Lähes yksityisopetusta agilityssa

Eilen oli oikeen luksusagilitytreenit! Meitä oli kaksi koirakkoa paikalla. Saatiin ruhtinaallisesti ohjausta ja pystyttiin todella keskittymään mm. ohjaukseen.

Aloitetaan vaikka kontakteista.. Viime viikollahan Rosi rynni puomilla ihan miten sattuu ja poikitti lopussa. (Puomin alastulo edelleen maassa) Tällä kertaa otettiin taas niin, että meidän kouluttaja toimi apuohjaajana ja pysäytti Rosin namilla kontaktille. Se sujui ja tehtiin niin, että hän enää osoitti maassa olevaa namia. Sekin sujui ja päätettiin nostaa puomin toinen pää pöydälle. Näin kun tehtiin kontaktit sujui ehkä paremmin kuin ikinä. Rosi ei aristellut yhtään, vaikka puomi olikin korkeammalla. Se teki tosi hienot pysähdykset kontaktille ja sai niistä oikeen kunnon namipalkankin. Ensi kerralla kokeillaan tehdä ilman apuohjaajaa, niin että asetan namin Rosin nähden puomin päähän maahan ja lähetän sen sitten puomille.

Otettiin treenin lopussa myös muutama puomin ylösmeno. Laitoin namin kontaktille vähän yli puoleen väliin, annoin käskyn "puomi" ja "koske" kun Rosi löysi/söi namin. Sujui hyvin. Ilmeisesti osa ei edes harjoittele ylösmenokontakteja, mutta meidän kouluttaja perusteli sitä niin, että koira oppii menemään tiukassaki paikassa puomille ja kontaktille, eikä voi loikata suoraan puoleen väliin. Kuulostaa järkevältä.

Kepit (edelleen verkoilla). Kouluttaja huomasi, ettei Rosi oikeen ymmärrä "kepit" käskyn merkitystä. Sanoin käskyn väärällä hetkellä (koira katsoi minuun, tai johonkin muualle) eikä siis osannut yhdistää sanaa keppeihin. Parin toiston jälkeen onnistuin ohjaamaan kädellä ja sanomaan käskysanan juuri oikeaan hetkeen ja silloin Rosi lähti kepeille oikein. Tässä täytyy siis jälleen ohjaajan harjoitella..

Rengasta otettiin keppien yhteydessä, jotta saataisiin kepeille menoon vauhtia. Se auttoi ihme kyllä hahmottamaan oikeaa käskytyshetkeä ja Rosikin meni kepeille puoli vahingossa sisään.

Sitten olikin aidoilla valssiharjoitusta. Edelleen sama kuvio, kuin viimeksi. Tosin lisänä putki, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä sama kuvio toisen suuntaan. Me ei päästy putkeen asti, kun omaan ohjauksen takia jouduttiin ottamaan monta toistoa jo pelkillä esteillä :) Hankalaa oli se etten alkuun luottanut siihen, että Rosi menee toisen esteen yli. Menin liikaa koiran mukana enkä sitten enää ehtinyt valssata ja ohjata koiraa seuraavalle estelle. Tehtiin sitten niin, että lähdin itse lähes Rosin vierestä ja jäin reilusti sen taakse. Näin ehdin valssaamaan ja ohjaamaan Rosin vielä viimeiselle esteelle. Muutama toisto tätä ja askeleet jäivät mieleen, jolloin koko muu ohjaus helpottui huomattavasti! Takaa leikkausta oli myös tarkoitus kokeilla, mutta se jäi ensi kertaan.

Treenikerrasta jäi mahtava fiilis. Rosi oli koko ajan kuulolla ja hallinnassa! Se oli lähes koko ajan vapaana hallissa, eikä yrittänyt kuin kerran livistää. Silloinkin se tuli kutsusta salamana takaisin. Näköjään toisten koirat on sille vielä niin suuri häiriö, ettei se pysty kunnolla keskittymään ja siksi se on ollut niin mahdoton välillä. Kun yrittää opettaa uutta asiaa ja toinen koirakko tekee vieressä, niin ei ihme jos koira ei keskity vaan tekeminen menee sijaistoiminnolle.. Viikonlopun ja eilisen jälkeen on koiraan paljon luottavaisempi olo. Seuraavalla kerralla en itse ehkä jännitä niin paljon pysyykö Rosi hallinnassa vai lähteekö koko touhu lapasesta -koirakin sen varmasti vaistoaa ja ehkä toivottavasti pysyy paremmin luona.

Niistä metsäjäljistä edelleen ehkä myöhemmin, blogin kirjoittaminen saa tältä erää jäädä!