Oma mansikka, muu maa mustikka

Päästiin kuin päästiinkin piiitkän ajomatkan jälkeen takaisin Suomeen. Rosin kanssa oli ihan superhelppo matkustaa! Se hölmö hyppäsi autoon ja kuljetushäkkiin joka kerta yhtä iloisena, ihan sama kuinka paljon oltiin jo sinä päivänä ajettu.

Majapaikkojen suhteen kävi myös tuuri, Saksassa (Kassel) ja Tanskassa (Dragor) Rosia pystyi ulkoiluttamaan vapaana, mikä kelpasi autoilun jälkeen Rosille enemmän kuin hyvin ;) Ruotsissa (Tukholma) päästiin kyllä ulkoilemaan, mutta vain hihnassa, vaikka hotelli ei edes ollut mitenkään ihan keskustassa. Vapaana juoksemisen sijaan käytiin kyllä vielä metrolla nopeasti keskustassa pyörähtämässä ja katsomassa josko olisi Victorian ja Danielin häistä ollut vielä jotain jäljellä. Sielläkin kävellessä Rosi oli tosi nätisti, näköjään en ole sitä turhaan pienempänä pitänyt mukana joka paikassa.. Ensimmäisenä yönä hotellissa se kuunteli tarkkaan ulkoakuuluvia ääniä ja vähän tuhahteli silloin tällöin, mutta loppu matkasta se ei enää tehnyt sitäkään.

Laivamatka meni samaten ihan kivasti, Rosi suostui pienen houkuttelun jälkeen käyttämään koirien hiekkalaatikkoa ja otti edelleen matkustamisen lunkisti. Göteborgissa oli kuulemma ollut joku isompi koiranäyttely, laivassa oli ihan hirveästi koiria!

Rosi sairaslomalla

Torstaina käytiin tosiaan eläinlääkärissä ja kävi ilmi, että Rosilla oli kuumetta! Se sai jonkun piikin niskaan ja seuraavana päivänä aloitettiin 5 päivän antiobioottikuuri. Ruokahalu palasi jo samana päivänä (ilmeisesti kun piikki+mömmöt alkoi vaikuttaa) ja parin päivän lepäilyn jälkeen Rosi on ollut taas oma itsensä. Lauantain kisat jätettiin tietysti väliin, enkä käynyt sitten katsomassa muidenkaan suorituksia, vaikka olin niin suunnitellut. Otetaan edelleen ihan rauhallisesti ja vältellään ulkoilua kaikkin kuumimpaan aikaan päivästä.

Rosi saa nyt huilata muutenkin, vietetään kesälomaa ja treenitaukoa koulutuksista sinne 1.7. asti, jolloin agilitykurssi alkaa. Samalla viikolla onkin jo tokokoulutusviikonloppu ja sen jälkeen vielä muutama viikko ennen kuin koulutukset kesätauon jälkeen alkaa.

Jostain syystä kone ei suostu lisäämään kuvia, joten niitä lisää myöhemmin.

Auringonpistos?

Eilen oli taas hellepäivä, noin 30 astetta. Oltiin Rosin kanssa rannalla pari tuntia, se kahlaili vedessä suurimman osan ajasta, juoksenteli vähän ympyrää ja meni sitten metsän reunaan varjoon. Se ei vaikuttanut kärsivän auringosta yhtään, vedessä läträäminen taisi viilentää aika hyvin.

Kahden jälkeen lähdin töihin ja illalla kun tulin kotiin Rosi ei ollutkaan enää omaitsensä. Se oli saanut ruoan sillä välin ja päässyt ulos ja ollut kuulemma ihan normaali, mutta kun minä tulin kotiin se ei meinannut tulla pois sängyn alta moikkaamaan. Ei siis todellakaan normaalia käytöstä, Rosi on yleensä aina iloisena vastassa, kun tulen kotiin.. Noh, ajattelin että se oli vaan väsynyt, koska se oli päivällä riehunut sen verran auringossa. Menin Rosin kanssa vielä ulos ja tässä kohtaa vasta alkoikin huolestuttaa. Rosi oli vapaana, mutta se liikkui kuin 15-vuotias vanhus, pysähteli koko ajan ja liikkui hirveän hitaasti ja varovaisesti. Lopulta käveltiin yhteensä ehkä noin 500 metriä, kun Rosia ei huvittanut liikkua. Kävin läpi koko koiran, mutta missään kohtaa Rosi ei reagoinut, eikä näyttänyt olevan kipua.

Päätin odottaa yön yli, josko olo olisi parempi. Noh, aamulla Rosi ei taaskaan suostunut tulla pois sängyn alta. Menin laittamaan sille ruokaa, (laitoin mukaan todella paljon vettä, jotta varmasti saa myös nestettä) kolistelin oikeen niitä kuppeja, mutta se tuli silti vasta hetken päästä, kun olin jättänyt kupin lattialle ja jatkanut muita puuhia. (yleensähän sen täytyy pyytää lupaa ruokakupille, mutta tällä kertaa halusin ihan vaan nähdä tuleeko se ylipäätään)

Nyt odotan, että eläinlääkäri aukeaa ja mennään sinne katsomaan löytyykö jotain mitä en huomannut. Luulen, kyllä että se eilinen aurinko oli liikaa Rosille ja siitä kaikki johtuu. Eläinlääkärillä olisi varmaan jotain liuosta, jolla saataisiin verensokerit ylös.

BH Rosi! :)

Lauantaina ajeltiin BH-kokeeseen Niedernsilliin, meiltä noin tunnin ajomatkan päähän. Kenttä oli laaksossa lumihuippuisten vuorien keskellä, eipä enää kauhean paljon kauniimpaan paikkaan voi koirankoulutuskenttää laittaa!

Vajaa viiden viikon sateen jälkeen ensimmäinen hellepäivä osui sitten just koepäivälle. Vähän harmi sinänsä, koska +28 asteessa ei aussien turkki ole kovin vilpoisa ja keskikkyminen tietysti kokeessa sen mukaista..


Tuomarina Thomas Wirnsberger. Kokeessa oli 18 koirakkoa (!) Me oltiin vuorossa viimeisinä ja olin muiden suorituksia katsellessa todennut, ettei ollut koirille kovin helppo sää. Koirats oli aika haluttomia ja kaikilla oli seuraaminen kadoksissa, kokeessa oli tasan yksi koirakko joiden seuraaminen oli jotakuinkin hyvännäköistä. Samainen koira ei sitten paikallamakuussa enää jaksanut ollenkaan vaan yritti karata varjoon..

Pisteitä ei täällä saatu, ainoastaan hyväksytty-hylätty. Tuomari sanoi kuitenkin jokaisen parin jälkeen missä voisi parantaa. Läpi päästiin, jokainen ehkä jo otsikosta arvasi ja meille kommenttina ylipäätään varmuutta liikkeisiin.

Rosia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa siinä kuumuudessa mikään BH-koe, joten yleisvaikutelma meidän osuudesta oli varmaan myöskin haluton.

Seuraaminen oli hihnassa ja ilman laiskaa ja kontakti huonoa. Perusasennot läpi koko kokeen ihan jees, oikea paikka löytyi niissä.

Henkilöryhmä meni muuhun seuraamiseen verrattuna ihan ok.

Liikkeestä istuminen sujui, siitä ei valittamista.

Liikkeestä maahanmenossa jouduin antamaan lisäkäskyn.

Luoksetulo todella vauhdikas (miten Rosi tässä kohtaa muka jaksoi yhtäkkiä spurtata?) MUTTA koira tulikin kauniisti suoraan sivulle! Mulla loksahti suu auki tässä kohtaa. Olin ottanut vähän ennen koetta sivussa muutamia liikkeitä ja silloin Rosi teki tosi nätin ja suoran luoksetulon. Kokeessa sitten päätti varioida.. hmm..

Paikallamakuu oli parempi kuin ikinä, Rosi ei reagoinut mihinkään. Ei tainnut yksinkertaisesti jaksaa enää liikkua. Se ei sitten reagoinut myöskään käskyyn "istu" ensimmäisellä kerralla ja jouduin tässäkin antamaan lisäkäskyn :P

Ennen meidän vuoroa jännitti jonkin verran, mutta kentälle päästyä se ihmeellisesti katosi. Toisaalta tiesin jo muiden suorituksia nähneenä, että me päästään läpi. Ehkä sen takia ei sitten enää jännittänyt.

Ens viikonloppuna mennään ekoihin oikeisiin kisoihin, tosin omalla kentällä tällä kertaa. BgH-1 osallistutaan, jossa on samat liikkeet kuin BHssa. Yritin miettiä, että mitä koetta se Suomessa vastaisi, mutta eipä kai mitään. Tottelevaisuuskokeen ALOssa on liikkeestä seisominen ja hyppy ja pk-puolen ALO aina jonkun muun lajin yhteydessä ja siinäkin vaikka mitä muita liikkeitä. Tästä seuraava olis BgH-2, jossa tulee sitten eteenmeno ja nouto -sekään ei siis mene yhteen minkään suomalaisen kokeen kanssa.. Niin tai näin, tekee hyvää harjoitella koetilanteita. Viikonlopuksi on harmi vaan taas luvattu hellettä, joten saatta olla, että menee sekin koe ihan laiskotteluksi.

Kesäsuunnitelmia

Vähän jälkijunassa mainitsen, mutta ollan Rosin kanssa menossa Australianpaimenkoirat ry:n tottelevaisuusviikonloppuun. Kesässä pitää vähintään yksi leiri olla ja tällä kertaa sitten tottelevaisuutta :)

Toinen mukava juttu on se, että päästiin 6 kerran agilityn alkeiskurssille 1.7. alkaen. Toivotaan, että alkeiskurssin jälkeen löytyisi joku seura, jossa voitaisiin säännöllisesti treenata.