sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Tokon yhteistreenit

Josko nyt kuitenkin kirjottaisi pikaisen yhteenvedon viime viikon yhteisreeneistä..

Ihan alkuun otettiin ryhmäpaikalla olo. Rosi vaihtoi asentoa ehkä noin 100 kertaa ja loppu vaiheessa nousi jopa ylös. Ei tullut yllätyksenä, sillä viimeisin paikkamakuu ollaan tehty BH-kokeessa. Kävin palkkaamassa välissä pari kertaa ja lopetin sitten suosiolla aika aikaisin, kun huomasin, ettei Rosi oikeen meinaa pysyä aloillaan.

Kokeiltiin hyppyä. Tehtiin esteestä tosi matala ja lisättiin paloja vähitellen. Ihme ja kumma, mutta nyt Rosi suostui hyppäämään esteen yli, vaikka toko vklopussa se ei tajunnut esteestä mitään. Heitin sille ensin lelun, kun se oli esteen päällä hyppäämässä, mutta todettiin, että parempi, jos palkka tuleekin apuohjaajalta. Rosi nimittäin yritti katsoa muhun päin ja takaa tuleva palkka ei edistänyt asiaa. Saatiin kuitenkin pari ihan hyvää hyppyä. Toisaalta kun paloja oli tarpeeksi monta, eikä Rosi nähnyt esteen yli, se kiersi esteen. Hiljaa hyvä tulee, ei saisi ahnehtia. (tästä muuten puhuttiin treenin aikana paaaljon! ;) :)

Sitten tehtiin seuruuta. Inka naksutteli ensin katsekontaktista, yhdestä, kahdesta, kolmesta askeleesta pidentäen pätkää koko ajan. En pysäyttänyt liikettä missään vaiheessa ja tulikin tehtyä todella pitkä seuruu! Rosi kuulemma skarppasi enemmän mitä pidempään oltiin tehty. Tästähän Jessica Ristimäki sanoi (lähinnä hazelmoorin koirakoille, heh) Valkeakoskellakin. Kun koira osaa, sille kannattaa tehdä välillä ylipitkää/ylivaikeaa treeniä, jolloin siltä todella vaaditaan vireen ylläpitäistä ym. Meille se näköjään ainakin toimi, Rosi tajusi, ettei se nyt pääse lusmuilemaan ja yrittikin sitten paremmin.

Noottia sain taas liian kovasta kävelyvauhdista. Rosin paikka kuulemma luisuu vähän eteen ja se on myös hieman väljä, koska se ei pysy vauhdissa mukana. Kokeilin sitten ihan hidasta kävelyä ja silloin saatiin aikaan yksi parhaimmista seuruupätkistä ikinä! Tytöt laittoivat mut tekemään seuraamista myös ilman koiraa, käskyttivät käännöksiä ja tarkkailivat. Ei ollut helppoa!

Olin suunnitellut tekeväni vielä liikkeestä seisomisia, mutta päätin lopettaa työnteon loistavaan seuruupätkään.

Wilma ja Inka on varmaankin jo selostanut omat tekemisensä omissa blogeissaan, joten ei niistä sen enempää. Hirveän kiva oli treenata porukalla :) Rosi sai takaluukkuun seuraksi Rommin ja Sätkän, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Jee, hyvä koiruus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti