Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!!

Agility-uran korkkaus :)

Kerran ehdittiin Rosin kanssa agilitya kokeilla ennen joulun treenitaukoa. Tammikuussa sitten taas.

Ohjaus oli saksaksi, mikä vähän jännitti aluksi, mutta ei tuottanut vielä ainakaan ongelmaa. Otettiin esteitä (aitoja? hieman termistö kateissa..) ja putkea. Hypyissä ei ollut hankaluuksia, mutta sitä ollaan harjoiteltu ennenkin. Tehtiin siis kolmen peräkkäisen esteen sarjaa. Aluksi juoksin vierellä, mutta melko pian jätin jo Rosin istumaan ja kiersin itse toisen esteen taakse, josta sitten lähetin Rosin esteille. Sekin oli tuttua ja sujui hyvin. Jossain vaiheessa innostuessaan Rosi varasti muutaman lähdön, mutta pysyi ruodussa, kun annoin lisäkäskyksi painokkaan "odota".

Putki meni aluksi monta kertaa tosi hyvin. Luulen, ettei Rosi edes ajatellut sen kummemmpin, juoksi hölmönä täysillä putkeen ja toisesta päästä ulos. Muutamien toistojen jälkeen se jotenkin hämmentyi eikä enää tiennyt mitä putkessa pitäisi tehdä. Jouduttiin sitten lyhentämään putki ihan lyhyeksi, jotta saatiin Rosi läpi. Ensimmäiseksi kerraksi ihan mukavasti, ei ainakaan pelännyt putkea.

Olin tosi tyytyväinen Rosiin, koska se kuunteli ja keskittyi hyvin, vaikka ympärillä oli muitakin koiria. "Radalla" ei ollut muita samaan aikaan, mutta kentän laidalla muutamakin yli-innokas huutava koira :D Jäätiin seuraamaan muita koirakkoja ja Rosi piti vähän meteliä itsekin, kun muut koirat suoritti rataa(me oltiin ainoat ihan vasta alkajat ja muut jo pidemmällä) Täytyy kiinnittää tähän huomiota, en tosiaan halua metelöivää koiraa!

Koko kenttä on kiinni tammikuun alkuun, joten ei päästä edes oma-alotteisesti harjoittelemaan..

Koulutusta löytyi!

Vihdoin löytyi täältäkin koulutuspaikka! Ja loistavaa, sillä tottis ja agility molemmat samassa paikassa :) Tänä lauantaina olisi tarkotus mennä, jos vaan ehditään. Tyypillisesti kaikki menot aina samaan aikaan, mutta yritetään.

Agility ja tottelevaisuus on harmittavasti peräkkäin, ja taitaa tulla vähän liian rankka treeni jos molempiin osallistuu. Tottistahan nyt voi kotonakin/vapaavuoroilla harjoitella, mutta olis kiva kuulla kommenttia miten edistytään. Agilitya sen sijaan en uskalla mennä yksin räpeltämään, ettei kaikkea opetella alusta alkaen väärin.. Pitää varmaankin kehitellä tähän joku vuoroviikkosysteemi.

Jälkiä ollaan edelleen tehty melko ahkerasti. Olen tehnyt Rosille muutamia kiemurtelevia jälkiä, jotka se on selvittänyt ihan hyvin.
Ollaan tehty kokeilumielessä myös kaksi esinejälkeä (suoria, joissa noin 15 askeleen välein kissanruokapurkki, jonka kohdalla käsky "maahan" ja syödään jalkojeni välissä maaten) Osoittautui vaikeaksi, meni perusjäljestyskin vähän hakuteille. Rosia ei yhtään miellyttänyt maata märkien lehtien päällä ja varsinkaan jalkojen välissä. Sai aika monta kertaa pyytää maahan, ennen kuin suostui. Lähti kyllä käskystä aika kivasti jatkamaan, mikä oli ehkä ainoa postiivinen asia esineiden suhteen..

On meillä jopa yksi uusi temppukin: "pyöri". (Rosi pyörähtää vasempaan itsensä ympäri)

Hihnassa kulkemista on jouduttu taas muistelemaan :( Siirto nahkahihnasta flexiin ei suju kovin huomaamattomasti..

Kun koira ulkoiluttaa omistajaa..

Viime viikonloppuna Rosi pääsi vähän yllättämään vapaanaollessa. Meillä se sujuu yleensä ihan mukavasti ja ulkoillaan lähes kaikki lenkit vapaana.

Noh, lauantaina oltiin tavanomaisella ulkoilureitillä (ilman hihnaa) ja vastaan tuli tuttu koirakaveri Fila. Nää kaksi alotti taas hurjan takaa-ajon, niinkun aina ja peuhasivat muutenkin ihan onnessaan. Jossain vaiheessa sitten kutsuin Rosia, että oltais jatkettu eteenpäin, mutta Rosi oli ihan kuin ei muka kuuliskaan. Lopulta kävin hakemassa Rosin mukaani, kun se ei muuten tullut. Laitoin sen hihnaan, jonka jätin laahaamaan maahan. Otettiin muutamia maahanmenoja ja jätin sen siihen odottamaan, kun tein mini-jäljen. Rosi jäljesti tämän ja päästin sitten koiran taas kokonaan irti. Rosi lähti samantien hihnasta päästyään vastakkaiseen suuntaan, Filan perään, joka oli jo kauan aikaa sitten kadonnut näköpiiristä. Nämä ilmeisesti jäi rantaan uiskentelemaan, ja omistaja tulikin hetken päästä vähän ärtyneenä molempien koirien kanssa takasin luokseni...

Tämän jälkeen nappasin koiran hihnaan, sidoin lähimpään puuhun ja jatkoin matkaa yksikseni. Hetken päästä kävin hakemassa Rosin ja jatkettiin loppu matka hihnassa. (Pikkupentuna, jos Rosi yritti nappasta lahkeesta kiinni, tein saman puuhunsitomis- tempun, eikä tarvinnutkaan kuin pari kertaa tehdä. Yksinjättäminen toimi rankaisuna erittäin hyvin.)

Seuraavana aamuna päästin Rosin leikkimään parin vastaantulevan koiran kanssa ja meinasi käydä sama juttu. Kutsuin ja Rosi lähti tulemaan luokse, mutta muutaman metrin päässä se seisahtui ja kääntyikin takasin. Toisella kutsulla se tuli lopulta kunnolla takaisin.

Mitä tästä opin.. Seuraavalla lenkillä taskut täynnä makkaraa ja juustoa, kuivanappuloiden sijaan ja narupallo ihan kädenulottuvilla. Pitkin lenkkiä tehtiin vähän tokojuttuja ja vaan riehuttiin narupallon kanssa. Vastaan tuli koiria, mutta tällä kertaa Rosi ei edes yrittänyt mennä niiden luokse!

Vapaanaollessa toisten koirien luota takaisin tuleminen on välillä haastavaa ja vaatii harjoittelua. Palkkaan kaikki luoksetulot, mutta Rosi huomaa kyllä heti, jos itsellä on ajatukset jossain muualla. Tällä viikolla on mennyt sen suhteen taas paremmin. Eli ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä :)

Rosi 1 vuotta!

Pikkupentuli on kasvanut isoksi ja ikää aletaan nyt laskea vuosissa. Selvisin ensimmäisestä vuodesta koiranomistajana. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että sain koulutettua Rosista perustottelevaisen koiran!

Rosista on kasvanut mukava koira, jonka kanssa on kiva puuhata. Se on seurallinen ja hyväntuulinen tyyppi. Se pitää ihmisistä, jotka huomioivat sitä, mutta muita kohtaan se on aika välinpitämätön. Silittelyä se ei kaipaa kaikilta, eikä aina omilta ihmisiltäänkään. Kaikessa se haluaa olla mukana ja on aina tunkemassa päätään sinne missä tapahtuu.

Nyt jälkeen päin huomaa tehneensä muutamia koulutusjuttuja vähän mutkan kautta, mikä on kostautunut niin, että yksinkertaista asiaa onkin joutunut jauhamaan kuukausikaupalla. Esimerkkeinä tässä sängyille/sohville hyppiminen ja pöydille hyppely. Sängylle hyppimisen suhteen olin tosi tiukka heti ensimmäisestä kerrasta lähtien: niskanahasta vaan tylysti alas ja muutama kerta riitti kertomaan, että se on kiellettyä. Pöydille hyppelyyn puutuin ensin vain komentamalla "ei" ja "alas", jolloin hyppely kyllä väheni. Tilaisuuden tullen Rosi yritti kuitenkin napata pöydältä mitä tahansa (mieluiten ruokaa, mutta paremman puutteessa se pudotteli sieltä milloin mitäkin) Käytös saatiin loppumaan vasta reilusti yli puolen vuoden iässä.. Kokenut koiranomistaja olisi ehkä tajunnu ottaa saman tiukan linjan myös tähän, eikä asiasta olisi tullu ongelmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kärsivällisyyttä kyllä Rosi koetteli!

Muuten luulen, että ollaan selvitty aika ehjin nahoin. Tällä hetkellä ainoa asia, jota todella joututaan vielä harjoittelemaan on ydinkeskustassa liikkuminen. Siellä se joka toinen kerta on ihan mahdoton ja joka toinen kerta kunnon citykoira. Olen ottanut sen mukaan Helsingin keskustaan pienestä asti ja otan täälläkin, jos menen Salzburgiin, mutta silti se on välillä Rosille hankalaa. Jos seisomme paikallaan, se odottelee kanssani ihan rauhassa, mutta kun lähdetään liikkeelle se sinkoaisi mielellään joka suuntaan mahdollisimman kovaa. Tosin makkaralla lahjoen sen saa pysymään vierellä melko kivasti.. Laitan tämän vielä nuoruuden innon piikkiin, mutta hyviä vinkkejä parempaan käytökseen otetaan kuitenkin vastaan!

Jäljellä ollaan edistytty. Maastot on täällä kuin luodut jäljestykseen, joten sitä on tullut ahkerasti tehtyä. Laiskalle omistajalle sopii, että kesken lenkin pystyy tehdä jäljen ja sitten jatkaa taas matkaa ;) Arkisin jäljet teen siis pitkähköön ruohikkoon ja viikonloppuisin oikeille pelloille. Jossain vaiheessa meidän jäljestys oli ihan kateissa ja kauheeta sähläämistä koiralta, mutta nyt siihen on löytynyt rauhallisempi tahti. (Johtunee säännöllisestä treenaamisesta..) Tottistelu on tällä hetkellä vaan itsenäisen treenaamisen varassa. En ole vieläkään ängennyt meitä mihinkään koulutusrinkiin, vaikka sain kyllä muutamat yhteystiedot kouluttajista.

Kunhan tässä nyt toinen vuosi treenaillaan, niin ehkä me ensi vuonna jo jotain oikeasti osataankin! :)

Niin ja vihdoin niitä kuvia galleriassa..

Terveisiä Saksasta ja yleistä pohdintaa koiran pidosta ulkomailla

Pääsin Itävaltaan opiskelemaan, ja Rosin kanssa nyt muutettiin Laufeniin (Saksan puolella, aivan Itävallan rajalla) ainakin puoleksi vuodeksi.

Lento meni hyvin, minäkin jo vähän rauhallisempana kuin viime kerralla. Rosi oli koko viikonlopun melko väsynyt ja jatkaa edelleen rauhallista linjaa. Neljättä päivää täällä nyt vietetään ja lupaavalta vaikuttaa. Yleinen suhtautuminenhan täällä koiriin on aivan toista luokkaa, mihin Suomessa on tottunut. Koiraihmiset sen sijaan taitaa olla melko samanlaisia joka paikassa ;)

Aivan asuntoni nurkalta pääsee joen rannalle ulkoilemaan, jossa koirat ovat pääasiassa vapaana. Koirattomat ja koiralliset ihmiset käyttävät lenkkipolkua sovussa. Usein paikalliset pitävä koiriaan vapaana myös kaupungissa, mikä tuntuu aika hurjalta. Koirat kuitenkin seuraavat hienosti perässä, osaavat varoa autoja ja muita ihmisiä. Remmirähjääjiä täällä ei varmaan olekaan. (Joita taas Suomessa tuntuu olevan melkein joka nurkan takana) Rosin pidän kuitenkin visusti hihnassa autojen läheisyydessä, se ei oikein taida ymmärtää jalkakäytävän merkitystä! :D

Eläinlääkärissä jouduttiin käymään ensimmäisen kerran jo tänään, koska silmät vuosi ja punoitti ja Rosia se selvästi häiritsi. Eläinlääkäri muisti meidät vielä viime keväältä, kun käytiin hakemassa ekinokkokkioosia (heisimato, joka tarttuu myös ihmisiin ja jota suomessa ei vielä ole) vastaan matolääke ja oli oikeen mukava niinkuin viimeksikin. Hän puhuu onneksi hyvää englantia ja juteltiinkin hetki koiran pidon eroista täällä ja Suomessa. Hänen piti antaa jonkun koulutusringin yhteystiedot, mutta se unohtui. Klinikka on torin toisella laidalla, joten sieltä voi helposti käydä ne hakemassa.

Suurin ero mielestäni tähän mennessä oli, se kuinka päiväkotiryhmä reagoi Rosiin. Suomessa aikuiset olisivat pitäneet lapset tiukemmin kasassa ja mahdollisimman kaukana koirasta kun taas täällä aikuiset toivat koko ryhmän lähemmäs, jotta kaikki ylettyisivät silittämään. Rosi oli onnellinen :D

Luulen, ettei täällä koirilla ole niin paljon käytösongelmia kuin esimerkiksi Suomessa. Koirat saavat pikkupennusta asti olla joka paikassa mukana paljon vapaammin ja oppivat samalla käyttäytymään kuin itsestään. Ei täällä kukaan kisko hihnaa ja aloita keskustelua "onko se uros vai narttu? Tää mun koira ei sitten tule toimeen muiden urosten kanssa" vaan annetaan koirien rauhassa tutustua. Helsingissä koirien kanssa ravintolassa syöminen olisi ehkä mahdottomuus, mutta täällä lemmikit makoilee pöytien alla, kunnes perhe lähtee. Epäilen, että meillä taitaa tässä asiassa olla vähän vielä treenaamista ;)

Kesäjuttuja

Jäänyt hieman päivittely tässä kesällä..

Rosi on saanut nauttia mökkielämästä muutamaan otteeseen, päässyt soutelemaan ja uimaan meidän kanssa. Soutelemassa Rosilla taisi käydä aika pitkäksi ja päätti hankkia jännitystä elämään. Se vetäisi tulpan pohjasta irti keskellä järveä! Onneksi huomattiin ajoissa ;)

Kunnon uimarikin siitä on tullut, meidän perässä oikeen hyppii rannalta veteen. Rosi ei vaan ihan ymmärrä, että sen kynnet tuntuu melko ikäviltä selässä tai käsissä, kun se ui ihan lähelle.. Ja jos joku erehtyy menemään uimaan laiturilta, niin Rosi aloittaa hirveän huudon. Se ei uskalla enää hypätä laiturilta perään ja jää sitten laiturille komentamaan laumaa takaisin. Tähän jotain vinkkiä, miten voisi vähän vähentää koko järvellä kaikuvaa haukkua?

Treenit on taas alkanut kesätauon jälkeen ja saatiin uusi kouluttajakin. Kesän alussa meiltä jäi monta kertaa väliin ja nyt oli jo kunnon polte päästä kentälle treenaamaan. Kesän aikana sivule tulo jumiutui niin, että minun piti avittaa joko pienellä käsi- tai jalka liikkeellä Rosi oikeaan kohtaan. Noh, sivulle tulo- onglema ratkaistiin jo ekassa treenissä ja nyt Rosi osaa niin hienosti korjata oman asentonsa minun liikkeiden mukaan :) Aloitettiin koko harjoittelu alusta täysin erilailla ja se tehosi. Nyt heti huomaa, että kotona harjoitteluun on tullut rutiinia, kun on aina joka viikolle "läksyä". Tulee tehtyä enemmän, kun on aina selkeä tavoite, että seuraavana keskiviikkona me osataan tämä.

Jälkiä oon tehnyt vähän laiskasti. Sillon tällön iltaruualla pihalle nurmikkoon. Vähän liikaa on intoa ja jää välistä askelia, enkä oikeen tiedä pitäisikö siihen puuttua vai ei..

Rommi-veljen blogista luin, että sielläkin on marjakoira. Meillä alkaa marjapuskat tyhjentyä pihalla, kun Rosi syö suoraan puskasta punaviinimarjat ja karviaiset, raa'at maahan tippuneet omenat ja vadelmat. Metsästä löytyy vielä yksi herkku, eli mustikka.

Pitipä vaan päästä sanomaan..

.. että onpa komea kansi heinä-elokuun Koiramme lehdessä! ;) samalla pohdin onkohan Koiramme lehdessä ollut joskus jo Australianpaimenkoirista esittely?

mainontaa

Ostin FURminatorin (harja) koska Rosi tiputtaa tota karvaa ihan mielettömästi. Olihan se kallis, mutta ehdottomasti maineensa ja hintansa arvoinen. Olin kyllä jo saanut lainata ja kokeilla sitä, joten ostopäätös oli aika helppo. Jos joku sen hankkimista harkitsee, niin suosittelen! :)

Sain kamerankin takaisin ja nyt pääsen lisäilemään kuvia galleriaan.

Kesätunnelmia

Silmätulehdus uusi, nyt saatiin toinen valmiste kokeiluun ja näyttää tehoavan hyvin.

Rosi pääsi viikonloppuna ensimmäistä kertaa mökille. Saaressa sai tietysti juosta koko ajan vapaana ja olla ulkona, mikä sopi energiapakkaukselle hyvin. Toisena iltana pikkuinen oli niin väsynyt, että se piti lähestulkoon kantaa sisälle nukkumaan. Enpä ole koskaan nähnyt Rosia sellaisena! Veneessä oltiin ekaa kertaa, eikä sekään kovin hetkauttanut. Piti vaan pidellä tiukasti kiinni, ettei liian pitkälle kurkota kuonoa tuulta kohti ;)

Uimassa Rosi kävi kunnolla ensimmäistä kertaa. Vedessä se on käynyt kahlailemassa jäiden lähtemisestä asti, mutta uimaan se uskaltautui vasta minun perässä. Ensin mentiin rannan kautta, mutta myöhemmin Rosi hyppäsi perään laituriltakin!

Tänään Rosi lähti ensimmäistä kertaa jäniksen perään, joka yllätti lähtemällä pakoon ihan vierestä. Siinä vaiheessa en kerennyt estelemään, vaan koira pinkoi jäniksen perään ihan salamana. Kutsuin Rosia takaisin ja luulin, että olisi ihan turha kutsu, mutta sieltä se tulikin yhtäkkiä takasin näköpiiriin ja luokse oikeen tyytyväisen näkösenä. Hirveesti sai Rosi kehuja minulta ja siskolta, kun oli niin taitava, että jätti jäniksen ja tuli meidän luokse. Onneksi ei ole metsästysvaistoa näillä, muuten ei tulis metsässä vapaanaolosta mitään.

Naksulla ja lelulla ollaan nyt treenailtu ja ainakin innokkuutta löytyy! Tässäpä tarkempi kuvaus missä mennään.

Paikallamakuu:
menee hienosti, naksulla oon saanut Rosin pysymään ryhdissä makuulla, samoin istuen paikallaolo toimii. Kävelen kauemmas (2-15m) ja käyn välillä palkkaamassa. Näin saadaan jo suht pitkiä aikoja. Lopetan liikeen aina ennen kun Rosi itse nousee, ettei vaan jää sellasta käsitystä, että siitä saa liikkua.

Maahanmenot/istumiset
lelu hetsillä aika vauhdikkaita. Maahanmeno vaikeampaa kuin istuminen, pitäisi malttaa ottaa ihan vaan kaks kolme toisoa kerrallaan, jotta into säilyy.

Seuraaminen
perusasennosta ehkä 1-10 askelta. Välillä pidän namin vasemmassa kädessä, välillä piilossa. Naks vain katsekontaktissa seuraamisesta, alkaa mennä perille. Lenkillä ollessa saatetaan ottaa jopa pidempi matka silloin kun Rosi oma-aloitteisesti tulee viereen. Jostain syystä seuraaminen on silloin useimmiten innokkaampaa. Nyt on paikka pysynyt paljon paremmin oikeana ja seuraamisen taso tasoittunut, laahamiset ja liian kauas irrottautumiset on jäänyt pois melkeen kokonaan.

Luoksetulot
tänään oli varsin hurjaa luoksetuloa. Ajattelin erottaa luoksetulon ja luoksetulon perusasentoon vähäksi aikaa. Huomasin vaan, että hölmöä ottaa niitä vielä yhteen, kun perusasento ei ole itsessäänkään vielä kunnolla hallussa. Keskityn nyt palkkaamaan vauhdista. Naks luoksetulon puolivälissä ja vauhti on taattu! ;)

Sivulletulo
paranemaan päin, onnistumisia on paljon, mutta sillon tällön jäädään liian taakse tai vähän vinoon vasemmalle.

maahan->seiso nähtävästi ollut vähän koulutustauolla :D

temppuja voitais keksiä lisää ja treenata "kasi" ja "kieri" kuntoon. Uutena ollaan sillon tällön otettu "sit" (istuu etutassut ilmassa) ja jalkojen läpi pujottelu. Myös noutoa voisi alkaa tosissaan harjoitella. Kyllä se lelut tuo takasin ja niin päin pois, mutta ihan oikeena liikkeenä, niin siihänän riittäis tekemistä.

Minulta jäi Aussie näyttely töiden takia näkemättä, mutta onnea joka tapauksessa kaikille Hazelmoor menestyjille! :)

Kameran saan takaisin reilu viikon päästä, sitten päästään toivottavasti päivittämään kuvagalleriaakin.

Koulutusta

Tänään sain vähän ensimakua siitä mitä elämä aikuisen ja fiksun koiran kanssa saattaisi olla. Rosi on käyttäytynyt koko päivän moitteettomasti! Luoksetulojen kanssa on ollut ongelmaa koirasaaressa käydessä, mutta tänään Rosi tuli sielläkin luokse vauhdilla. Kävelyllä koirien ohitus sujui oikeen hienosti (se on viime viikkoina välillä takkuillut) ja sisätiloissa se on ollut rauhallinen. Toivoa on, toivoa on ;)

Rosi sai narupallon ja siitä tuli samantien ihan ykköslelu. Kokeilin muutamia maahanmenoja ja istumisia liikkeestä ja vauhti oli ihan eri luokkaa, kuin mitä yleensä. (Meidän liikkeestä maahanmenot ja istumiset tehdään vielä kesken leikin/riehumisen, ei oikeaoppisesti seuraamisliikkeestä) Josko narupallolla sais sitten koulutettuakin..?

Itseäni oon päättänyt ottaa nyt niskasta kiinni ja tehdä koulutuksesta määrätietoisempaa. Naksuttimen päätin myös ottaa kunnolla käyttöön. Treenailtiin eilen kierimistä naksun avulla ja melkeen nauratti nähdä Rosi niin tarkkaavaisena. Se kokeili antaa yhtä tassua ja kahta tassua, kiertää minun ympäri, maata, istua, katsoa silmiin ja vaikka mitä muuta klikkauksen toivossa.

Seuraaminen etenee -tavallaan. Välillä Rosi seuraa tiiviisti vierellä ja oikeen nostelee etutassuja, ja välillä se melkeen laahaa perässä. Siihen pitäisi vaan saada se vietti mukaan. Mietin jopa, että alottaisin seuraamisen lähes alusta naksuttimen kanssa, jotta saisin Rosin pysymään aina oikeassa kohdassa. Sivulle tulot menee ihan okei, pienen vartalo- tai kädenliikkeen avulla Rosi istuu viereen suorana, mutta jos kaikki avut jättää pois se saattaa jopa istua rintamasuunta jalkaani kohden! Jotenkin niistä avuista olisi päästävä pois, mutta miten, sitä en tiedä. Maahanmenot toimii teknisesti, tarvitaan vaan sitä vauhtia. Paikalla makuuta ei olla otettu juuri ollenkaan. Istumiset sujuu samaten. Uutena juttuna on seisominen maahanmenosta. Tällä hetkellä kädellä ohjaten nousee seisomaan.

Silmätulehdus jälleen..

Rosilla on taas silmätulehdus. Saatiin silmätipat 12 päiväksi. Eläinlääkärin mukaan tämäkin oli näitä pentuajan silmätulehduksia, jotka johtuu siitä, ettei vastustuskyky ole vielä kehittynyt kokonaan. Onneksi silmät ei vaikuta olevan kipeät, eikä Rosi edes yritä raapia niitä. Selvästi nuo tipat kyllä auttaa, kun on punoituskin kadonnut kokonaan. Täytyy kuitenkin laittaa tippoja ohjeen mukaan kuuri loppuun. Eläinlääkärin mukaan tuuli tai siitepölykin on voinut ärsyttää herkkiä silmiä niin paljon, että ne on sitten tulehtuneet. Tiedän myös muutaman koiran, joilla on pentuaikana ollut monta silmätulehdusta, mutta noin vuoden ikään päästyään ongelma on kadonnut kokonaan. Täytyy vaan uskoa eläinlääkäriä ja toivoa, että ne tosiaan menee ohi sitten ajallaan..

Rosin näyttely debyytti

Lauantaina käytiin Rosin kanssa ensimmäist kertaa näyttelyssä, Tampereen pentunäyttelyssä. Tuomarina toimi Kristiina Niemelä. 5-7kk narttuja oli vain kolme ja me sijoituttiin sitten kolmansiksi. Paikalla oli viisi Hazelmoor koiraa, Rommi, Helmi, Luca, Remu ja me. Helmi ja Luca olivat rop ja vsp pennut.

Kotona oltiin harjoiteltu vierellä ravaamista nähtävästi liian häiriöttömissä ympäristöissä, nimittäin paikanpäällä se ei sujunut ollenkaan.. Neiti viipotti nenä kiinni maassa ja hyppeli ja kiskoi joka suuntaan, kun olisi kehässä pitänyt ravata ja esitellä liikkeet. Rosi antoi kuitenkin tuomarin katsoa hampaat ja tutkia, joten edes jotain positiivista meidän esiintymisessä! Nyt vaan treeniä lisää..

Rosin arvostelu:

"Lupaava. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pään profiili. Leikkaava purenta. Hyvä kaula. Suora selkälinja. Hyvä rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu halutessaan erittäin hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Hyvä turkki."

Kamera jäi reissulla kotiin, joten näyttelykuvia ei vielä ole, sen sijaan kuvassa Rosi uintireissun jälkeen :)

Jälkileiri Vesilahdella 30.4-3.5.

Viikonlopun leiri takana! Ohjaajalla naama punottaa, kun ei tällanen vasta alkaja tajunnut, että pellollahan paistuu, jos siellä monta tuntia päivässä seisoskelee ja jäljestää!

Leirillä hirmu eritasoisia koiria, mikä oli minulle tietysti tosi paljon plussaa. Näki siinä samalla mihin tähdätään ja sai vinkkejä jo etukäteen miten esineilmasua sun muuta kannattaa treenata.

Rosin kanssa tehtiin aina kaksi jälkeä/päivä. Ensin muutama makkaravana, kun ruutuja ollaan pari jo kotonakin tehty. Tuuli yritti puhaltaa pois janalta( se pyöri ja vaihtoi suuntaa ihan koko ajan!), mutta tosi nopeesti tyttö hoksasi mistä ne namit löytyy ja pysyikin jäljellä tuulesta huolimatta. Sitten otettiin jo ihan kunnon askeljälkiäkin. Ruokaa sai vaan pellolta, mikä oli tietysti kova pala tälle neidolle. Hirveä huuto aamulla ja illalla, kun ei ruokaa kuulunut, mutta jäljestäessä sitten olikin tosi kova nälkä ja vietti kohdallaan. Rosi tajusi etenemisen jo ihan ekoilla jäljillä. Enemmän sitä joutui rauhoittelemaan, ettei siellä jäljellä ihan rynnitä.

Kouluttajana oli sakemannipiireissä tutumpi Päivi Ollikka, tosi mukava ja fiksu kouluttaja, jolta sai monta hyvää ideaa jatkoon. Kehui Rosia hyväksi nenänkäyttäjäksi ja tykkäsi kauheesti siitä jäljestäjänä, vaikka se ei vielä ollutkaan ihan rauhallisemmasta päästä ;) Saatiin hyvä pohja jatkaa eteeenpäin. Koira tajusi jutun juonen ja selvästi tykkäsi ihan hirveesti. (niin nameista, vai jäljestämisestä? :P) Intoa ja viettiä kuulemma löytyy, joten nyt vaan treenaamaan.

Vähän oli tietysti pennulle rankka reissu, kun se ei kaiken sen hälinän keskellä oikeen osannut rauhoittua, vaikka oma huone meillä olikin. Iltaisin sain sitä pidellä puoli väkisin sylissä lattialla maatessa, jotta se rauhoitttuisi. Aluksi kiemurteli kuin mikäkin, mutta pian lähes nukahti syliin, kun oli niin rättiväsynyt. Nyt ei näy väsymyksen merkkejä enää ollenkaan, joten hyvillä mielin voi uudestaankin lähteä leirille.

vesileikkejä

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kouluttamassa. Meidän ohjaaja kehui, että ollaan menty eteenpäin, vaikka taukoa onkin ollut. Oli mukava saada positiivista palautetta, kun ei sitä kehitystä aina itse samalla tavalla huomaa, kun päivittäin treenaa ja tekee koiran kanssa..

Oltiin tauon aikana otettu nopeita maahanmenoja ja istumisia, mitkä toimi kentälläkin oikeen kivasti. Lelulla niitä lähdin työstämään, mikä aluksi toimikin hyvin. Jossain vaiheessa se sitten alkoi takkuamaan ja siirryin taas namipalkkaan. Tuntuu, että usein painotetaan, että lelupalkka olisi kouluttamisessa (kun pohjatyö tehty ja tekniikka on koiralla hallussa) ihan ylitse muiden, eikä namipalkattu koira koskaan yltäisi samaan kuin lelupalkattu. Kuitenkin, ainakin tässä asiassa, nami toimii Rosille paljon paremmin. Kyllähän se muuten tykkää kauheasti leikkiä ja riehua, mutta koulutukseen yhdistäessä Rosi menee vähän lukkoon. Johtuuko omasta elekielestä, vai mistä, mutta siltä välillä vaikuttaa.

Seuraaminen edistyy myös, vaikka ei vielä sen enempää kuin kahdesta viiteen askelta otetakaan. Johtuu pitkälti treenaamisen puutteesta, kun ei tarpeeksi säännöllisesti ja tavoitteellisesti harjoitella.. Uutena juttuna olisi sivulle tulo, mutta en oikeen ole vielä keksinyt hyvää kikkaa opettaa sitä. Koira jää aina vinoon, mikä tietysti johtuu minusta. Namilla nyt houkuttelen ja kädellä ohjaan, mutta teen sitten ehkä liian pienen ja ahtaan liikkeen, kun ei Rosi pääse suoristumaan. Tarkoitus olisi saada Rosi siis kiepsahtamaan viereen, eikä kierrättää takakautta, mutta saa nyt nähdä.

Luoksetulot sen sijaan on ollut vähän hakusessa tässä noin viikon sisällä. Ennen niin kuuliainen ja tottelevainen pentu ei nyt enää aina viitsikään tulla luokse samantien kutsuttaessa. Se saattaa katsoa minuun päin vähän aikaa ja ikään kuin pohtia kannattaako tulla vai ei, ja sitten jatkaa touhujaan. Aina kun näin käy teetän sillä monta helppoa luoksetuloa, palkkaan ja kehun ylenpalttisesti. Metsässä se tulee edelleen hienosti luokse, eikä edes lähdekään niin kauas, mutta pihassa ja koirasaaressa huudot kantautuu suurimmaksi osaksi ihan kuuroille korville. Kuuluu tuohon ikään, veikkaisin, mutta huolta se aiheuttaa. En enää oikeen uskalla pitää Rosia pihalla vapaana, koska se saattaa yhtäkkiä lähteä portille (ja jopa portista ulos!) katsomaan ketä ohi kulkee. Nakkia vaan taskuun ja luoksetuloja vahvistamaan, mikäpä muu siihen auttaisi.

Rosi on käynyt jo vähän uimassa meressä. Muuten kiva, että vesi ei pelota ja on ihan mieluinen elementti, mutta voi sitä lian määrää, jota se tuo mukanaan! Tänäänkin käytiin ensin uimassa ja sitten hiekalla painimassa toisen pennun kanssa ja tadaa, valmista! Kotimatkalla vastaantulijat katsoivat ensin Rosia ja sitten minua myötätuntoisesti, kun järjettömän hiekkaisen ja märän koiran kanssa kävelin kotiin. Ei kovin montaa rapsuttajaa näkynyt tällä kertaa :) Pääasia on kuitenkin, että koiralla oli hauskaa ja sai purkaa energiaansa (ja sitähän riittää!) Säästyy koti pahemmilta tuhoilta, joilta ollaan tähänkin mennessä vältytty.

Vappuviikonlopuksi mennään Rosin kanssa Vesilahdelle HPH:n kevätleirille peltojälkeä kokeilemaan. Näin sitä vaan viikonloput ja illat alkaa täyttyä koiraharrastuksista! :)

Reissusta..

Jälleen kotona! Reissu meni Rosin osalta tosi hienosti. Molemmat lennot menivät oikeen mallikkaasti, ja kuten aavistin, minä hermoilin reilusti enemmän. Henkilökunta oli tosi ystävällistä (voi sitä lepertelyn määrää!!) eikä Rosin matkustamisen suhteen ollut mitään ongelmaa. Munchenin päässä virkailija ei tosin ensin meinannut löytää koiravaraustani, mutta muutaman puhelun ja ohjeiden jälkeen sekin löytyi tiedoistani.

Virkailijat olivat hämmästyneitä siitä, että Rosi meni kiltisti kuljetushäkkiin "laatikkoon" käskyn kuultuaan. Yleensä omistajilla on kuulemma vaikeuksia saada koiransa kuljetuslaatikkoon. Johtuukohan puutteellisesta totuttelusta vai huonoista kokemuksista? Jos koira ei tuntisi oloaan turvalliseksi omassa häkissään, en kyllä lähtisi sitten sen kanssa matkustamaankaan..

Perillä Rosi oli selvästi vähän stressaantunut uudesta paikasta ja ilmaston muutoksesta. Muutaman päivän jälkeen se oli kuitenkin taas oma itsensä. Molempien lentojen jälkeen Rosi oli pari päivää myös tavallista ääniherkempi, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää lentokoneen melun jälkeen. Matkustelu väsyttää ja kotiin palatessa Rosi onkin ottanut aika lunkisti.

Lämpötilat Itävallassa pyörivät +20 asteen ympärillä. Rosin tuuhea talviturkki oli tietysti niihin lämpötiloihin aivan turhan lämmin ja karvaa alkoikin lähteä aika runsaasti jo ensimmäisinä päivinä. Tapasimme sattumalta toisen aussien, 4kk blue merlen ja Rosi näytti tosi jykevältä pikkuisen ja siron nartun rinnalla. Ei se koko sinänsä, mutta turkki... Rosin karva oli ainakin puolta pidempää ja tuuheampaa. 4kk pennulla oli vielä ihan pikkupennun turkki. Ilmastosta se varmasti johtuu, kun täällä on niin kylmä ja siellä ei.

Kuvia matkalta lisäilen, kunhan saan niitä koneelle ja johonkin järjestykseen.

Ja vielä lisämaininta, Rosi on ollut sisäsiisti nyt kuukauden! Jihuu!

Matkalle

Tänään lähdetään Rosin kanssa kolmeksi viikoksi Itävaltaan. Jännittää kuinka matka sujuu. Kuljetushäkki on Rosille onneksi mieluinen paikka, se nukkuu ja järsii luita omassa "pesässään" ihan tyytyväisenä. Lentokentälläkin ollaan käyty pari kertaa, joten sekään ei ole enää ihan uusi paikka. Passi on hankittu ja jo valmiiksi pakattu. Royal caninia saa sieltäkin, eikä sitä tarvitse onneksi ottaa mukaan. Eläinkaupan kautta kipaistaa ennen kun päästään perille.

Enää omistajan henkinen puoli pitää saada kuntoon! Turhaan todennäköisesti huolehdin, Rosi on sen verran tasapainoinen, eikä turhia hermoile, että selviää matkasta varmaankin ihan hyvin. Ja perillä onkin sitten aivan ihanat ulkoilumaastot ja monta rapsuttajaa :)

Aussie tapaaminen

Lauantaina pidettiin pieni aussietapaaminen. Paikalla oli Helmi (Doing Comeback) ja Rosa (Tres Colores Rosalita) sekä Rocki (Riekonhovin Rock Star) ja Ronja (Riekonhovin Red Rosie?) Rosi edusti ainoana blue merlejä :)

Mentiin koirapuistoon, jossa koirat sai riekkua keskenään. Rosi ei oikeen tiennyt miten päin sen olisi pitänyt olla, kun oli niin monta uutta leikkikaveria. Se sitten lähinnä seuraili tapahtumia, eikä kauheasti itse osallistunut leikkiin. Ehkä ensi kerralla Rosikin uskaltaa mennä mukaan..

Rosilla on selvästi huonoja ja hyviä päiviä. Eilen se oli suoraan sanoen aika kamala, ei totellut ollenkaan ja oli niin levoton riiviö, että! Tänään se taas on totellut kuin unelma.. Eilen kävi mielessä jo ajatus, etten enää kyllä päästä sitä metsässä vapaaksi. Rosi käy tonkimassa sieltä kaikki jäniksen raadot, eikä sitten enää suostu tulemaan lähellekään, kun se luulee, että vien aarteen pois. Ei siinä muuten mitään, mutta kotiin lähtö venyy aina puolella tunnilla, kun yritän keksiä miten saan sen houkuteltua luokse. Tänään se kuitenkin tuli luokse oikeen kivasti, vaikka löysi jotain ihania aarteita välillä. (olen varmaan haudannut jo maahan suurimman osan raadoista, joten ehkä sieltä ei enää löytynyt mitään yhtä mehevää..)

Täytyypä muuten mainita, että Rosi oli melkein Helmen ja Rosan kokoinen jo nyt! Ne on molemmat tosin aika pieniä narttuja, mutta kuitenkin. Ei taida Rosi jäädä kovin pikkuiseksi..

Vakavaa ja vähemmän vakavaa koulutusta! :)

Keskiviikkona käytiin taas kouluttamassa kentällä. Ihan alkuun otettiin muutama ampuminen starttipyssyllä, kun monet sitä oli toivonut. (Koulutuksissa siis edelleen täysin eritasoisia ja -ikäisiä koiria) Me jäätiin Rosin kanssa kentän ulkopuolelle varmuuden vuoksi, kun en ihan tiennyt miten se ääneen reagoisi. Rosi ei tuntunut huomaavankaan koko pauketta, vaan tutkaili ja haisteli ympäristöä innokkaana. Nämä laukaukset oli (näin omin sanoin) "pk-tasoa", luonnetestissä laukaus on kuulemma vähän voimakkaampi..

Seuraamisessa ollaan nyt otettu yhtä askelta. Hienosti sujuu, onhan tuo silmiin tuijottelu Rosille niin luontaista muutenkin :) Eteen istumista jatketaan ja nyt uutena maahanmeno seisomisesta. Rosi on jo tajunnut jutun juonen, mutta retkahtaa edelleen helposti rentoilu-lonkka-asentoon. Tästä saan, kun ennen kelpasi myös ne vähemmän ryhdikkäät maahanmenot! Meidän lonkka-asento ei nimittäin ole ihan siitä lievimmästä päästä.. Välillä tuntuu, ettei tuolla koiralla ole luita ollenkaan, kun se makoilee jalat joka suuntaan sojottaen. Maahanmenosta Rosi osaa nousta perusasentoon ainakin suurimman osan ajasta.

Kaiken maailman hömppätemppuja opetellaan oikeiden liikkeiden ohessa. "Give me five" on oma lempparini, josta nyt menossa toinen osa, eli "give me ten". Erittäin hyödyttömiä, mutta todella hauskoja temppuja! Haaveena ja haasteena olisi saada tällainen ketju toteutettua: ensin ikään kuin uhkaisi Rosia ampumalla (käsi toimisi pyssynä) jolloin Rosi menisi maahan ja laittaisi tassut silmille, seuraavaksi kuuluisi "pam!" ja Rosi retkahtaisi "kuolleena" maahan. Näyttävä temppu olisi, kunhan sen saisi todella hyvään kuntoon. Itselle haaste saada ketjutettua kaikki kokonaisuudeksi, mutta samalla hyvää treenia, kun joutuu miettimään asioiden pilkkomista tarpeeksi pieniin osiin. Tällaista hulluttelua täällä! :D

Sisäsiisteys hallussa niin ja näin.. Tuntuu, että kuukausi sitten se oli paljon siistimpi kuin nyt. Osasi vähän pyytääkin ulos, jos kukaan ei tajunnut ovea avata. Mitä lie tapahtunut, kun takapakkia on tullut. Ehkä sitä jotenkin itse herpaantui tarkkailemaan ja aavistelemaan milloin ulos kannattaisi päästää ja siksi niitä vahinkoja on taas tullut.. Nyt vaan taas tehotarkkailu päälle.

Rosin arkea

Keskiviikkona käytiin taas treenailemassa uusia juttuja Rosin kanssa. Ensi kerralle harjoitellaan eteen istumista (suorana!) ja seuraamisen alkeita. Eteen istuminen edistyy kivasti, idea oli Rosilla jo hallussa, enää viilataan sitä suorassa istumista. Sekin sujuu nyt paremmin, pitää minun vaan muistaa seistä suorana, niin Rosikaan ei ala viettämään kumpaankaan suuntaan. Seuraamisessa ei olla vielä lähdetty liikkeelle, vaikka katsekontakti onkin jo hallussa paikallaaan ollessa. Keskiviikkona jatketaan.

Rosilta on lähtenyt edestä jo kaikki hampaat, suurin osa vaihtunutkin. Kulmahampaat on paikallaan, mutta ne heiluu. Eilen löysin lattialta jonkun takahampaan. Kauheasti suu näyttää kutiavan. Välillä Rosi uikuttaa tuskaisena ja yrittää tassuilla raapia kuonoa. Porkkanaa olen sille syöttänyt, kun luut ei oikeen nyt maistu. Käsiä ja jalkoja se yrittää purra aina kun vaan vähänkin sen tasolle laskeutuu. Ennen se ei purrut juuri ollenkaan, mutta nyt selkeesti kun hampaat kutiaa, niin tekisi kauheasti mieli kokeilla josko varpaat tai sormet helpottaisi kutinaa.

Rosi on alkanut ulkonaollessa ottaa lisää välimatkaa. Enää se ei pyöri jaloissa, vaan viipottaa välillä melko kaukanakin. Luoksetulokutsua Rosi onneksi tottelee edellee kivasti.

Hampaiden tarkistaminen ja muut toimenpiteet menee jo aika rutiinilla molemmilta, koiralta ja minulta! :)

Selkeästi huomaa, että ei Rosi enää ihan pikkupentunen ole. Se on levoton, jos sen kanssa ei tee kerran päivässä pitempää lenkkiä metsään tai muualle, jossa se saa juosta vapaana. Se on Rosista aivan ihanaa ja oikeen näkee kuinka se nauttii, kun saa spurtata ihan täysillä väistellen oksia ja puita. Lumesta se tykkää ihan kauheasti, välillä vaan pää näkyy kun se loikkaa ihan umpihankeen! Ihan se ei omassa vauhdissaan aina pysy mukana, vaan tömähtää suoraan jalkoihini, kun se tulee luokse.

Uusia kuvia en ole ottanut nyt vähään aikaan.. Kun vaan on seuraavan kerran kunnolla aurinkoinen päivä täytyy ottaa kamera esille. On vaan ollut niin harmaata, ettei kuvista olisi tullut mitään..

Koulutusta

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Rosin kanssa ohjatussa koulutuksessa. Emme vielä alkaneet opetella mitään, vaan ohjaajat kävivät meitä läpi yksitellen, kyselivät tavoitteita, halusivät vähän nähdä ja kuulla mitä olemme tähän mennessä harjoitelleen jne, jotta voivat muodostaa sopivia ryhmiä. Ensi viikolle on läksynä opetella leikkimistä koiran kanssa, jota sitten alan käyttää palkkana koulutuskentällä. Namit eivät siellä oikeen tehonneet.. Tänään kokeilin palkata luoksetuloa leikillä, ja Rosi oli kyllä aivan innoissaan. Olen sitä aina silloin tällöin yrittänyt, mutta nyt se toimi paremmin, kun oli itselläkin joku käsitys miten sitä saalistusviettiä voi käyttää hyväksi.

Muutamat jo pidempään tokoilleet näyttivät meille uusille joitakin eri liikkeitä ja saivat sen näyttämään niin helpolta! Todellisuus taitaa olla jotain aivan muuta.. Kouluttajan mukaan Rosi ottaa tosi kivasti kontaktia. Tästä en viitsi ihan kokonaan kunniaa ottaa itselleni, koska Rosi on luonteeltaankin kiinnostunut, kontaktinhaluinen ja ahne! Nenänkäyttöäkin kehuivat, kun se heti kentälle päästyään rupesi etsimään muilta lumeen tippuneita nameja.. Tuleva jälkikoira? ;)

Olen aloittanut opettamaan noutoa. Aloitin naksuttamalla edes katseesta lelua päin, sitten nuuhkaisusta ja nyt olisi tavoitteena saada Rosi nostamaan lelu maasta. Tähän olenkin sitten jumahtanut, kun Rosi ei millään halua/ymmärrä sitä nostaa. Se koskee lelua kuonolla ja tassuilla, (seisoen, istuen, maaten) siirtelee sitä edes takaisin, katsoo minua epätoivoisena ja vinkuu, kun namia ei tipu. Tosin kokeilin tätä yhtenä aamuna ruokakupilla, jolloin se nosti lelun melkein samantien. Täytyy nähtävästi ajoittaa noudon harjoittelu ruoka-aikoihin..

Eläinlääkärikäynti ja siskon tapaaminen

Perjantaina käytii Rosin kanssa eläinlääkärissä rokotuksissa. Tälläkin kertaa sujui käynti oikeen hienosti, kaikki oli kunnossa ja Rosi todettiin oikeen reippaaksi pennuksi :) Hankin samalla Rosille passin. Olen lähdössä maaliskuun lopussa Itävaltaan kolmeksi viikoksi ja Rosi pääsee mukaan. Siellä on sille ihanat pellot ja metsät, joissa saa juosta ihan niin paljon kuin huvittaa.

Tänään tavattiin Laura, Eero ja Unna. Ei oikein osattu päättää tunnistivatko ne toisensa, mutta leikkimään ne ryhtyivät ihan samantien. Vauhtia riitti ja hauskaa taisi olla. Selvästi oman ikäinen koira on paras leikkikaveri. Aikuisten koirien riehumisleikit tuntuvat Rosista liian rajuilta ja nyt olikin kiva kun oli tasavertainen kaveri. Unna on kyllä oikeen suloinen pentu myös, vähän vaan sirompi ja pienempi kuin meidän koiruli. Kuvia löytyy galleriasta.

Me ei Rosin kanssa päästä 4.4. Pet expoon näyttelyyn, mutta tarkoitus olisi mennä sitten 3.5. Hollolaan tai Tampereelle 16.5. Niihin molempiin on kyllä aika paljon aikaa vielä..

Talvikuulumisia

Sohvat ja sängyt alkavat pysyä aika koskemattomina, mutta pöydille hyppiminen jatkuu edelleen. On se vähän ehkä vähentynyt, päivästä riippuen ne tassut ilmestyy pöydän reunalle useammin ja vähän harvemmin.

Rosi on oppinut pujottelemaan kahdeksikon jalkojen välistä ja osaa melkein kieriä (välillä joutuu avittamaa namilla..) seisomista harjoitellaan aina kun muistan ja hampaita yritän tarkistaa (suun avaaminen/suuhun katsominen tällä hetkellä menossa) ainakin kerran päivässä. Tämä vaihe näyttää taas olevan työn ja tuskan takana, mutta eiköhän sekin mene läpi sinnikyydellä :P Viime eläinlääkärikäynnin jälkeen laiskistuin suun tutkimisessa, eikä siksi olla edistytty kovinkaan paljon.

Jäällä ollaan käyty kävelemässä monta kertaa. Luulen, että me molemmat Rosin kanssa nautitaan siitä yhtä paljon. Pidän Rosia aina jäällä vapaana ja siitä onkin tullut loistava harjoituspaikka. Pystyy harjoittelemaan vapaana oloa ja luoksetuloa sopivalla häiriöllä, kun ei joudu ihan metrin päästä ohittamaan niin kuin jossain lenkkipolulla. Välillä käydään moikkaamassa muita koiria/ihmisiä ja välillä ohitetaan. Tämä sujuu tosi hienosti!

Käytiin katsomassa hevosiakin muutama päivä sitten. Rosi ei voinut käsittää mikseivät Shetlanninponit halunneet leikkiä sen kanssa, vaikka se kuinka yritti niitä kutsua leikkimään.. Olisipa ollut kamera mukana :)

Toisia koiria on nyt nähty aika paljon. Se ei enää niin kovasti aristele, mutta edelleen tarkkailisi muiden touhuja mielellään jalkojeni juuresta. Haukkuvat koirat vähän pelottavat, eikä se kovin helposti lähde mukaan toisten riehumisleikkeihin. Sunnuntaina olisi tarkoitus tavata Unnaa, saa nähdä miten ne intoutuvat leikkimään yhdessä..

Kosketuskeppejä ja näyttelyinnostusta

Meillä alkaa täällä olla kohta riiviöajat käsillä. Rosi ylettää lähes joka paikkaan, mikä tarkoittaa, ettei yksikään liian matalalla oleva tavara välttämättä säästy sen hampailta. Vähän tuntuu, että pulassa ollaan, mutta kaipa tämä tästä. Vähän väliä sitä saa olla työntämässä pois pöytien reunoilta ja hyllyiltä, mutta se taitaa vähän kuulua ton ikäisille pennuille. Ja nyt vaan sitten kaikki kärsivällisyys peliin (minulla sitä vielä riittää, muilla välillä ei..) ja opettamaan, ettei joka paikkaan hyppely ole sallittua.

Koulutan Rosia vaihtelevasti naksuttimen avulla ja ilman. Tänään sitten ihmeteltiin kosketuskeppiä (jonka virkaa toimitti vanha ratsastusraippa!) eikä muuten kauaa ihmetelty! Se tajusi jujun ihan muutamasta kerrasta ja nyt keppiä voi liikutella jo ihan reippaasti ylös-alas-sivulle Rosin seuratessa perässä. Naksuttimen kanssa aukeaa kyllä ihan uusi maailma, niin nopeaksi se tekee oppimisen. Motivoiminenkin on superhelppoa, kun on tuollainen ahmatti motivoitavana. Odottelen malttamattomana maaliskuuta, että päästäisi mekin koulutuskenttiä valloittamaan.

Omaksi yllätyksekseni olen innostunut myös näyttelytouhuista, vaikka ennen se osa koiramaailmaa tuntui vieraalta. Olen opetellut näyttelysääntöjä ja yrittänyt löytää mahdollisimman monta meille sopivaa näyttelyä lähitulevaisuudesta. Pitäisi vaan se seisomaan opettelu aloittaa.. :P Sivulla ravaamista on kokeiltu muutama kerta.. Aikaa on opetella, sillä ensimmäinen näyttely jonne mekin päästäisiin on vasta huhtikuussa. Joutuvatkohan kaikki uudet koiranomistajat tällaisen "haluan harrastaa koirani kanssa kaikkea" -innostuksen valtaan?

Rosi 3 kuukautta

Meillä on täällä koko perhe kuumeessa ja Rosi raukka joutuu tyytymään pikaulkoiluun ja sisällä lekotteluun. Ihmeen hyvin Rosikin rauhottuu jonnekin nurkkaan tai omalle tyynylle, kun lepäilen, eikä ainakaan vielä hypi seinille. Vähän täytyy vaatteita, hanskoja ja villasukkia välillä käydä levittelemässä ympäri kämppää, mutta muuten ollaan oltu oikeen nätisti.

Silmä on jo paljon parempi, vuotaa edelleen jos on tuulista tai kylmää, mutta se kai on ihan normaalia. Eihän sitä muuten edes huomaisi, mutta kun silmänalusen karva värjääntyy rusehtavaksi.. Pitäisi varmaan hankkia jotain silmävettä tai muuta, jolla saisi silmät oikeasti puhtaaksi. Tuntuu, että lämpimällä vedellä puhdistaessa väri vaan leviää.

Ollaan opeteltu bussissa ja ratikassa kulkemista ja nyt molemmat sujuvat jo hyvin. Ihan mielellään se molemmilla matkustaa: aina joku kanssamatkustaja silittämässä ja namiakin saa, kunhan istuu rauhallisesti paikallaan. Ei hassumpaa! :)

Tassut pöydällä eläinlääkärissä

Ensimmäinen rokotuskerta on takana. Meni oikeen hienosti, häntä vaan heilui, kun oli uusia ihmisiä ympärillä. Odotushuoneessa olisi kauheesti tehnyt mieli mennä leikkimään kahden puolta pienemmän aikuisen koiran kanssa, (olisikohan ollu Shih tzuja lyhyellä turkilla?) mutta ne katseli jätti-Rosia melkein järkyttyneen näköisinä, kun se yritti kutsua niitä leikkimään. Ainoa ikävä juttu oli, että Rosi joutui viikon silmätippakuurille. Toinen silmistä punoitti hiukan ja eläinlääkäri antoi varmuuden vuoksi kuurin, ettei se nyt ainakaan pahemmaksi mene. Neitiä se ei tunnu haittaavan, silmä ei kutia, eikä se aristele sitä, antaa jopa laittaa tipatkin melko kiltisti.

Rosi on näköjään pentueen isoimmasta päästä tällä hetkellä. Eläinlääkärin vaa'an mukaan 9,1kg. Kyselin vähän huolestuneena, että onko meiän "pikkunen" ylipainoinen, mutta hoikka se kuulemma on. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat normaalisti ja ylhäältä päin katsoessa vyötärö (?) erottuu selvästi. Niin olin itsekin havainnoinut, mutta muiden painoja kuullessa (lukiessa) alkoi epäilyttää. Ihan Minnan ohjeiden mukaan ollaan ruokittu, eikä annettu mitään ylimääräisiä herkkujakaan. Rosi vaan käyttää kaiken ruuan nähtävästi kasvamiseen. Eläinlääkäri jopa veikkasi, että Rosi saattaisi kasvaa aika isoksikin, kun on niin jämerät tassut "pikkuisella".

Rokotusta koiruliini ei edes huomannut, kun oli niin keskittynyt nameihin. Meillä ei toimi lahjonta-kiristys-uhkailu, vaan ihan simppelisti lahjonta-lahjonta-lahjonta ;)

Rosi on jo sen kokoinen, että ylettää laittamaan tassut pöydälle, mistä meinasi tulla melkoinen riesa. Lähinnä tätä tapahtuu keittiön pöydän ääressä. Ensin yritin vaan kieltää ja siirtää alas, mutta se ei todellakaan auttanut. Sitten siirryin antamaan namia, aina kun Rosi meni alas omatoimisesti. Lopputulos oli se, että tassut oli pöydällä puolet useammin. Nopeasti tassut pöydälle, alas, nami, tassut pöydälle, alas, nami jne. Tässä vaiheessa meinasi tulla epätoivo. Noh, vielä ei luovutettu ja onnistuinkin opettamaan Rosin olemaan keittiön matolla silloin kun muut syövät.. Samalla vähentyi pöydälle kurkottelu muutenkin. Nähtävästi siis on helpompaa keksiä joku sallittu sijaistoiminto, kuin yrittää kieltää koko ajan. Joka päivä sitä viisastuu koirankasvatuksessa!

Kuvissa luoksetulon taidonnäyte ja sitten hieman toisenlainen taidonnäyte :)

Edistystä!

Meillä on edelleen treenattu sitä suun tutkimista oikeen hartaudella. Jossain vaiheessa tuntui, että siitä tuli Rosille melkein leikki, niin kovasti se yritti aina purra sormia. Eilen vihdoin tapahtui suuri loikkaus parempaan suuntaan ja nyt saan nostella huulia ja koskea hampaita. Vielä täytyy tehdä hieman töitä, mutta jo tähänkin pääseminen on palkitsevaa. Kerkesin nimittäin jo pelätä, että teen jotain aivan väärin, kun mitään edistystä ei tapahtunut, vaan junnattiin samassa vaiheessa vaikka kuinka kauan.

Me ei mahduttu sille pentukurssille, jonne olisin halunnut, joten todennäköisesti aloitetaan koirakouluilu vasta maaliskuun alussa. Eipä se meitä nyt niin haittaa, meillä on vielä vaikka kuinka paljon opeteltavaa ihan kotona ja pihapiirissäkin.. Vapaanaolo sujuu nyt aika kivasti: Rosi malttaa tulla minun luokseni, kun kutsun sitä, vaikka pihalla olisi muitakin, joita se haluaisi mennä tervehtimään.

Yksinolo sujuu edelleen hienosti ja tässäkin kohtaa voi olla iloinen, että on jaksanut tehdä pohjatyön hyvin. Ei se koiran tavoille opettaminen ole loppujen lopuksi kovin vaikeaa, täytyy vain käyttää maalaisjärkeä ja olla kärsivällinen. Eikä ole yhtään pahitteeksi, että aussie on niin nopea oppimaan ;)

Eipä mikään kummoinen kuva, mutta huvittava, koska tuo harja on Rosin lemppari kiellettyjen tavaroiden listalta. Hyvin se nykyään siitä irrottaa, kun pyytää, mutta silti sitä on aina käytävä maistelemassa..

uusia taitoja ja muita kuulumisia

Rosi on nyt muutaman päivän ollut vähän pidempään yksin kotona, kun me muut ollaan oltu koulussa tai töissä. Hyvin on mennyt, se todennäköisesti nukkuu suurimman osan ajasta. Ainakin se on aina ihan unenpöppörössä, kun tulen kotiin. Ja eihän se kovin kauaa yksin ole, maksimissaan kolmisen tuntia, yleensä vajaa kaksi.

Rosi ei pidä sateesta. Muutamana sateisena päivänä on sattunut vahinkoja sisälle muutamaan otteeseen, koska se ei ole suostunut pissimään ulkona. Kunnon kävelylenkit voi sitten myöhemmin jättää hyvällä omatunnolla väliin sateisina päivinä ;)

Kynsienleikkuu ja turkin harjaaminen sujuu jo oikeen hyvin. Se ei enää yritä syödä saksia, eikä harjaa, vaan makoilee ihan rauhallisesti sylissä. Suun tutkimista joudutaan vielä harjoittelemaan paljon. Ymmärtäähän tuon, että tekisi mieli purra, kun kerran niitä sormia suuhun tungetaan. Edistystä kuitenkin tapahtuu koko ajan.

Rosi on ilokseni oppinut odottamaan ovella tassujen kuivausta, kun tullaan ulkoa sisälle. Ihanaa, kun ei tarvitse siivota kuraisia tassun jälkiä enää joka paikasta. Naureskelin muuten tolle tokaksi ylimmälle kuvalle, taisi vähän ulkoilu väsyttää meidän pikkuista :)

Uusia tuttavuuksia

Eilinen oli oikea riehupäivä ja tänään ollaankin sitten oltu vähän kiltimmin.

Rosi on laajentanut reviiriään pihalla aika paljon ja uskaltautuu yksin yhä kauemmas ja kauemmas. Ulkona täytyy käydä moikkaamassa muut pihalla olevat, eikä uudet ihmiset ujostuta edelleenkään. Miehistä ja naisista pitää ihan yhtä paljon ja tottelee naapureiden luoksetulokutsua välillä paremmin kuin minun!

Toiset koirat sen sijaan vähän pelottavat välillä. Kävelypolulla vastaan tulevia koiria se tarkkailee mieluiten jalkojeni takaa, eikä halua juuri tehdä tuttavuutta. Tänään kuitenkin tutustuttiin vähän paremmin paimensukuiseen suomenlapinkoira Vilpaan ja bordercollie Arttuun. Alun arkailun jälkeen Rosi uskaltautui tutustumaan ja kaikki menikin hyvin sen jälkeen.

Tuo aristelu johtuu varmaan ihan siitä, ettei olla vielä muita koiria kauheasti tavattu, kun ei rokotukset ole kunnossa. Päätin kuitenkin, että ensi viikolla käydään leikkimässä yhden kaverin shetlanninlammaskoiran kanssa, ettei muut koirat ihan ala pelottaa.. Rokotusten ottamisen jälkeen aletaan muihin koiriin totuttautuminen sitten ihan kunnolla. Ja kohtahan ne rokotuksetkin onneksi otetaan.

Olen yrittänyt selailla meille sopivaa pentukurssia ja toivottavasti jonnekin mahdutaan. Ilmottauduin Pienen Koiruuden arkitottelevaisuuden alkeet kurssille, nyt jännään vaan mahdutaanko me mukaan..

Ensimmäiset kuulumiset

Tämä on australianpaimenkoira Rosin blogi, jonne yritän kirjoitella kuulumisia ja laittaa kuvia aina silloin tällöin.

Rosi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Yhteiselo alkaa sujua ja tähän asti on mennyt oikeen hyvin. Minä opettelen emännän roolia ja Rosi koirana oloa. Rosi kasvaa kamalaa vauhtia ja puntarin mukaan painoa olisi jo 7 kiloa! Yhtä hoikka se on edelleen, isompi vain. Väriäkin on tullut hirveästi naamaan ja jalkoihin. (tai sitten se vaan on pinttynyttä likaa..?)

Näiden parin viikon aikana ollaan opeteltu jo montaa asiaa. Luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, tassun antamista, sekä harjaamista, korvien ja silmien putsausta, kynsienleikkuuta, yksinoloa, hihnassa kulkemista ja muita "käytöstapoja". Osa sujuu paremmin ja osa vähän huonommin. Lisää vain harjoitusta siis. Tassua se oppi antamaan oikeastaan vahingossa, kun yritin opettaa istumista. Opetin sitten sen ensin, kun Rosi sitä tassua aina tarjosi. Ja onhan se temppu, jonka joka koiran kuuluu osata ;)

Rosin luonne alkaa myös vähitellen hahmottua. Se on tietysi maailman viisain ja ihanin koira, mutta myös välillä oikea jäärä. Sen takia yritänkin olla alusta asti mahdollisimman johdonmukainen ja tarvittaessa tiukka, ettei lahkeiden ja hihansuiden pureminen jää tavaksi.. Hirmu reipas ja iloinen pentu se on, yllättävn itsenäinen, mutta silti kontaktinhaluinen.

Yhden puhelimen laturin se sai poikki, mutta muuten ollaan (tähän mennessä) säästytty tuholta! :P