Makaan kipeenä kotona kolmatta päivää. Sunnuntaina tehtiin vielä ihan kunnon lenkki, mutta eilen ja tänään on jäänyt lenkitykset ihan minimiin. Ihme kyllä Rosi on ollut tosi rauhallinen. Normaalisti se ei kovin kauaa jaksa tällaista sisällä makoilua. Se alkaa kuljetella kenkiä ympäri kämppää ja muutenkin keksiä kaikkea kivaa.
Sängynpohjalla maatessa on muistunut mieleen kohtia Aussie uutisissa (4/2009) olleesta artikkelista, jossa oli aiheena sairasloma+koirat. Kun yritän nukkua Rosi "hoivaa" nuolemalla naamaa/käsiä/mitä tahansa ruumiinosaa, joka vaan peiton alta vahingossa pilkottaa.. Muuten kiva, mutta sitten jossain vaiheessa aina muistan mitä kaikkea se on viimeksi ulkona ollessa maasta syönyt, eikä enää niin naurata.. Rosi myös auttaa siivoamaan. Se varastelee käytettyjä nenäliinoja, joita yritän sängyssä maatessani piilottaa tyynyn alle. Se odottaa kunnes käännän kylkeä ja änkeää sitten kuononsa tyynyn alle ja säntää voitonriemuisena nenäliinojen kanssa omaan petiinsä. Niitä se sitten lussuttaa onnellisena. Lämpöpatterina se ei sentään toimi: sänkyyn Rosi ei saa tulla.
Huomisiltaan mennessä saisin olla jo parantunut, että päästään kentälle treenaamaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitokset vaan onnitteluista. Olin kyllä itsekin eilen pilvissä koska koira ei todellakaan niin varma ,että olisin etukäteen tiennyt sen menevän läpi. Sitä paitsi paikallamakuussa suorittamassa ollut koira ryykäsi Lucan luokse pikkasen keskisormi pystyssä. Lucan suoritus meni pieleen ,mutta onneksi ei vastannut vinoiluun.Toivottavasti ei myöskään saanut kammoa paikallamakuusta. Kaupunkiosuus meni kympin arvoisesti. Seuraamiset tottisosuudessa olivat Lucan mielestä liian pitkiä ja jäi välillä haahuilemaan.Ihmisryhmässä oli myöskin kiva moikkailla kaksijalkaisia.
VastaaPoistaKoitahan toipua ja harkitse muuttoa Turun seudulle. Täällä on niin hyvät harrastusmahdollisuudet koiran kanssa!