauden päästä sitä ei pitele enää mikään, eikä se lotkauta korvaakaan "täällätäälllätuleee..!" kutsuille. Toivottavasti ei törmätä enää..

Luulisi, että kasvattaja huomaa lyhyenkin jutustelun aikana, onko ihmisellä mitään käsitystä ja ymmärrystä minkälaista koiraa on hankkimassa. Pieni rakenteiselle ja pehmeälle naiselle pitäisi voida sanoa, että ehkä tämän vahvasti työlinjaisen pentueen kovapää täystuho, ei ole se kaikkein sopivin. Silti koiria näkee aina tasaisin väliajoin ihan väärissä käsissä ja on se aika surullista. Ei tosin varmasti kaikki kasvattajatkaan ihan fiksuja ole.

tositarinoita osa 1: Suomessa kerran eräs nainen kertoi kasvattajaltaan saamista vinkeistä dominanssiongelmiin.. Koira hihnassa ensin viereen maahan makaamaan ja sitten ilman käskyä kiskaiset vaan sen istumaan. Ei kuulemma tuottanut toivottua tulosta..!? (jos joku osaa selittää, miten tämä auttaa dominanssiongelmiin, selitys tervetullut)

tositarinoita osa 2: Toinen nainen kertoi kerran ulkoilustaan koiransa kanssa, joka räyhäsi muille koirille. Hän oli saanut neuvon kiinnittää koiran huomio muualle esim. namin tai lelun avulla. Omistaja oli sitä mieltä, ettei hän mitään nameja takin taskuun jaksa laittaa, kun voi ihan hyvin myös huutaa ja kiskoa hihnaa. Epäilen, ettei tämäkään auttanut hirveästi..

Eksyin varmaan ihan aiheesta, mutta pointtina oli se, että väärä koira väärissä käsissä voi saada kamalaa jälkeä aikaan. (Tätä kirjoittaessa Rosi on vinkunut vaikka kuinka kauan saadakseen huomiota, kun tämä ei auttanut se yritti sitten kiivetä syliin ja tadaaa! Mamilta herui silityksiä, juttelua ja ylipäätään huomiota niin hassulle ja söpölle koirall.. Meillähän ei koira koskaan päätä millon ja mitä tehdään.. ;) virheensä kullakin..)