Rosi 3 kuukautta

Meillä on täällä koko perhe kuumeessa ja Rosi raukka joutuu tyytymään pikaulkoiluun ja sisällä lekotteluun. Ihmeen hyvin Rosikin rauhottuu jonnekin nurkkaan tai omalle tyynylle, kun lepäilen, eikä ainakaan vielä hypi seinille. Vähän täytyy vaatteita, hanskoja ja villasukkia välillä käydä levittelemässä ympäri kämppää, mutta muuten ollaan oltu oikeen nätisti.

Silmä on jo paljon parempi, vuotaa edelleen jos on tuulista tai kylmää, mutta se kai on ihan normaalia. Eihän sitä muuten edes huomaisi, mutta kun silmänalusen karva värjääntyy rusehtavaksi.. Pitäisi varmaan hankkia jotain silmävettä tai muuta, jolla saisi silmät oikeasti puhtaaksi. Tuntuu, että lämpimällä vedellä puhdistaessa väri vaan leviää.

Ollaan opeteltu bussissa ja ratikassa kulkemista ja nyt molemmat sujuvat jo hyvin. Ihan mielellään se molemmilla matkustaa: aina joku kanssamatkustaja silittämässä ja namiakin saa, kunhan istuu rauhallisesti paikallaan. Ei hassumpaa! :)

Tassut pöydällä eläinlääkärissä

Ensimmäinen rokotuskerta on takana. Meni oikeen hienosti, häntä vaan heilui, kun oli uusia ihmisiä ympärillä. Odotushuoneessa olisi kauheesti tehnyt mieli mennä leikkimään kahden puolta pienemmän aikuisen koiran kanssa, (olisikohan ollu Shih tzuja lyhyellä turkilla?) mutta ne katseli jätti-Rosia melkein järkyttyneen näköisinä, kun se yritti kutsua niitä leikkimään. Ainoa ikävä juttu oli, että Rosi joutui viikon silmätippakuurille. Toinen silmistä punoitti hiukan ja eläinlääkäri antoi varmuuden vuoksi kuurin, ettei se nyt ainakaan pahemmaksi mene. Neitiä se ei tunnu haittaavan, silmä ei kutia, eikä se aristele sitä, antaa jopa laittaa tipatkin melko kiltisti.

Rosi on näköjään pentueen isoimmasta päästä tällä hetkellä. Eläinlääkärin vaa'an mukaan 9,1kg. Kyselin vähän huolestuneena, että onko meiän "pikkunen" ylipainoinen, mutta hoikka se kuulemma on. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat normaalisti ja ylhäältä päin katsoessa vyötärö (?) erottuu selvästi. Niin olin itsekin havainnoinut, mutta muiden painoja kuullessa (lukiessa) alkoi epäilyttää. Ihan Minnan ohjeiden mukaan ollaan ruokittu, eikä annettu mitään ylimääräisiä herkkujakaan. Rosi vaan käyttää kaiken ruuan nähtävästi kasvamiseen. Eläinlääkäri jopa veikkasi, että Rosi saattaisi kasvaa aika isoksikin, kun on niin jämerät tassut "pikkuisella".

Rokotusta koiruliini ei edes huomannut, kun oli niin keskittynyt nameihin. Meillä ei toimi lahjonta-kiristys-uhkailu, vaan ihan simppelisti lahjonta-lahjonta-lahjonta ;)

Rosi on jo sen kokoinen, että ylettää laittamaan tassut pöydälle, mistä meinasi tulla melkoinen riesa. Lähinnä tätä tapahtuu keittiön pöydän ääressä. Ensin yritin vaan kieltää ja siirtää alas, mutta se ei todellakaan auttanut. Sitten siirryin antamaan namia, aina kun Rosi meni alas omatoimisesti. Lopputulos oli se, että tassut oli pöydällä puolet useammin. Nopeasti tassut pöydälle, alas, nami, tassut pöydälle, alas, nami jne. Tässä vaiheessa meinasi tulla epätoivo. Noh, vielä ei luovutettu ja onnistuinkin opettamaan Rosin olemaan keittiön matolla silloin kun muut syövät.. Samalla vähentyi pöydälle kurkottelu muutenkin. Nähtävästi siis on helpompaa keksiä joku sallittu sijaistoiminto, kuin yrittää kieltää koko ajan. Joka päivä sitä viisastuu koirankasvatuksessa!

Kuvissa luoksetulon taidonnäyte ja sitten hieman toisenlainen taidonnäyte :)

Edistystä!

Meillä on edelleen treenattu sitä suun tutkimista oikeen hartaudella. Jossain vaiheessa tuntui, että siitä tuli Rosille melkein leikki, niin kovasti se yritti aina purra sormia. Eilen vihdoin tapahtui suuri loikkaus parempaan suuntaan ja nyt saan nostella huulia ja koskea hampaita. Vielä täytyy tehdä hieman töitä, mutta jo tähänkin pääseminen on palkitsevaa. Kerkesin nimittäin jo pelätä, että teen jotain aivan väärin, kun mitään edistystä ei tapahtunut, vaan junnattiin samassa vaiheessa vaikka kuinka kauan.

Me ei mahduttu sille pentukurssille, jonne olisin halunnut, joten todennäköisesti aloitetaan koirakouluilu vasta maaliskuun alussa. Eipä se meitä nyt niin haittaa, meillä on vielä vaikka kuinka paljon opeteltavaa ihan kotona ja pihapiirissäkin.. Vapaanaolo sujuu nyt aika kivasti: Rosi malttaa tulla minun luokseni, kun kutsun sitä, vaikka pihalla olisi muitakin, joita se haluaisi mennä tervehtimään.

Yksinolo sujuu edelleen hienosti ja tässäkin kohtaa voi olla iloinen, että on jaksanut tehdä pohjatyön hyvin. Ei se koiran tavoille opettaminen ole loppujen lopuksi kovin vaikeaa, täytyy vain käyttää maalaisjärkeä ja olla kärsivällinen. Eikä ole yhtään pahitteeksi, että aussie on niin nopea oppimaan ;)

Eipä mikään kummoinen kuva, mutta huvittava, koska tuo harja on Rosin lemppari kiellettyjen tavaroiden listalta. Hyvin se nykyään siitä irrottaa, kun pyytää, mutta silti sitä on aina käytävä maistelemassa..

uusia taitoja ja muita kuulumisia

Rosi on nyt muutaman päivän ollut vähän pidempään yksin kotona, kun me muut ollaan oltu koulussa tai töissä. Hyvin on mennyt, se todennäköisesti nukkuu suurimman osan ajasta. Ainakin se on aina ihan unenpöppörössä, kun tulen kotiin. Ja eihän se kovin kauaa yksin ole, maksimissaan kolmisen tuntia, yleensä vajaa kaksi.

Rosi ei pidä sateesta. Muutamana sateisena päivänä on sattunut vahinkoja sisälle muutamaan otteeseen, koska se ei ole suostunut pissimään ulkona. Kunnon kävelylenkit voi sitten myöhemmin jättää hyvällä omatunnolla väliin sateisina päivinä ;)

Kynsienleikkuu ja turkin harjaaminen sujuu jo oikeen hyvin. Se ei enää yritä syödä saksia, eikä harjaa, vaan makoilee ihan rauhallisesti sylissä. Suun tutkimista joudutaan vielä harjoittelemaan paljon. Ymmärtäähän tuon, että tekisi mieli purra, kun kerran niitä sormia suuhun tungetaan. Edistystä kuitenkin tapahtuu koko ajan.

Rosi on ilokseni oppinut odottamaan ovella tassujen kuivausta, kun tullaan ulkoa sisälle. Ihanaa, kun ei tarvitse siivota kuraisia tassun jälkiä enää joka paikasta. Naureskelin muuten tolle tokaksi ylimmälle kuvalle, taisi vähän ulkoilu väsyttää meidän pikkuista :)

Uusia tuttavuuksia

Eilinen oli oikea riehupäivä ja tänään ollaankin sitten oltu vähän kiltimmin.

Rosi on laajentanut reviiriään pihalla aika paljon ja uskaltautuu yksin yhä kauemmas ja kauemmas. Ulkona täytyy käydä moikkaamassa muut pihalla olevat, eikä uudet ihmiset ujostuta edelleenkään. Miehistä ja naisista pitää ihan yhtä paljon ja tottelee naapureiden luoksetulokutsua välillä paremmin kuin minun!

Toiset koirat sen sijaan vähän pelottavat välillä. Kävelypolulla vastaan tulevia koiria se tarkkailee mieluiten jalkojeni takaa, eikä halua juuri tehdä tuttavuutta. Tänään kuitenkin tutustuttiin vähän paremmin paimensukuiseen suomenlapinkoira Vilpaan ja bordercollie Arttuun. Alun arkailun jälkeen Rosi uskaltautui tutustumaan ja kaikki menikin hyvin sen jälkeen.

Tuo aristelu johtuu varmaan ihan siitä, ettei olla vielä muita koiria kauheasti tavattu, kun ei rokotukset ole kunnossa. Päätin kuitenkin, että ensi viikolla käydään leikkimässä yhden kaverin shetlanninlammaskoiran kanssa, ettei muut koirat ihan ala pelottaa.. Rokotusten ottamisen jälkeen aletaan muihin koiriin totuttautuminen sitten ihan kunnolla. Ja kohtahan ne rokotuksetkin onneksi otetaan.

Olen yrittänyt selailla meille sopivaa pentukurssia ja toivottavasti jonnekin mahdutaan. Ilmottauduin Pienen Koiruuden arkitottelevaisuuden alkeet kurssille, nyt jännään vaan mahdutaanko me mukaan..

Ensimmäiset kuulumiset

Tämä on australianpaimenkoira Rosin blogi, jonne yritän kirjoitella kuulumisia ja laittaa kuvia aina silloin tällöin.

Rosi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Yhteiselo alkaa sujua ja tähän asti on mennyt oikeen hyvin. Minä opettelen emännän roolia ja Rosi koirana oloa. Rosi kasvaa kamalaa vauhtia ja puntarin mukaan painoa olisi jo 7 kiloa! Yhtä hoikka se on edelleen, isompi vain. Väriäkin on tullut hirveästi naamaan ja jalkoihin. (tai sitten se vaan on pinttynyttä likaa..?)

Näiden parin viikon aikana ollaan opeteltu jo montaa asiaa. Luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, tassun antamista, sekä harjaamista, korvien ja silmien putsausta, kynsienleikkuuta, yksinoloa, hihnassa kulkemista ja muita "käytöstapoja". Osa sujuu paremmin ja osa vähän huonommin. Lisää vain harjoitusta siis. Tassua se oppi antamaan oikeastaan vahingossa, kun yritin opettaa istumista. Opetin sitten sen ensin, kun Rosi sitä tassua aina tarjosi. Ja onhan se temppu, jonka joka koiran kuuluu osata ;)

Rosin luonne alkaa myös vähitellen hahmottua. Se on tietysi maailman viisain ja ihanin koira, mutta myös välillä oikea jäärä. Sen takia yritänkin olla alusta asti mahdollisimman johdonmukainen ja tarvittaessa tiukka, ettei lahkeiden ja hihansuiden pureminen jää tavaksi.. Hirmu reipas ja iloinen pentu se on, yllättävn itsenäinen, mutta silti kontaktinhaluinen.

Yhden puhelimen laturin se sai poikki, mutta muuten ollaan (tähän mennessä) säästytty tuholta! :P