Läheltä liippaa tilanteita..

Mistäs tässä aloittaisi..

Meillä on satanut täällä noin neljä viikkoa putkeen ja tossa vieressä virtaavan joen vesi on noussut useita metrejä. Rosi ei tätä oikeen ole tajunnut ja yhtenä päivänä juoksi tapansa mukaan juomaan suoraan joesta. Siinä kohdassa on melko jyrkkä pudotus jokeen, mutta lopussa kuitenkin vielä pieni kaistale rantaa ja siellä Rosi sitten usein käy. Noh, nyt vesi on niin korkealla, ettei rantakaistaletta ole enää ja Rosi hyppäsi vahingossa suoraan jokeen. Koiraa ei enää näkynyt missään, vaikka juostiinkin rantaa edes takaisin. Vähän ajan päästä se onneksi ilmestyi ihan toisesta suunnasta aivan litimärkänä. Oli ilmeisesti onnistunut kiipeämään joesta takaisin ylös. Olisi voinut käydä huonostikin, koska virta on nyt sen verran kova, että on lähes ihme, että se on päässyt sieltä ylös. Rosi ei tainnut oppia mitään, sillä se meinaa edelleen juosta samasta kohdasta alas..

Treeneissäki ollaan käyty ja ensi lauantaina mennään kokeilemaan onnea BH-kokeeseen. Vähän on itsellä sellainen olo, että tulipas hätiköityä, kun ilmoitettiin itsemme mukaan, mutta saa nyt nähdä.

Seuraamiset ja henkilöryhmä sujuu hyvin, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo samaten. Mikään ei ole täydellistä ja kaikkea voi aina parantaa, mutta nämä me osataan, eikä niissä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Kunhan vaan kentän laidalla kukaan ei syö mitään, niin Rosin mielenkiinto pysyy minussa ;)

Ainoa jännityksen aihe on se paikallaolo. Pelkään vähän, että Rosi säntää luokse, kun toista koiraa kutsutaan. Kotona tehdessä on se huono puoli, että ei ole koirahäiriötä. Tosin tänään aamulla, kun tehtiin ulkona paikalloloa aamuruoalla, ohi käveli joku mies kahden koiran kanssa. Treeni oli pakko lopettaa ennen, kun koirat oli ihan kohdalla, koska ruokakuppi oli maassa ja koirat vapaana. Rosi ei olisi enää ikinä suostunut pysymään paikallaan, jos toiset koirat olisi syönyt palkan nenän edestä.. Nojoo, heidän mentyä otin paikallaoloa vielä noin minuutin ennen kuin annoin kupin Rosille. Meidän paikallaolo on BH-kokeeseen kyllä vähän vielä kesken, tai ei ainakaan ole ihan varma liike. Aikakin on sen verran pitkä. Tavallaan tyhmää mennä kokoeilemaan kokeeseen pysyykö koira maassa vai ei, kun siellä ei voi korjata eikä palkata hyvästä suorituksesta. Eihän meillä sen suhteen olisi kyllä mikään kiire, mutta mennäänpä nyt joka tapauksessa katsomaan mitä tapahtuu.

Uusia kuvia galleriassa!

Kapula, apua!

Vähän viiveellä tulee treenipäivitys, mutta olkoon..

Perjantaina siis kävästiin taas kouluttamassa. Viime viikolla päästiin ennätyksellisesti molempiin treeneihin, ihan hyvää tekee koiralle :)

Tehtiin seuraamiskaavio hihnassa ja ilman. Edelleen hihnaton versio on vähän väljä. Sinänsä hölmöä, koska ihan samalla tavalla se voisi hihnaseuruussakin ottaa välimatkaa, hihna on kuitenkin niin löysänä koko ajan.. Täyskäännöksissä Rosi ei ollut hereillä ja teinkin niitä sitten vähän enemmän. Loppu kohden alkoi sujua, kun palkkasin vain tiiviit käännökset.

Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sujui molemmat tällä kertaa hyvin. Kummassakaan ei enää apuja.

Luoksetulo oli jälleen vauhdikas. Rosi tulee eteen ilman apuja, suurimmaksi osaksi suoraan. Ne harvat kerrat kun se ei tule suorana, se on vain ihan himpun verran vinossa, mutta eipä aleta yhtään lipsua tässä asiassa ;)

Paikallaolo... Kohta menee usko tähän liikkeeseen. Rosin piti maata sen aikaa, kun kouluttaja treenaa oman koiransa kanssa muutamia liikkeitä. Tahallaan kokeiltiin miten se reagoi, kun hän seuruuttaa koiraansa ihan läheltä, ottaa paljon luoksetuloja jne. Alkuun kaikki ok, Rosi haukahti molemmilla kerroilla, kun he ohittivat sen vierestä. Pysyi kuitenkin paikallaan, ei ollut liian ahdistavaa. Sen jälkeen ei olekaan paikallaolosta mitään positiivista sanottavaa. Joka kerta kun toista koira kutsuttiin, Rosi lähti myös tulemaan luokse. Lopulta se ei pysynyt maassa enää ollenkaan, innostui vaan kun korotin ääntä ja käskin takaisin maahan. Kotona se ei enää tee tällaista, mutta ilmeisesti kentällä on edelleen liikaa häiriötä. Sovittiin, että ensi kerralla laitetaan Rosi lyhyeen hihnaan maahan hakaseen kiinni: jos se yrittää nousta karjaisen "ei" ja hihna nykäisee samalla. Josko tajuaisi, että vaikka en olekaan ihan vieressä pystyn silti kieltämään..

Loppuun leikittiin kapulalla. Naksun avulla aloitettiin kapulan suussa pitäminen. Kotona ollaan jatkettu tätä, mutta Rosi tiputtaa kapulan lähes samantien. Naksuttelussa mulla on aina hankaluutena se, etten tiedä miten päästään seuraalle tasolle. Rosi osaa nyt ottaa kapulan kädestä suuhun ja pitää sitä ehkä sekunnin. Jos yritän vaatia enemmän se hätääntyy ja alkaa tarjota kaikkia muita temppuja, kun naksua ei yhtäkkiä kuulukaan. En oikeen tiedä pitäisikö tällaisissa tilanteissa vaan odottaa ja toivoa, että se yhtäkkiä ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä pidempään? Toisaalta, jos näin pääsee käymään, enkä palkkaa pelkästä kapulan suuhun ottamisesta, se ei enää yritäkää koskea kapulaan, koska tästä ei naksua kuitenkaan tule. Miten sitten päästään kapulan suussa pitäisessä yhdestä sekunnista kahteen sekuntiin? Tätä on vaikea enää pilkkoa pienempään osaan, minkälainen välivaihe siihen väliin muka mahtuu? En viitisisi jäädä jankkaamaan samaa asiaa, ettei se kyllästy koko kapulaan.

"Nouto" on ollut meillä tähän asti ihan vapaamuotoinen, kunhan tavara on tullut joko käteen tai jalkojen juureen. Aion ottaa oikeaan noutoon kokonaan oman käskysanan ja siksi nyt aloitetaankin liike ihan alusta.

Omistaja on liian hidas oppimaan

Käytiin taas kentällä katsomassa mitä osataan.. Koira osasi, mutta minä en.

Hihnassa seuraaminen ok, vapaana seuraaminen vähän väljää käännöksissä. Tein taas niin pikaisia käännöksiä, ettei Rosi pysynyt mukana.. (Tää pitäisi mun jo muistaa!)

Henkilöryhmää ei tullut tehtyä, kierrettiin vain yhtä ihmistä ympäri.

Liikkeestä istuminen meni yllättävän hyvin! Tosin 2 ensimmäistä kertaa meni pilalle, kun Rosi otti paineita vieressä hösäävästä bernistä. Se ei treenikentällä kestä, jos toinen koira tulee liian lähelle. Rosi pitäisi vieraisiin koiriin mielummin turvavälin, johtuu varmaan siitä aussista joka pisti Rosia kuriin jo jokunen aika sitten.. Kun saatiin muutama metri lisää väliin ei ollut enää ongelmaa.

Liikkeestä maahanmeno.. Koira teki, kun käskin kunnolla (=oikein). Tämän kerran huomauttamisen aiheena (siis omistajan käytöksessä) oli se, että sanon kuulemma "istu" ja "maahan" käskyt niin samalla äänenpainolla, ettei koira voi tietää kumpaa tarkoitan. Maahanmenossa olin kyllä jo aiemmin huomannut tämän. Jos sanon "maahan" käskyn liian hempeästi Rosi istuu. Maahanmeno alkoi sujua, kun tein selkeän eron käskyjen äänenpainoihin.. Kappas vaan! ;)

Luoksetulot oli hienoja, jos saan itse kehua :) En tiedä mistä Rosi yhtäkkiä keksi juosta niin kovaa ja innokkaasti luokse! Kädet sivuilla ja silti se tuli eteen istumaan. Jee!

Paikallamakuu meni ihan hyvin siihen nähden miten se on kotona harjoitellessa viimeksi mennyt. Rosin oli tarkoitus maata sen aikaa, kun toinen koirakko suorittaa muut liikeet. Palkkasin noin 30sek jälkeen ja seuraavan kerran juuri ennen kuin koirakko sai liikkeet valmiiksi. Rosi pysyy paikallaan, jos käyn palkkaamassa alussa melko pian. Jos venytän tätä se ei usko, että palkkaa on tulossa ja nousee/tekee mitä lystää.

Yhteenvetona:

1) jätä kaikki turhat liikkeet pois!! Esim. seuraamisessa oon tottunut korjaamaan Rosia ottamalla muutaman askeleen taaksepäin/sivulle ja nyt Rosi korjaa vain kun teen näin. Pitäisi siis korjata enää vain äänellä ja hihnasta nyppäisyllä..

2) muista äänenpainot käskyttäessä

3) tee käännökset kunnolla ja rauhassa, jotta koira pysyy mukana. Kouluttaja muistutti, ettei sen käännöksen tarvitse tulla just sillä sekunnilla, kun hän sanoo "vasen", vaan voin ottaa vielä yhden kaksi askelta ja valmistella käännökseen mielessä..

Niin ja vielä yksi juttu.

Kentällä kävi naapuriseuran kouluttaja vierailemassa parin koirakkonsa kanssa ja toinen koirista oli blue merle aussie! Täällä niin harvoin näkee, että pitää oikeen mainita ;) Kamalan pieni se oli, kaukaa katsoin että "aha, sheltti, jolla on karvanlähtöaika". (kyllähän sitä nyt aina oman rotunsa tuntee! ;) )

Välihuomio..

Tajusin vasta nyt, että toko ja tottis lyhenteillä tarkoitetaan eri asioita! Molemmathan ovat lyhenteitä samasta sanasta, enkä ole tullut sitä koskaan sen enempää ajatelleeksi. Nyt vasta huomasin, että tottis sanaa käytetään pk-puolen tottelevaisuuskoulutuksesta ja toko sanaa ihan pelkästä tottelevaisuuskoulutuksesta.. Näin sitä kaikenlaista aina oppii :D

Me ollaan siis tähän mennessä harrastettu tottista, Suomessa ja täällä ollaan käyty pk-seuran treeneissä.. Toko on ilmeisesti vähän enemmän pilkun viilausta, kuin tottis, mutta omasta mielestä molempien seurojen koulutuksissa on oltu aika pikkutarkkoja perusasentojen, seuraamisen paikan ja muun suhteen. Hyvä niin :)

Tässä oon pohdiskellut muutenkin meidän harrastussuuntaa. Jäljestys on jäänyt ihan kokonaan, lähinnä omistajan laiskuuden takia. Rosi tykkää siitä ja varmaan edistyisikin, jos vaan tekisin sille jälkiä ja vaikeuttaisin niitä. Täällä siihen olisi muutenkin niin hyvät mahdollisuudet, kun tuota peltoa riittää. Siltikään ei olla tehty yhtään jälkeä varmaan helmi-maaliskuun jälkeen.. Joten tottelevaisuutta kannattaisi ehkä alkaa miettiä enemmän tokona, kuin pk-tottiksena. Agilityn haluaisin ehdottomasti aloittaa, mutta täällä treeniajat ei ole sopinut muihin aikatauluihin ollenkaan. Suomessa (pääkaupunki seudulla) taas seurat on niin ylitäynnä, ettei alkeiskursseja järjestetä, kun ei ole jatkopaikkoja ja kouluttajia.. Toisaalta koirakoulut ehkä järjestää 4-5 kerran kursseja, jolla voisi käydä kokeilemassa lajia ylipäätään.

Rosi sairaanhoitajana

Makaan kipeenä kotona kolmatta päivää. Sunnuntaina tehtiin vielä ihan kunnon lenkki, mutta eilen ja tänään on jäänyt lenkitykset ihan minimiin. Ihme kyllä Rosi on ollut tosi rauhallinen. Normaalisti se ei kovin kauaa jaksa tällaista sisällä makoilua. Se alkaa kuljetella kenkiä ympäri kämppää ja muutenkin keksiä kaikkea kivaa.

Sängynpohjalla maatessa on muistunut mieleen kohtia Aussie uutisissa (4/2009) olleesta artikkelista, jossa oli aiheena sairasloma+koirat. Kun yritän nukkua Rosi "hoivaa" nuolemalla naamaa/käsiä/mitä tahansa ruumiinosaa, joka vaan peiton alta vahingossa pilkottaa.. Muuten kiva, mutta sitten jossain vaiheessa aina muistan mitä kaikkea se on viimeksi ulkona ollessa maasta syönyt, eikä enää niin naurata.. Rosi myös auttaa siivoamaan. Se varastelee käytettyjä nenäliinoja, joita yritän sängyssä maatessani piilottaa tyynyn alle. Se odottaa kunnes käännän kylkeä ja änkeää sitten kuononsa tyynyn alle ja säntää voitonriemuisena nenäliinojen kanssa omaan petiinsä. Niitä se sitten lussuttaa onnellisena. Lämpöpatterina se ei sentään toimi: sänkyyn Rosi ei saa tulla.

Huomisiltaan mennessä saisin olla jo parantunut, että päästään kentälle treenaamaa..