juoksu, jälki + saarnaa koiran kasvattamisesta ja omistamisesta

Rosilla alkoi juoksu viikko sitten, joten meillä on treenit tauolla.
Etukäteen vähän huoletti, mihin Rosin energiaa saa purettua, jos ei käydä treeneissä, eikä juoksennella vapaana.. Yllättäen se onkin ollut tosi rauhallinen ja jopa vähän vaisu. Ulkona se on ihan omissa maailmoissaan ja eteneminen on kyllä todella hidasta. (mm. tänään meni aamulla vajaa tunti aamun pissatuslenkkiin, johon yleensä menee 20min! Onneksi ei ollut kiire.) Ihan huvittaa miten Rosi katselee puita ja lintuja, kuin ei olis ikinä ennen niitä nähnyt.

Ollaan sitten jäljestetty, että olis jotain aktiviteettia. Kolme suoraa jälkeä oon ehtinyt tehdä, pari ensimmäistä edelleen noin 60 askelta ja viimeisin ehkä sama metreinä. Laskuissa menin jo puolessa välissä sekaisin, mutta ihan reilusti pidempi se oli kun edelliset. Rosi on ollut joka kerta ihan innoissaan, kun on tajunnut mitä ollaan tekemässä. Se kiskoo hihnassa niin paljon kun pystyy, että vihdoin päästäisi etsimään. Keskittyminen on ollut vakuuttavaa. Taisi olla vieläpä ensimmäinen jälki tauon jälkeen, kun kesken kaiken jostain juoksi toinen koira haistelemaan Rosia. Se käänsi päätään, totesi että "ei kiinnosta" ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt! :D Namia oon tiputellut tosi epäjärjestelmällisesti, mutta se ei etenemistä estä. Nyt olisi vuorossa pituutta lisää, kaaria ja vähän vanhempia jälkiä. Saa nähdä jaksaako se ensi viikolla vielä keskittyä, nythän sitä ei ole kauheasti toiset koirat vielä kiinnostanut.

Sitten vielä vähän muuta, mikä nyt ei liity meihin sinänsä mitenkään, mutta pisti ajattelemaan kasvattajan ja koiran omistajan vastuuta tossa joku aika sitten.. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos ei huvita lukea paasausta :D
Olin Rosin kanssa ulkona ja vastaan tuli nainen sakemannipennun kanssa. Pentu oli ihan järkäleen kokoinen, mutta vasta 13 viikkoa vanha. Se nosti hirveän äläkän, kun näki meidät. Omistajan käytös ei edesauttanut asiaa, kun se kiristi hihnaa ja komensi olemaan hiljaa(tuloksetta, yllättäen). Pentukin pääsi vapaaksi ja leikki Rosin kanssa, kunnes Rosi huomasi jotain kiinnostavampaa. Pentu lähti myös seikkailemaan, eikä yhtään aristellut, vaikka välimatkaa oli vaikka kuinka. Omistaja hätääntyi ja alkoi kutsua koiraa tyyliin "täällätäällätuleeetuleeehopihopimaminluokseeee....!!" johon pentu reagoi vaan katsomalla omistajansa suuntaan ja jatkamalla matkaa kauemmas. Vastaan tuli sitten jo muitakin ihmisiä ja pyysin Rosin luokse, enkä tiedä saiko nainen pentunsa kiinni vai ei. Pelottavaa on se, että koira oli oikeasti jo todella iso 13 viikkoiseksi ja ilmeisen kovapää, eikä omistajalla mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Muutaman kuukauden päästä sitä ei pitele enää mikään, eikä se lotkauta korvaakaan "täällätäälllätuleee..!" kutsuille. Toivottavasti ei törmätä enää..

Luulisi, että kasvattaja huomaa lyhyenkin jutustelun aikana, onko ihmisellä mitään käsitystä ja ymmärrystä minkälaista koiraa on hankkimassa. Pieni rakenteiselle ja pehmeälle naiselle pitäisi voida sanoa, että ehkä tämän vahvasti työlinjaisen pentueen kovapää täystuho, ei ole se kaikkein sopivin. Silti koiria näkee aina tasaisin väliajoin ihan väärissä käsissä ja on se aika surullista. Ei tosin varmasti kaikki kasvattajatkaan ihan fiksuja ole.

tositarinoita osa 1: Suomessa kerran eräs nainen kertoi kasvattajaltaan saamista vinkeistä dominanssiongelmiin.. Koira hihnassa ensin viereen maahan makaamaan ja sitten ilman käskyä kiskaiset vaan sen istumaan. Ei kuulemma tuottanut toivottua tulosta..!? (jos joku osaa selittää, miten tämä auttaa dominanssiongelmiin, selitys tervetullut)

tositarinoita osa 2: Toinen nainen kertoi kerran ulkoilustaan koiransa kanssa, joka räyhäsi muille koirille. Hän oli saanut neuvon kiinnittää koiran huomio muualle esim. namin tai lelun avulla. Omistaja oli sitä mieltä, ettei hän mitään nameja takin taskuun jaksa laittaa, kun voi ihan hyvin myös huutaa ja kiskoa hihnaa. Epäilen, ettei tämäkään auttanut hirveästi..

Eksyin varmaan ihan aiheesta, mutta pointtina oli se, että väärä koira väärissä käsissä voi saada kamalaa jälkeä aikaan. (Tätä kirjoittaessa Rosi on vinkunut vaikka kuinka kauan saadakseen huomiota, kun tämä ei auttanut se yritti sitten kiivetä syliin ja tadaaa! Mamilta herui silityksiä, juttelua ja ylipäätään huomiota niin hassulle ja söpölle koirall.. Meillähän ei koira koskaan päätä millon ja mitä tehdään.. ;) virheensä kullakin..)