kevättä

Kevät saapuu vihdoin! Meillä lumet sulaa jo pikavauhtia (eilen +12 astetta!) ja linnut laulaa, jees!

Viime kertaisen valituksen jälkeen seuraamiset ja lelun palautukset onkin mennyt aika kivasti! Saatiin jokunen päivä sitten yleisöä ja siinä samalla vähän vinkkiä jatkoon. Paras vihje oli, että lelulla leikitään vaikka vaan 5 sekuntia ja samantien käsky. Palkaksi taas ihan hetki leikkiä ja uusi käsky. Toimii! Olihan tuo jo tiedossa, kun ohjatuissa treeneissä aina noin meneteltiin, mutta yksinään kun treenailee, niin eipä kaikkea tule ajatelleeksi/muistaneeksi.. Noh, enää muutama viikko ja sitten päästään oikean kouluttajan hampaisiin.

Eilen tavattiin Rosin kanssa naapuritalosta äiti ja noin 4-5 vuotias poika. Felix on aivan innoissaan koirista ja halusi kauheasti silitellä ja leikkiä Rosin kanssa. He tulivat meidän kanssa pienelle lenkille ja olin todella ylpeä Rosista, kun se niin hienosti käyttäytyi! Sillä ei ole hirveästi kokemusta pienistä lapsista ja vähän aluksi arvelutti miten käy. Rosin aina välillä tekis hirveästi mieli mennä paimentamaan kiljuvia ja juoksevia lapsia, mutta nyt nää kaksi juoksenteli yhdessä lumipallojen perässä ihan sulassa sovussa. Loppumatkasta laitettiin Rosi hihnaan. Felix sai taluttaa ja tosi hyvin meni! Välillä autoin antamalla suomenkielisiä käskyjä (odota ym, kun piti ylittää tie) mutta muuten hän selvisi ihan itse. Rosi oli varmaan ihan ihmeissään kun kotiin palatessa sai niin paljon kehuja :)

On kiva nähdä tällaista kehitystä! Olen niin iloinen koko koirasta, aivan huipputyyppi siitä on tullut. Välillä Rosi on vaan niin hassu ja hölmö, ettei voi muuta kuin nauraa, mutta toisaalta se aina yllättää, kuinka fiksu se onkaan. Ja nyt tietysti, kun sanoin, niin Rosi varmaan keksii jotain "mukavaa" ettei vaan liian helpolla pääse ;)

Jatkampa nyt tätä kirjoittelua, kun kerran innostuin..

Käytiin välissä iltapissatuksella Rosin kanssa ja ajattelin samalla ottaa pari seuraamispätkää ja paikallaoloa. Olisi voinut ehkä jättää väliinkin, ei ollut ihan kehumisen arvoista. Rosi oli niin vetelänä, että parin kehnon yrityksen jälkeen vaan vähän riehuttiin narupallolla ja tultiin takaisin sisälle.

Kaikki arkijutut toimii hyvin, mutta sen sijaan "oikea" koulutus ei luonnistu. Kattelin tossa joku päivä sitten YouTubesta muutamia toko ALO kokeita ja totesin, ettei se nyt ihan niin kaukana meiltäkään olisi, jos vaan hallittaisiin seuraaminen (hyppyäkään ei olla kyllä tehty) Se on mennyt meillä ihan mahdottomaksi. En tiedä miten olen sen onnistunut pilaamaan, mutta seuraaminen ei kyllä kuulu Rosin lemppareihin enää.. Huvittavin juttu on se, että sillon kun ei treenata, Rosi saattaa "seurata" huvikseen vaikka kuinka pitkän matkan. Pitäisi varmaan alkaa palkata omatoimisesta seuraamisesta ja liittää uusi käskysana joskus, kun Rosi alkaisi tarjota seuraamista itsekseen..?

Toinen juttu on se, että lelut ei meinaa enää palautua mulle. Sisällä leikkiessä se tuo lelut aina takaisin, ihan pyytämättäkin, mutta ulkona ei. On vähän kurja palkata heittämällä lelu, kun melkein aina Rosi jää leikkimään sillä yksikseen vähän matkan päähän. Maaliskuussa alotetaan taas ohjattu koulutus, josko sieltä saatais apua näihin. Treenikaveri olis kiva myös, toinen näkee välillä niin paljon enemmän kuin itse.

Laihdutuskuuri

Eilen törmättiin meidän eläinlääkäriin kadulla. Hetken aikaa juteltiin ja käytiin punnitsemassa koira vastaanotolla. (Se on siis ihan tossa meitä vastapäätä, jonka luona yleensä käydään. Haava käytiin näyttämässä muualla, kun ei tämä ollut auki) Hän oli sitä mieltä, että saisin vähän tarkemmin laskea paljonko nappulaa Rosille syöttelen. Vyötärö näkyy edelleen ihan selkeesti, mutta kylkiluita tunnustellessa huomaa, että vähän on lämpökerrosta kertynyt. Ja noh, myönnetään etten ole viime aikoina miettinyt yhtään paljonko namia oon antanut treenatessa palkkana, enkä tosiaan vähentänyt sitä muusta ruuasta..

Luulen että osana tässä on sekin, ettei Rosi enää kasva kokoa. Tähän asti se on vaan käyttänyt kaiken saamansa energian kasvamiseen, eikä muutama ylimääräinen nappula ole ollut haitaksi.. Itse en ollut huomannut mitään, mutta hän kun ei Rosia joka päivä näe huomasi ilmeisesti heti, että neitokainen ei ollut enää ihan niin hoikka kuin ennen... Onneksi tuli ruokintatottumukset puheeksi, ettei Rosista oikeasti tullut pullero!

Pikkuhaavaa ja ihmeellistä arkailua

Viime viikonloppuna Rosi viilsi toisen etutassunsa johonkin metsässä ja sai aika ilkeän näköisen viiltohaavan. Onneksi oli vielä kunnolla lunta, ettei ihan kaikki muta ja hiekka mennyt samantien haavaan. Kotiin päin kävellessä Rosi ei yhtään aristellut jalkaa, mutta lähdettiin varmuuden vuoksi näyttämään eläinlääkärille. Haava oli tehnyt anturaan läpän ja haava oli muutenkin omasta mielestä niin syvä, että halusin ottaa varman päälle. Eläinlääkärin mielestä haava ei ollut erityisen paha, eikä todennäköisesti kovinkaan altis tulehduksille. Antoi salvan mukaan, jota pari kertaa laitoin tassuun, mutta ei muuta kummempaa. Se läppä lähti irti seuraavana päivänä ja tietyillä alustoilla Rosi aristeli sitä. Nyt se on kuitenkin jo paljon parempi, eikä kohta varmaan huomaakaan, että tassussa joskus jotain oli.

Minun osalta ehkä vähän ylireagointia lähteä eläinlääkärille näyttämään, mutta mistäs olisin voinut tietää..

Eilen käytiin taas talleilla katselemassa hevosia. Itse kun olen monta vuotta ratsastanut (vaikka viime vuodet ollut tauolla) haluan, että Rosi tottuu myös talliympäristöön. Ollaan monta kertaa ennenkin nähty hevosia ja ennen Rosi on suhtautunut niihin tosi rohkeasti. Pieni kokoisia poneja se on yrittänyt jopa kutsua leikkiin ja haistellut uteliaiden hevosten turpia. Tällä kertaa se oli aivan peloissaan! Yritin olla huomioimatta arkailun ja aina, jos se vähänkin uskaltautui pois jalkojeni takaa kehuin sitä. Oltiin siellä ehkä puoli tuntia, mutta koko sinä aikana se ei juurikaan rohkaistunut. Rupesin miettimään mistä tämä voisi johtua ja keksin yhden asian. Rosi sai kerran sähköiskun sähköaidasta, kun vapaana ollessa meinasi lähteä tekemään lähempää tuttavuutta laitumella olleisiin hevosiin. Tämänkin jälkeen ollaan kyllä nähty heppoja, eikä se ole pelännyt.. Täytynee tehdä lenkkiä tallejen suuntaan lähiaikoina useammin, ettei sille jää päälle tuollainen aristelu.

Todella omituista Rosilta kyllä ylipäätään, se on aina ollut niin rohkea ja suhtautunut kaikkeen uuteen ja jännittävään vaan uteliaasti. Liittyyköhän ikään?

Härkätaistelija Rosi, puskii!