juoksu, jälki + saarnaa koiran kasvattamisesta ja omistamisesta

Rosilla alkoi juoksu viikko sitten, joten meillä on treenit tauolla.
Etukäteen vähän huoletti, mihin Rosin energiaa saa purettua, jos ei käydä treeneissä, eikä juoksennella vapaana.. Yllättäen se onkin ollut tosi rauhallinen ja jopa vähän vaisu. Ulkona se on ihan omissa maailmoissaan ja eteneminen on kyllä todella hidasta. (mm. tänään meni aamulla vajaa tunti aamun pissatuslenkkiin, johon yleensä menee 20min! Onneksi ei ollut kiire.) Ihan huvittaa miten Rosi katselee puita ja lintuja, kuin ei olis ikinä ennen niitä nähnyt.

Ollaan sitten jäljestetty, että olis jotain aktiviteettia. Kolme suoraa jälkeä oon ehtinyt tehdä, pari ensimmäistä edelleen noin 60 askelta ja viimeisin ehkä sama metreinä. Laskuissa menin jo puolessa välissä sekaisin, mutta ihan reilusti pidempi se oli kun edelliset. Rosi on ollut joka kerta ihan innoissaan, kun on tajunnut mitä ollaan tekemässä. Se kiskoo hihnassa niin paljon kun pystyy, että vihdoin päästäisi etsimään. Keskittyminen on ollut vakuuttavaa. Taisi olla vieläpä ensimmäinen jälki tauon jälkeen, kun kesken kaiken jostain juoksi toinen koira haistelemaan Rosia. Se käänsi päätään, totesi että "ei kiinnosta" ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt! :D Namia oon tiputellut tosi epäjärjestelmällisesti, mutta se ei etenemistä estä. Nyt olisi vuorossa pituutta lisää, kaaria ja vähän vanhempia jälkiä. Saa nähdä jaksaako se ensi viikolla vielä keskittyä, nythän sitä ei ole kauheasti toiset koirat vielä kiinnostanut.

Sitten vielä vähän muuta, mikä nyt ei liity meihin sinänsä mitenkään, mutta pisti ajattelemaan kasvattajan ja koiran omistajan vastuuta tossa joku aika sitten.. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos ei huvita lukea paasausta :D
Olin Rosin kanssa ulkona ja vastaan tuli nainen sakemannipennun kanssa. Pentu oli ihan järkäleen kokoinen, mutta vasta 13 viikkoa vanha. Se nosti hirveän äläkän, kun näki meidät. Omistajan käytös ei edesauttanut asiaa, kun se kiristi hihnaa ja komensi olemaan hiljaa(tuloksetta, yllättäen). Pentukin pääsi vapaaksi ja leikki Rosin kanssa, kunnes Rosi huomasi jotain kiinnostavampaa. Pentu lähti myös seikkailemaan, eikä yhtään aristellut, vaikka välimatkaa oli vaikka kuinka. Omistaja hätääntyi ja alkoi kutsua koiraa tyyliin "täällätäällätuleeetuleeehopihopimaminluokseeee....!!" johon pentu reagoi vaan katsomalla omistajansa suuntaan ja jatkamalla matkaa kauemmas. Vastaan tuli sitten jo muitakin ihmisiä ja pyysin Rosin luokse, enkä tiedä saiko nainen pentunsa kiinni vai ei. Pelottavaa on se, että koira oli oikeasti jo todella iso 13 viikkoiseksi ja ilmeisen kovapää, eikä omistajalla mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Muutaman kuukauden päästä sitä ei pitele enää mikään, eikä se lotkauta korvaakaan "täällätäälllätuleee..!" kutsuille. Toivottavasti ei törmätä enää..

Luulisi, että kasvattaja huomaa lyhyenkin jutustelun aikana, onko ihmisellä mitään käsitystä ja ymmärrystä minkälaista koiraa on hankkimassa. Pieni rakenteiselle ja pehmeälle naiselle pitäisi voida sanoa, että ehkä tämän vahvasti työlinjaisen pentueen kovapää täystuho, ei ole se kaikkein sopivin. Silti koiria näkee aina tasaisin väliajoin ihan väärissä käsissä ja on se aika surullista. Ei tosin varmasti kaikki kasvattajatkaan ihan fiksuja ole.

tositarinoita osa 1: Suomessa kerran eräs nainen kertoi kasvattajaltaan saamista vinkeistä dominanssiongelmiin.. Koira hihnassa ensin viereen maahan makaamaan ja sitten ilman käskyä kiskaiset vaan sen istumaan. Ei kuulemma tuottanut toivottua tulosta..!? (jos joku osaa selittää, miten tämä auttaa dominanssiongelmiin, selitys tervetullut)

tositarinoita osa 2: Toinen nainen kertoi kerran ulkoilustaan koiransa kanssa, joka räyhäsi muille koirille. Hän oli saanut neuvon kiinnittää koiran huomio muualle esim. namin tai lelun avulla. Omistaja oli sitä mieltä, ettei hän mitään nameja takin taskuun jaksa laittaa, kun voi ihan hyvin myös huutaa ja kiskoa hihnaa. Epäilen, ettei tämäkään auttanut hirveästi..

Eksyin varmaan ihan aiheesta, mutta pointtina oli se, että väärä koira väärissä käsissä voi saada kamalaa jälkeä aikaan. (Tätä kirjoittaessa Rosi on vinkunut vaikka kuinka kauan saadakseen huomiota, kun tämä ei auttanut se yritti sitten kiivetä syliin ja tadaaa! Mamilta herui silityksiä, juttelua ja ylipäätään huomiota niin hassulle ja söpölle koirall.. Meillähän ei koira koskaan päätä millon ja mitä tehdään.. ;) virheensä kullakin..)

Minitottis

Meillä alkoi lupaavasti lauantain treenit.. Ennen kentälle menoa oltiin ajettu lihakaupan kautta ja ostettu pihvit, joista oli tarkoitus tehdä ihmisille ruokaa illemmalla. Päästiin kentälle ja sain kuulla, että agility on peruttu kouluttajan sairastumisen vuoksi. Sillä välin kun kävin toteamassa, ettei koulutusta ole, Rosi oli onnellisena vetäissyt lihat naamaansa. Olin hölmö unohtanut laittaa lihan jonnekin turvaan.. Hienosti etenee meidän laihdutuskuuri! (oikeasti se näyttäisi toimivan melko hyvin, käyn huomenna puntarilla Rosin kanssa, jotta tiedän oikeasti missä mennään..)

Parin tunnin päästä palattiin takaisin kentälle, nyt oli vuorossa tottis. Normaalitreeniaika olisi perjantaisin klo 17, mutta kun ei sillon töiden takia päästy saatiin oma extratreeni. Meitä oli vaan kaksi koirakkoa, joten aika häiriötön treeni tuli. Meillä oli Rosin kanssa ohjelmassa lähinnä seuraaminen + muutamat paikalla olot. Seuraamiset meni aika kivasti taas, saatiin piiitkiä pätkiä! Tehtiin käännöksiä (lähinnä oikealle), täyskäännöksiä ja temponvaihteluita. Tällä hetkellä tehdään seuruut niin, että pidän namia kädessä, mutta kädet heiluu liikkeen mukana, eikä Rosi ole kädessä kiinni. Täyskäännöksiä ja käännöksiä tein alkuun ihan paikallaan, mutta nyt ne on jo ollut jonkin aikaa mukana liikkeessä, kun ei niissä ollut mitään ihmeellistä korjattavaa. Itsehän en kunnolla näe pysyykö Rosi oikeasti niin tiivisti käännöksissä mukana kuin luulen, mutta ei niissä ainakaan ollut eilen kouluttajalla valittamista :)

Tehtiin loppuun vielä muutamat , helpot paikallaolot. Koira istumaan/maahan, itse kävelin noin 5 metrin päähän ja palasin samantien takaisin koiran luokse. Tutussa ympäristössä pidemmätkin matkat sujuu, mutta nyt oli vähän levottomuutta ilmassa, joten tehtiin nyt näin.

Treenin jälkeen kävin vielä muistuttelemassa Rosille agiputkea. Käsiohjaus ja "putki" ja Rosi juoksi ihan innoissaan putken läpi. Se ei meinannut lopettaa, ennen kun laitoin sen takaisin hihnaan. Rosi olisi varmaan juoksennellut sitä putkea vaikka loppu iltapäivän :) Ihana nähdä Rosi noin innostuneena! Ens lauantai jää meiltä harmi vaan väliin, kun oon taas töissä :(

Lauantaitottis

Lauantaina oli tosiaan tottista. Alkuviikkon säiden perusteella elättelin toiveita treeneistä auringon paisteessa, mutta lauantaina satoikin taas lunta ja treenailtiin lumisateessa. Tyypillistä.

Kevätkauden avaus kun oli, niin näytettiin vähän mitä ollaan viimeksi tehty ja mikä koulutustaso on. Me oltiin ryhmässä "jo vähän jotain ennenkin tehneet" ja hitsin hyvin meni! Taas tyypillistä Rosia, se teki todella hyvin ja keskittyneesti, kun oli yleisöä. Seuraamista otin ensin suht lyhyitä pätkiä. Kouluttaja sanoi parin pätkän jälkeen, että voin ihan hyvin vaatia Rosilta pidempää keskittymistä, koska se selkeästi tietää mitä pitää tehdä. Lopulta otin jo yli 30 askeleen seuruupätkiä ja Rosi piti kontaktin ja oikean paikan ihan huippu hyvin. Ensi kerralle tuli läksyksi päästä kenttä poikittaissuunnassa edes takaisin yhdellä käskyllä ja palkkauksella. (varmaan noin 100 askelta) Tänään kokeilin taas noin 30 askeleen pätkiä ja edelleen meni kivasti. Mitä ihmettä olen ennen tehnyt, kun jo 15 askelta on ollut hirveän vaikeaa? Itselläkin on taas movitaatio kohdallaan, kun on kotiläksyä seuraavalle kerralle. Tulee tehtyä paljon määrätietoisemmin, kuin muuten.

Muita liikkeitä ei käyty sen kummemmin läpi, kunhan näytettiin mitä osataan. Itse huomasin muihin koiriin verratessa, että oon saanut opetettua Rosille aika napakat ja nopeat istumiset ja maahanmenot. Liike pysähtyy saman tien kun käsky tulee ja se myös pysyy paikallaan. Sen suhteen ollaan edistytty paljon. Hyvä me! :)

Kouluttajat oli tosi fiksun oloisia ja selitti perusteellisesti miksi joku asia kannattaa tehdä niin tai näin. Jäi tosi positiivinen olo ja nyt seuraavaa kertaa innolla jo odotan.

Unohtunut pelko ja aussie kaveri

Tehtiin Rosin kanssa aamupäivällä parin tunnin lenkki uudestaan sinne talleille päin. Tällä kertaa löysin myös oikean reitin myös metsän kautta ;) (jota oon tässä jo pari kertaa yrittänyt löytää, mutta harhaan ollaan menty) Tallin pihaan kun päästiin, niin jostain nurkan takaa ilmestyi toinen blue merle aussie! Omistaja löytyi myös ja päästin Rosinkin sitten vapaaksi. Viime kertaista ajatellen olin laittanut sen hihnaan, kun en ollut ihan varma miten se käyttäytyisi. Toisen koiran kanssa se unohti ilmeisesti, että niitä hevosia pitää pelätä ja olikin sitten tosi taitavasti.

Vertailin samalla koirien kokoa (toinen oli siis uros) kun en ole täällä oleskelun aikana yhtäkään aussieta vielä nähnyt. Korkeuden puolesta olivat ihan saman kokoisia, mutta Rosi oli selvästi hoikempi. Kokeilin toisen koiran kylkiäkin, eikä mun mielestä Rosin kylkiin verrattuna ollut juuri mitään eroa. Turkkia oli Rosilla vähemmän. Pitää käydä puntarilla Rosin kanssa, että saan mielenrauhan sen painon suhteen. Joka tapauksessa se toinen aussie oli ihan samanlainen käytökseltään kun Rosi ja oikeen nauratti, kun ne molemmat peruutti mun eteen rapsutettavaksi, kun olivat ensin juosseet ympyrää ihan täysillä toisiaan jahdaten.. Jossain vaiheessa tämä uros sitten väsähti ja meni keskelle ratsastuskenttää makoilemaan -suoraan peruuttavan hevosen taakse! Siinä se sitten katseli lähestyviä kavioita tyyliin "onks mun tosiaan pakko siirtyä?" Olisi niin tyypillistä Rosille tehdä just jotain noin hölmöä :)

Huomenna on ekaa kertaa täkäläisen Saksanpaimenkoiraliiton treenit (jonne kaikki rodut tervetulleita) ja toivotaan, että järjestyy niin, että päästään mukaan. Laitoin sinne joskus helmikuussa sähköpostia, ja sanoivat vaan, että tervetuloa 6.3. kun kevätkauden treenit alkaa. Ei siis mitään käsitystä millä perusteella koirakoita otetaan, vai onko siellä niin vähän osallistujia, että kaikki pääsee.. Sen näkee sitten huomenna.

vahtikoira

Viimeinen talvikuva tälle vuodelle, kevätkuvia täytyy ottaa pian!

Rosi keksi lauantaina vahtimisen. Se ei ennen hälyttänyt oikeestaan mistään ja nyt se sitten illalla sai kunnon huutokohtauksen, kun meidän talon ohi kulki joku koiransa kanssa. Tämä toistui pari kertaa ja sunnuntai-iltana sama juttu. Tosin sunnuntaina se jatkoi tätä räyhäämistä jonnekin yhden paikkeille, eikä ihan kamalasti naurattanut.. Se haukkui loppujen lopuksi sitten muitakin, kuin koiria enkä tosiaan ymmärrä miksi.

Tänään aamupäivällä tuuletin ja pidin ikkunoita auki. Joku oli jättänyt vastapäisen talon eteen koiransa odottamaan ja tällä kertaa Rosi vaan heilutti häntää ja tuijotteli koiraa ikkunalautaan nojaten. Ihan ihmeellistä käytöstä. Minnalle laitoin jo heti aamusta sähköpostia, että mitä teen. Ihmettelen vaan miten Rosi yhtäkkiä keksi alkaa haukkumaan ohikulkijat. Kai se jotenkin koki, että sen tehtävä on pitää huoli turvallisuudesta, kun ei kerran minusta ole niille koirille karjumaan. Kiva.

Se ei viikonloppuna kuunnellut muutenkaan kovin hyvin ja tänään aamulla lenkillä se hävisi jonnekin yli viideksi minuutiksi. Käveltiin uutta reittiä ja Rosi nähtävästi päätti tutkia vähän tarkemmin. Tuntuu, että oon ulkona taas niin tylsä Rosin mielestä, ettei se viitsi edes nappuloiden takia jättää kiinnostavia hajuja. Juuri, kun olin niin tyytyväinen meidän ulkoiluihin!

Sen sijaan saatiin samaisella lenkillä aikaan hieno liikkeestä maahanmeno. Oon ottanut maahanmenoja niin, että seuruutan Rosia (ilman käskyä) ja kun sanon maahan astun oikealla jalalla askeleen eteen ja sitten palkkaan. Tänään tein saman, mutta jatkoinkin kävelyä maahanmenon jälkeen ehkä 6 askelta ja hienosti pysyi koira paikallaan! Siihen lopetettiin treeni ja riekuttiin narupallolla. Seuraamista otin sitä ennen pari pätkää, paikka pysyy kivasti, mutta intoa puuttuu.. Ollaan edelleen saatu melko pitkiä pätkiä, mutta vire ei vaan pysy ylhäällä tarpeeksi kauan. Pitäisi ehkä ottaa tauko koko seuraamiseen ja ottaa jotain uutta, ettei liian tylsäksi käy. Rosin kanssa tokojuttujen treenaaminen on siinä mielessä haastavaa, että vaikka se oppii nopeasti se kyllästyy toistoon. Tai ehkä en vaan ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvää motivointikeinoa. Vinkkejä?