Uuteen BH kokeeseen..

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi selvittää saako meidän BH-koe tuloksen Suomessa jonnekin ylös. Vastaus oli, että ei. Tällaisia ulkomailla suoritettuja tuloksia ei kuulemma kirjata suomalaiseen jalostustietojärjestelmään.

Harmi, sillä nyt pitää käydä suorittamassa koe uudestaan, että saadaan siitä Rosille tulos.

Pitääpä katsella milloin sellainen seuraavan kerran jossain järjestetään ja alkaa palautella Rosille mieleen liikkeitä. Tai lähinnä sitä paikallaoloa joudutaan harjoitella, muu kyllä sujuu edelleen..

Kuvissa Rosi ja espanjanvesikoira Cara.

Tokon yhteistreenit

Josko nyt kuitenkin kirjottaisi pikaisen yhteenvedon viime viikon yhteisreeneistä..

Ihan alkuun otettiin ryhmäpaikalla olo. Rosi vaihtoi asentoa ehkä noin 100 kertaa ja loppu vaiheessa nousi jopa ylös. Ei tullut yllätyksenä, sillä viimeisin paikkamakuu ollaan tehty BH-kokeessa. Kävin palkkaamassa välissä pari kertaa ja lopetin sitten suosiolla aika aikaisin, kun huomasin, ettei Rosi oikeen meinaa pysyä aloillaan.

Kokeiltiin hyppyä. Tehtiin esteestä tosi matala ja lisättiin paloja vähitellen. Ihme ja kumma, mutta nyt Rosi suostui hyppäämään esteen yli, vaikka toko vklopussa se ei tajunnut esteestä mitään. Heitin sille ensin lelun, kun se oli esteen päällä hyppäämässä, mutta todettiin, että parempi, jos palkka tuleekin apuohjaajalta. Rosi nimittäin yritti katsoa muhun päin ja takaa tuleva palkka ei edistänyt asiaa. Saatiin kuitenkin pari ihan hyvää hyppyä. Toisaalta kun paloja oli tarpeeksi monta, eikä Rosi nähnyt esteen yli, se kiersi esteen. Hiljaa hyvä tulee, ei saisi ahnehtia. (tästä muuten puhuttiin treenin aikana paaaljon! ;) :)

Sitten tehtiin seuruuta. Inka naksutteli ensin katsekontaktista, yhdestä, kahdesta, kolmesta askeleesta pidentäen pätkää koko ajan. En pysäyttänyt liikettä missään vaiheessa ja tulikin tehtyä todella pitkä seuruu! Rosi kuulemma skarppasi enemmän mitä pidempään oltiin tehty. Tästähän Jessica Ristimäki sanoi (lähinnä hazelmoorin koirakoille, heh) Valkeakoskellakin. Kun koira osaa, sille kannattaa tehdä välillä ylipitkää/ylivaikeaa treeniä, jolloin siltä todella vaaditaan vireen ylläpitäistä ym. Meille se näköjään ainakin toimi, Rosi tajusi, ettei se nyt pääse lusmuilemaan ja yrittikin sitten paremmin.

Noottia sain taas liian kovasta kävelyvauhdista. Rosin paikka kuulemma luisuu vähän eteen ja se on myös hieman väljä, koska se ei pysy vauhdissa mukana. Kokeilin sitten ihan hidasta kävelyä ja silloin saatiin aikaan yksi parhaimmista seuruupätkistä ikinä! Tytöt laittoivat mut tekemään seuraamista myös ilman koiraa, käskyttivät käännöksiä ja tarkkailivat. Ei ollut helppoa!

Olin suunnitellut tekeväni vielä liikkeestä seisomisia, mutta päätin lopettaa työnteon loistavaan seuruupätkään.

Wilma ja Inka on varmaankin jo selostanut omat tekemisensä omissa blogeissaan, joten ei niistä sen enempää. Hirveän kiva oli treenata porukalla :) Rosi sai takaluukkuun seuraksi Rommin ja Sätkän, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Jee, hyvä koiruus!

2x agiliitoa

Torstaina oltiin toka vikaa kertaa Konalassa agilityssa. Aiheena oli tällä kertaa sylikäännökset. Se meni jostain kumman syystä omalta osaltakin ihan ok! Kouluttaja tosin sanoi mulle (taas kerran) treenin päätteeksi, että "ihan loistava koira sulla on, mutta kun et itse vaan osaa!" :D

Tehtiin ensin rataa ja sitten vähän lyhyempiä harjoituspätkiä, joissa oli mukana pituuseste, rengas ja pussi. Renkaan joudun vielä vetämään keskeltä, eikä se ole ihan maksikorkeudessakaan, mutta aika hyvin se lähti sujumaan. Pussi ja pituus sujuvat hienosti. (Ja vaikka viime postissa taisin kirjoittaa, pituus EI ollut viimeksi täys pitkänä. Neljä palaa siinä oli, mutta ei ihan niin leveänä, kuin kisoissa..) Otettiin myös pitkiä suoria, joissa oli aitoja+rengas tosi lyhyillä välimatkoilla, jotta koira oppisi sovittamaan askeleet esteiden väliin. Aluksi Rosi hyppi yli kaksi estettä kerrallaan, mutta tajusi pian jutun juonen.

Keppejä tehtiin myös pitkästä aikaa, tällä kertaa pelkillä ohjureilla. Huijattiin Rosia vähän keppien väleissä olevilla nameilla, jolloin se pujotteli, eikä karannut ohjureiden yli/ali. Loppua kohden Rosi alkoi selvästi hahmottamaan idean.

Torstain treeni oli todella antoisa, harjoitukset oli juuri sitä mitä me kaivattiinkin! Jäi todella hyvä fiilis ja saatiin sillä kerralla harjoituksista ihan maksimit irti. Päällimmäiseksi jäi mieleen taas se, että ohjaus pitää viedä loppuun saakka, koira pitää heittää esteelle. Toiseksi edelleen se rintamasuunta. Rosi kääntyy kas kummaa, vaikka kuinka tiukasti, kun vaan itse käännyn seuraavalle esteelle.. Eipä ole kovin ihmeellinen asia, mutta yllättävän vaikeaa käytännössä.

------

Tänään alkoi sitten AST:n treenit Puolarmetsän kentällä. Aloitus ei ollut niin lupaava. Harhailin ensin melkein 30min ihan kentän lähistöllä, kun en löytänyt perille. Treeni-intoa laimensi myös se, että koko treenin tihkutti vettä..

Niin tai näin, jaettiin ryhmä kahteen, maxit - mini/midit ja saatiin kaksi lyhyttä rataa tehtäväksi. Kouluttajat halusivat nähdä meidän tasoa, joten tehtiin radat vaan oman parhaan taitomme mukaan. Kepeillä ei ollut mitään verkkoja/ohjureita, tehtiin elämän ensimmäistä kertaa A ja puomi kokonaisuudessaan- lopputulos silti yllättävän positiivinen. En ala selostaa ratoja sen tarkemmin, en edelleenkään jaksa piirtää niitä koneelle.

Kepit meni ihan pieleen, en osaa vetää koiraa kädellä, eikä Rosi sen paremmin osaa seurata kättä kepeillä. Siitä ei sen enempää.

Puomilla vedin aluksi kädellä Rosia namin perässä, se seurasi, eikä ollut moksiskaan, vaikka kävikin aika korkealla. Toisella kerralla se lähti ihan itse juoksemaan puomia eteenpäin ja kontaktit siinä vähän kärsi. Kolmas yritys oli ihan ok, Rosi eteni rauhallisemmin, otti kontaktit oikein, mutta tuli pois puomilta ennen lupaa.

A oli aika samantapainen. Rosi ei aristellut estettä, kiipesi rohkeasti, otti kontaktit, muttei tässäkään odottanut lupaa jatkaa.

Kiintoisaa oli se, että ulkokentällä Rosi oli rauhallisempi odotellessa. (Eikö se tajunnut, että pääsee treenaamaan, kun oli uusi paikka, vai mistä johtuu?) Toisaalta uudessa paikassa Rosi ei ollut oikein kuulolla, vaan lähti muutamaankin otteeseen kesken radan juoksentelemaan ympäriinsä ja haistelemaan paikkaa.. Torstain treenipaikassa se ei tee sitä nimittäin enää ollenkaan.

Agility on haastavaa- ohjaajalle!

Parit agilitytreenit on jäänyt kirjoittamatta. Molemmilla kerroilla oli taas kunnon radat joilla toisella harjoiteltiin jaakotusta ja toisella persjättöjä. Ei mitään aavistusta ovatko nämä termit ihan yleisessä käytössä, mutta niitä kuitenkin harjoiteltiin. Toissa kerralla kokeiltiin muuten pituuttakin, lelun perässä koko pitkän esteen hyppääminen ei tuottanut mitään ongelmaa.

Mutta se ohjaus.. Rosi lukee minua ihan kivasti, mutta itse sähellän ihan olan takaa! Viime kerran treenissä kouluttaja laittoi meidät juoksemaan radalle pari kertaa ilman koiraa. Tarkoituksena oli tehdä rata aivan, kuin koira olisi mukana, käskytyksineen päivineen. Näin se jopa onnistuikin, mutta kun otin Rosin mukaan kaikki unohtui samantien. Harmittaa, että itselle ei vaan mene jakeluun ohjauskuviot ja sen takia menee pieleen. Toisaalta eihän meillä ole kun vasta 8 tai 9 kertaa agilitya takana. Ehkä ei vielä kannata surra, kun ei päässä raksuta tarpeeksi, että ehtisi ohjaamaan nopeaa koiraa oikeaan suuntaan :)

Sitten iloinen yllätys: päästiin Agility Sport Teamin 6:n kerran jatkokurssille! Ensimmäinen kerta on jo nyt sunnuntaina. Josko sitä kautta avautuisi mahdollisuus päästä seuraan treenaamaan. Harmittavaa vaan, sillä tiedän, että ainakin kaksi treenikertaa jää meiltä välistä töiden ja muiden pakollisten jo aikoja sitten sovittujen menojen takia :(

Rosi sai eilen hienon vihertävän-ruskean Hurtan takin (ja uuden nahkahihnan, joka on ollut ostoslistalla ehkä 4 kuukautta..) AST:in treenit on ulkokentällä, joten takille on kohta tarvetta, kun ilmat vielä viilenee. Alkulämmittelstä ei ole mitään hyötyä, jos koiran joutuu silti laittamaan kylmään autoon odottelemaan..

Rosin kanssa on ollut muutama viikko vääntöä perusasioista, mutta nyt se on onneksi vähän rauhoittunut. Mikälie murrosikä sillä (taas) on menossa. Jos se vaikka tämän jälkeen vähän aikuistuisi, täyttäähän se parin kuukauden päästä kaksi! Havahduin tähän asiaan pari päivää sitten ja tuntuu kyllä oudolta ajatella, että tuo höpsö pentu olisi kohta "aikuinen".

Lauantaina käytiin Inkan+aussie Rommin ja bc Sätkän sekä Vilman+valkkari Riston kanssa treenaamassa. Pari tuntia vierähti kyllä tosi äkkiä, miten sitä juttua aina riittääkin ;) Mutta siitä myöhemmin oma postaus.