Eläinlääkärikäynti ja siskon tapaaminen

Perjantaina käytii Rosin kanssa eläinlääkärissä rokotuksissa. Tälläkin kertaa sujui käynti oikeen hienosti, kaikki oli kunnossa ja Rosi todettiin oikeen reippaaksi pennuksi :) Hankin samalla Rosille passin. Olen lähdössä maaliskuun lopussa Itävaltaan kolmeksi viikoksi ja Rosi pääsee mukaan. Siellä on sille ihanat pellot ja metsät, joissa saa juosta ihan niin paljon kuin huvittaa.

Tänään tavattiin Laura, Eero ja Unna. Ei oikein osattu päättää tunnistivatko ne toisensa, mutta leikkimään ne ryhtyivät ihan samantien. Vauhtia riitti ja hauskaa taisi olla. Selvästi oman ikäinen koira on paras leikkikaveri. Aikuisten koirien riehumisleikit tuntuvat Rosista liian rajuilta ja nyt olikin kiva kun oli tasavertainen kaveri. Unna on kyllä oikeen suloinen pentu myös, vähän vaan sirompi ja pienempi kuin meidän koiruli. Kuvia löytyy galleriasta.

Me ei Rosin kanssa päästä 4.4. Pet expoon näyttelyyn, mutta tarkoitus olisi mennä sitten 3.5. Hollolaan tai Tampereelle 16.5. Niihin molempiin on kyllä aika paljon aikaa vielä..

Talvikuulumisia

Sohvat ja sängyt alkavat pysyä aika koskemattomina, mutta pöydille hyppiminen jatkuu edelleen. On se vähän ehkä vähentynyt, päivästä riippuen ne tassut ilmestyy pöydän reunalle useammin ja vähän harvemmin.

Rosi on oppinut pujottelemaan kahdeksikon jalkojen välistä ja osaa melkein kieriä (välillä joutuu avittamaa namilla..) seisomista harjoitellaan aina kun muistan ja hampaita yritän tarkistaa (suun avaaminen/suuhun katsominen tällä hetkellä menossa) ainakin kerran päivässä. Tämä vaihe näyttää taas olevan työn ja tuskan takana, mutta eiköhän sekin mene läpi sinnikyydellä :P Viime eläinlääkärikäynnin jälkeen laiskistuin suun tutkimisessa, eikä siksi olla edistytty kovinkaan paljon.

Jäällä ollaan käyty kävelemässä monta kertaa. Luulen, että me molemmat Rosin kanssa nautitaan siitä yhtä paljon. Pidän Rosia aina jäällä vapaana ja siitä onkin tullut loistava harjoituspaikka. Pystyy harjoittelemaan vapaana oloa ja luoksetuloa sopivalla häiriöllä, kun ei joudu ihan metrin päästä ohittamaan niin kuin jossain lenkkipolulla. Välillä käydään moikkaamassa muita koiria/ihmisiä ja välillä ohitetaan. Tämä sujuu tosi hienosti!

Käytiin katsomassa hevosiakin muutama päivä sitten. Rosi ei voinut käsittää mikseivät Shetlanninponit halunneet leikkiä sen kanssa, vaikka se kuinka yritti niitä kutsua leikkimään.. Olisipa ollut kamera mukana :)

Toisia koiria on nyt nähty aika paljon. Se ei enää niin kovasti aristele, mutta edelleen tarkkailisi muiden touhuja mielellään jalkojeni juuresta. Haukkuvat koirat vähän pelottavat, eikä se kovin helposti lähde mukaan toisten riehumisleikkeihin. Sunnuntaina olisi tarkoitus tavata Unnaa, saa nähdä miten ne intoutuvat leikkimään yhdessä..

Kosketuskeppejä ja näyttelyinnostusta

Meillä alkaa täällä olla kohta riiviöajat käsillä. Rosi ylettää lähes joka paikkaan, mikä tarkoittaa, ettei yksikään liian matalalla oleva tavara välttämättä säästy sen hampailta. Vähän tuntuu, että pulassa ollaan, mutta kaipa tämä tästä. Vähän väliä sitä saa olla työntämässä pois pöytien reunoilta ja hyllyiltä, mutta se taitaa vähän kuulua ton ikäisille pennuille. Ja nyt vaan sitten kaikki kärsivällisyys peliin (minulla sitä vielä riittää, muilla välillä ei..) ja opettamaan, ettei joka paikkaan hyppely ole sallittua.

Koulutan Rosia vaihtelevasti naksuttimen avulla ja ilman. Tänään sitten ihmeteltiin kosketuskeppiä (jonka virkaa toimitti vanha ratsastusraippa!) eikä muuten kauaa ihmetelty! Se tajusi jujun ihan muutamasta kerrasta ja nyt keppiä voi liikutella jo ihan reippaasti ylös-alas-sivulle Rosin seuratessa perässä. Naksuttimen kanssa aukeaa kyllä ihan uusi maailma, niin nopeaksi se tekee oppimisen. Motivoiminenkin on superhelppoa, kun on tuollainen ahmatti motivoitavana. Odottelen malttamattomana maaliskuuta, että päästäisi mekin koulutuskenttiä valloittamaan.

Omaksi yllätyksekseni olen innostunut myös näyttelytouhuista, vaikka ennen se osa koiramaailmaa tuntui vieraalta. Olen opetellut näyttelysääntöjä ja yrittänyt löytää mahdollisimman monta meille sopivaa näyttelyä lähitulevaisuudesta. Pitäisi vaan se seisomaan opettelu aloittaa.. :P Sivulla ravaamista on kokeiltu muutama kerta.. Aikaa on opetella, sillä ensimmäinen näyttely jonne mekin päästäisiin on vasta huhtikuussa. Joutuvatkohan kaikki uudet koiranomistajat tällaisen "haluan harrastaa koirani kanssa kaikkea" -innostuksen valtaan?