Agilitya

Tiistaina oli agilitya. Aika luksusta päästä sisälle halliin kaiken lumen ja tuiskun keskeltä..

Suuri osa porukasta oli viimeksi poissa samoista syistä kuin mekin, joten tällä kertaa lähinnä katsottiin mitä koirakot osaavat.

Otettiin rengasta: vetämällä Rosi tuli läpi hyvin, mutta kun ohjasin sivulta Rosi tuli renkaan ali. Ensi kerralla kelmutetaan muut välit, joten koiran on tultava oikeasta reiästä :)

Teimme myös hyppysarjan, jossa oli neljä estettä peräkkäin niin lyhyillä väleillä, että koiran oli samantien ponnistettava seuraavaan hyppyyn. Tarkoituksena on opettaa koira huolelliseksi esteillä, ponnistamaan oikein ja katsomaan minne se on menossa. Jätin Rosin ensimmäisen esteen eteen ja kutsuin sarjan takaa luokse. Tämä oli meille helppo nakki. Ensi kertaa varten koira tulisi opettaa menemään hakemaan namia lautaselta tai muulta alustalta. Hyppysarja harjoituksessa siirryttäisiin siihen, että koiran voisi lähettää sen vierestä/takaa hakemaan sarjan lopussa olevat namit.

Aino teki Rosille ja mulle lyhyen radan (muuri, pussi, putki, kepit, muuri, putki suurinpiiretin kahdeksikon muotoinen rata) koska halusi nähdä mitä osaamme. Rata meni ihan yllättävän hyvin, tosin kepeillä jouduin korjaamaan yhden välin. Kiitosta sain siitä, etten höpöttänyt koiralle mitään turhaa, sanoin vain käskyt ja muutamassa kohdassa "hyvä". Jotain on jäänyt alkusyksyn treeneistä mieleen, sillä ennen häselsin ihan joka suuntaan ;) Tulevaa varten saisin opettaa koiralle (ja itselle) lähi- ja kaukohallintaa. (esim putken jälkeen koira käteen ja sitten vasta käsky seuraavalle esteelle) Silloin pystyisin kertomaan koiralle paremmin mihin suuntaan ollaan menossa seuraavaksi.

Seinässä kiinni odottelu ei mennyt ihan nappiin. Jos puhuimme ja muutkin koirat odottivat vuoroaan, Rosi oli ihan hiljaa. Heti, kun yksikin koira pääsi tekemään jotain, se aloitti huutamisen. Tähän sain vinkiksi perinteisen suihkupullo-rankaisun. Vettä kuonolle heti kun se haukkuu. Kärsivälliyyttä varmasti siihenkin tarvitaan, mutta on kuulemma toiminut Ainon omille koirille.

Muuta ei juuri ehditty tehdä, alkuhaastatteluihin ja muuhun höpöttelyyn meni niin paljon aikaa. Ensi kerralla tiedetään jo vähän missä mennään ja päästään tekemään enemmän :)

Kohellusta

Aamulla töissä heti yhdeksän jälkeen sisään melkein juoksee nainen, joka samantien tule luokse ja pyytää apua siistien vaatteiden etsimiseen. Käy ilmi, että nainen on menossa Messariin esittämään koiria. Vaatteet olivat kuulemma unohtuneet kotiin, Seinäjoelle ja päälle oli saatava muuta kuin verkkarit ja retkeilykengät.. Sopivat vaatteet löytyi ja toivotaan, että Helsingin reissulta tuli kotiin viemisiksi muutakin kuin vaatteita ;)

Messari on jäänyt väliin nyt kolmena peräkkäisenä vuonna ja vaikka huomenna oon töissä klo 11 eteenpäin, niin ajattelin, että voisin kuitenkin yrittää ehitä paikalle. Jos tulisi aikaisin, voisi vähän kierrellä messualueella ja katsoa aussieiden arvostelut. Nehän alkaa jo heti yhdeksältä, joten ehtisin siitä vielä töihinkin. Tai toivottavasti ehtii :)

Päästiin muuten viikon varoitusajalla yhtäkkiä agilityn 11 kerran kurssille, jota ohjaa Aino Pikkusaari. Viime tiistaina olisi jo ollut ensimmäinen kerta, mutta ei sääolosuhteiden takia koskaan päästy perille. Sinä päivänähän Helsingissä satoi noin puoli metriä lunta, eikä kitkarenkaat (tai ehkä siinä säässä mitkään muutkaan renkaat) olleet paras mahdollinen vaihtoehto. Meinasin jäädä lumipenkkaan kiinni jo omalla kotikadulla, mutta loppujen lopuksi esteeksi muodostui auraamaton ylämäki. Ylämäkeen joutui kääntymään todella tiukasti, joten vauhtia ei pystynyt ottamaan oikeastaan yhtään. Yritin päästä mäkeä ylös vaikka kuinka monta kertaa eri tekniikoilla, mutta renkaat vaan suti ja suti lumessa. Jätin lopulta auton ainakin kilometrin päähän tästä kohdasta ja kävelimme Rosin kanssa takaisin. Harhailimme keskellä ei-mitään vaikka kuinka kauan, enkä löytänyt koko hallia. Tästä turhautuneena (+treeniaikaa olisi ollut ehkä 20min jäljellä) käännyttiin vaan takaisin autolle ja ajoin kotiin. Pisteenä i:n päälle, auto juuttui vielä juuri ennen kotia lumeen ja jouduin pyytämään työntöapua.

Seuraavana päivänä luin sähköpostit: kurssikirjeessä oli ollut väärä osoite ja uusi osoite oli ilmoitettu sama aamuna, kuin kurssi alkoi. Itse en sähköposteja läheskään joka päivä lue, joten kyllä harmitti! Aivan turha reissu siis.. Mutta ehkä ensi kerralla parempi onni.