Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kouluttamassa. Meidän ohjaaja kehui, että ollaan menty eteenpäin, vaikka taukoa onkin ollut. Oli mukava saada positiivista palautetta, kun ei sitä kehitystä aina itse samalla tavalla huomaa, kun päivittäin treenaa ja tekee koiran kanssa..Oltiin tauon aikana otettu nopeita maahanmenoja ja istumisia, mitkä toimi kentälläkin oikeen kivasti. Lelulla niitä lähdin työstämään, mikä aluksi toimikin hyvin. Jossain vaiheessa se sitten alkoi takkuamaan ja siirryin taas namipalkkaan. Tuntuu, että usein painotetaan, että lelupalkka olisi kouluttamisessa (kun pohjatyö tehty ja tekniikka on koiralla hallussa) ihan ylitse muiden, eikä namipalkattu koira koskaan yltäisi samaan kuin lelupalkattu. Kuitenkin, ainakin tässä asiassa, nami toimii Rosille paljon paremmin. Kyllähän se muuten tykkää kauheasti leikkiä ja riehua, mutta koulutukseen yhdistäessä Rosi menee vähän lukkoon. Johtuuko omasta elekielestä, vai mistä, mutta siltä välillä vaikuttaa.
Seuraaminen edistyy myös, vaikka ei vielä sen enempää kuin kahdesta viiteen askelta otetakaan. Johtuu pitkälti treenaamisen puutteesta, kun ei tarpeeksi säännöllisesti ja tavoitteellisesti harjoitella.. Uutena juttuna olisi sivulle tulo, mutta en oikeen ole vielä keksinyt hyvää kikkaa opettaa sitä. Koira jää aina vinoon, mikä tietysti johtuu minusta. Namilla nyt houkuttelen ja kädellä ohjaan, mutta teen sitten ehkä liian pienen ja ahtaan liikkeen, kun ei Rosi pääse suoristumaan. Tarkoitus olisi saada Rosi siis kiepsahtamaan viereen, eikä kierrättää takakautta, mutta saa nyt nähdä.
Luoksetulot sen sijaan on ollut vähän hakusessa tässä noin viikon sisällä. Ennen niin kuuliainen ja tottelevainen pentu ei nyt enää aina viitsikään tulla luokse samantien kutsuttaessa. Se saattaa katsoa minuun päin vähän aikaa ja ikään kuin pohtia kannattaako tulla vai ei, ja sitten jatkaa touhujaan. Aina kun näin käy teetän sillä monta helppoa luoksetuloa, palkkaan ja kehun ylenpalttisesti. Metsässä se tulee edelleen hienosti luokse, eikä edes lähdekään niin kauas, mutta pihassa ja koirasaaressa huudot kantautuu suurimmaksi osaksi ihan kuuroille korville. Kuuluu tuohon ikään, veikkaisin, mutta huolta se aiheuttaa. En enää oikeen uskalla pitää Rosia pihalla vapaana, koska se saattaa yhtäkkiä lähteä portille (ja jopa portista ulos!) katsomaan ketä ohi kulkee. Nakkia vaan taskuun ja luoksetuloja vahvistamaan, mikäpä muu siihen auttaisi.
Rosi on käynyt jo vähän uimassa meressä. Muuten kiva, että vesi ei pelota ja on ihan mieluinen elementti, mutta voi sitä lian määrää, jota se tuo mukanaan! Tänäänkin käytiin ensin uimassa ja sitten hiekalla painimassa toisen pennun kanssa ja tadaa, valmista! Kotimatkalla vastaantulijat katsoivat ensin Rosia ja sitten minua myötätuntoisesti, kun järjettömän hiekkaisen ja märän koiran kanssa kävelin kotiin. Ei kovin montaa rapsuttajaa näkynyt tällä kertaa :) Pääasia on kuitenkin, että koiralla oli hauskaa ja sai purkaa energiaansa (ja sitähän riittää!) Säästyy koti pahemmilta tuhoilta, joilta ollaan tähänkin mennessä vältytty.
Vappuviikonlopuksi mennään Rosin kanssa Vesilahdelle HPH:n kevätleirille peltojälkeä kokeilemaan. Näin sitä vaan viikonloput ja illat alkaa täyttyä koiraharrastuksista! :)
