Koulutusta löytyi!

Vihdoin löytyi täältäkin koulutuspaikka! Ja loistavaa, sillä tottis ja agility molemmat samassa paikassa :) Tänä lauantaina olisi tarkotus mennä, jos vaan ehditään. Tyypillisesti kaikki menot aina samaan aikaan, mutta yritetään.

Agility ja tottelevaisuus on harmittavasti peräkkäin, ja taitaa tulla vähän liian rankka treeni jos molempiin osallistuu. Tottistahan nyt voi kotonakin/vapaavuoroilla harjoitella, mutta olis kiva kuulla kommenttia miten edistytään. Agilitya sen sijaan en uskalla mennä yksin räpeltämään, ettei kaikkea opetella alusta alkaen väärin.. Pitää varmaankin kehitellä tähän joku vuoroviikkosysteemi.

Jälkiä ollaan edelleen tehty melko ahkerasti. Olen tehnyt Rosille muutamia kiemurtelevia jälkiä, jotka se on selvittänyt ihan hyvin.
Ollaan tehty kokeilumielessä myös kaksi esinejälkeä (suoria, joissa noin 15 askeleen välein kissanruokapurkki, jonka kohdalla käsky "maahan" ja syödään jalkojeni välissä maaten) Osoittautui vaikeaksi, meni perusjäljestyskin vähän hakuteille. Rosia ei yhtään miellyttänyt maata märkien lehtien päällä ja varsinkaan jalkojen välissä. Sai aika monta kertaa pyytää maahan, ennen kuin suostui. Lähti kyllä käskystä aika kivasti jatkamaan, mikä oli ehkä ainoa postiivinen asia esineiden suhteen..

On meillä jopa yksi uusi temppukin: "pyöri". (Rosi pyörähtää vasempaan itsensä ympäri)

Hihnassa kulkemista on jouduttu taas muistelemaan :( Siirto nahkahihnasta flexiin ei suju kovin huomaamattomasti..

Kun koira ulkoiluttaa omistajaa..

Viime viikonloppuna Rosi pääsi vähän yllättämään vapaanaollessa. Meillä se sujuu yleensä ihan mukavasti ja ulkoillaan lähes kaikki lenkit vapaana.

Noh, lauantaina oltiin tavanomaisella ulkoilureitillä (ilman hihnaa) ja vastaan tuli tuttu koirakaveri Fila. Nää kaksi alotti taas hurjan takaa-ajon, niinkun aina ja peuhasivat muutenkin ihan onnessaan. Jossain vaiheessa sitten kutsuin Rosia, että oltais jatkettu eteenpäin, mutta Rosi oli ihan kuin ei muka kuuliskaan. Lopulta kävin hakemassa Rosin mukaani, kun se ei muuten tullut. Laitoin sen hihnaan, jonka jätin laahaamaan maahan. Otettiin muutamia maahanmenoja ja jätin sen siihen odottamaan, kun tein mini-jäljen. Rosi jäljesti tämän ja päästin sitten koiran taas kokonaan irti. Rosi lähti samantien hihnasta päästyään vastakkaiseen suuntaan, Filan perään, joka oli jo kauan aikaa sitten kadonnut näköpiiristä. Nämä ilmeisesti jäi rantaan uiskentelemaan, ja omistaja tulikin hetken päästä vähän ärtyneenä molempien koirien kanssa takasin luokseni...

Tämän jälkeen nappasin koiran hihnaan, sidoin lähimpään puuhun ja jatkoin matkaa yksikseni. Hetken päästä kävin hakemassa Rosin ja jatkettiin loppu matka hihnassa. (Pikkupentuna, jos Rosi yritti nappasta lahkeesta kiinni, tein saman puuhunsitomis- tempun, eikä tarvinnutkaan kuin pari kertaa tehdä. Yksinjättäminen toimi rankaisuna erittäin hyvin.)

Seuraavana aamuna päästin Rosin leikkimään parin vastaantulevan koiran kanssa ja meinasi käydä sama juttu. Kutsuin ja Rosi lähti tulemaan luokse, mutta muutaman metrin päässä se seisahtui ja kääntyikin takasin. Toisella kutsulla se tuli lopulta kunnolla takaisin.

Mitä tästä opin.. Seuraavalla lenkillä taskut täynnä makkaraa ja juustoa, kuivanappuloiden sijaan ja narupallo ihan kädenulottuvilla. Pitkin lenkkiä tehtiin vähän tokojuttuja ja vaan riehuttiin narupallon kanssa. Vastaan tuli koiria, mutta tällä kertaa Rosi ei edes yrittänyt mennä niiden luokse!

Vapaanaollessa toisten koirien luota takaisin tuleminen on välillä haastavaa ja vaatii harjoittelua. Palkkaan kaikki luoksetulot, mutta Rosi huomaa kyllä heti, jos itsellä on ajatukset jossain muualla. Tällä viikolla on mennyt sen suhteen taas paremmin. Eli ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä :)

Rosi 1 vuotta!

Pikkupentuli on kasvanut isoksi ja ikää aletaan nyt laskea vuosissa. Selvisin ensimmäisestä vuodesta koiranomistajana. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että sain koulutettua Rosista perustottelevaisen koiran!

Rosista on kasvanut mukava koira, jonka kanssa on kiva puuhata. Se on seurallinen ja hyväntuulinen tyyppi. Se pitää ihmisistä, jotka huomioivat sitä, mutta muita kohtaan se on aika välinpitämätön. Silittelyä se ei kaipaa kaikilta, eikä aina omilta ihmisiltäänkään. Kaikessa se haluaa olla mukana ja on aina tunkemassa päätään sinne missä tapahtuu.

Nyt jälkeen päin huomaa tehneensä muutamia koulutusjuttuja vähän mutkan kautta, mikä on kostautunut niin, että yksinkertaista asiaa onkin joutunut jauhamaan kuukausikaupalla. Esimerkkeinä tässä sängyille/sohville hyppiminen ja pöydille hyppely. Sängylle hyppimisen suhteen olin tosi tiukka heti ensimmäisestä kerrasta lähtien: niskanahasta vaan tylysti alas ja muutama kerta riitti kertomaan, että se on kiellettyä. Pöydille hyppelyyn puutuin ensin vain komentamalla "ei" ja "alas", jolloin hyppely kyllä väheni. Tilaisuuden tullen Rosi yritti kuitenkin napata pöydältä mitä tahansa (mieluiten ruokaa, mutta paremman puutteessa se pudotteli sieltä milloin mitäkin) Käytös saatiin loppumaan vasta reilusti yli puolen vuoden iässä.. Kokenut koiranomistaja olisi ehkä tajunnu ottaa saman tiukan linjan myös tähän, eikä asiasta olisi tullu ongelmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kärsivällisyyttä kyllä Rosi koetteli!

Muuten luulen, että ollaan selvitty aika ehjin nahoin. Tällä hetkellä ainoa asia, jota todella joututaan vielä harjoittelemaan on ydinkeskustassa liikkuminen. Siellä se joka toinen kerta on ihan mahdoton ja joka toinen kerta kunnon citykoira. Olen ottanut sen mukaan Helsingin keskustaan pienestä asti ja otan täälläkin, jos menen Salzburgiin, mutta silti se on välillä Rosille hankalaa. Jos seisomme paikallaan, se odottelee kanssani ihan rauhassa, mutta kun lähdetään liikkeelle se sinkoaisi mielellään joka suuntaan mahdollisimman kovaa. Tosin makkaralla lahjoen sen saa pysymään vierellä melko kivasti.. Laitan tämän vielä nuoruuden innon piikkiin, mutta hyviä vinkkejä parempaan käytökseen otetaan kuitenkin vastaan!

Jäljellä ollaan edistytty. Maastot on täällä kuin luodut jäljestykseen, joten sitä on tullut ahkerasti tehtyä. Laiskalle omistajalle sopii, että kesken lenkin pystyy tehdä jäljen ja sitten jatkaa taas matkaa ;) Arkisin jäljet teen siis pitkähköön ruohikkoon ja viikonloppuisin oikeille pelloille. Jossain vaiheessa meidän jäljestys oli ihan kateissa ja kauheeta sähläämistä koiralta, mutta nyt siihen on löytynyt rauhallisempi tahti. (Johtunee säännöllisestä treenaamisesta..) Tottistelu on tällä hetkellä vaan itsenäisen treenaamisen varassa. En ole vieläkään ängennyt meitä mihinkään koulutusrinkiin, vaikka sain kyllä muutamat yhteystiedot kouluttajista.

Kunhan tässä nyt toinen vuosi treenaillaan, niin ehkä me ensi vuonna jo jotain oikeasti osataankin! :)

Niin ja vihdoin niitä kuvia galleriassa..