On niin ihanat ilmat ollut, ettei koneen ääreen ole juuri tullut istuttua, nyt kuitenkin vähän päivitystä Australianpaimenkoirat ry:n tokoleiristä. Paikkana oli Valkeakosken kennelkerho ja kouluttajana Jessica Ristimäki.Ennen varsinaista koulutusta käytiin läpi teoriaa, Jessica kertoi omista koulutusmetodeistaan niin pennun kuin aikuisemman koiran kanssa. Oli hirveen mielenkiintoista kuunneltavaa, tällaista pitäisi olla useamminkin!
Sitten päästiin tekemään. Kumpanakin päivänä oli aurinkoista ja kuuma. Pelkäsin vähän jaksaako Rosi tehdä yhtään mitään, mutta ihan hyvin jaksoi kuitenkin. Suurin osa koirakoista oli meitä aika paljon pidemmällä koulutuksessa, joten muita seuratessa näin ja kuulin monta ihan uutta asiaa. Saa nähdä kuinka kauan neuvot pysyy mielessä, kun ei varmaankaan vielä hetkeen oteta ruutua jne.
Me aloitettiin ihan leikkimisellä. Rosi kyllä leikkii, mutta ongelmana oli, etten osannut yhdistää leikin intoa ja virettä itse tekemiseen. Tähän auttoi ihan se, että otin lelun tavallaan vähitellen pois. Pidin pannasta kiinni ja vedin samalla lelua maata pitkin pois päin koirasta. Tästä lennosta koira sivulle ja seuraamaan, vire jäi päälle ja saatiin aikaa kivoja lyhyitä seuraamispätkiä. Sain vinkiksi olla itse leikkiessä koko ajan liikkeessä, saisin juosta Rosin kanssa enemmän ja ottaa vähän vähemmän vetoleikkejä, joista Rosi ei kuulemma ole yhtä innoissan. Itsehän en tällaistakaan ole tullut edes ajatelleeksi..
Tästä päästiinkin seuraavaan aiheeseen, eli seuraamiseen. Halusin Rosin pitävän kontaktin paremmin pitkilläkin suorilla. Pian kävi ilmi, että korjasin kontaktin tippumista liian vahvasti, mikä teki Rosista hieman passiivisen. Tässä siis ongelman ydin, välillä pitkäkin pätkät on sujuneet tosi hienosti, mutta kun olen joutunut korjaamaan paljon, koko seuraaminen on mennyt ihan pipariksi. Koko viikonlopun aikana ei otettukaan yhtäkään oikeasti pitkää pätkää, vaan tehtiin ihan lyhyitä seuraamisia. Aina jos kontakti tippui korjasin hihnalla, mutta todella kevyesti nykimällä, "ärsyttämällä" koiraa, kunnes se taas otti kontaktin -> palkka. Muutaman toiston jälkeen, ei tarvinnut kuin kerran huomauttaa ja Rosi korjasi. Opettelin siis itse korjaamaan oikein ja niin, että koira pystyi vielä huomauttamisen jälkeen jatkamaan annettua tehtävää, eikä niin, että koira passivoitui korjaamisesta. Tällä viikolla pari iltaa sitten, kun otin pari pätkää seuraamista en joutunut kertaakaan edes korjaamaan!
Uutena asiana otettiin liikkeestä seisomista. Tehtiin niin, että peruutin koirasta pois päin ja houkuttelin sitä tulemaan minua kohti. Jossain vaiheessa huusin käskyn "seiso" ja heitin samaan aikaan pallon koiran taakse. Tätä muutama toisto ja sitten sama, mutta käskyn jälkeen ihan sekunnin odotus -> koira seisahtuu ->pallo. Tätäkin ollaan kokeiltu ja hienosti sujui! Tästä kai jatketaan niin, että aikaa pidennetään ennen kuin pallo lentää ja jossain vaiheessa otan koiran sivulle ja tehdään sama siitä.
Kokeiltiin myös hyppyä toisena uutena asiana, mutta Rosi hyppäsi esteen ehkä yhden kerran ja muina kertoina se pääsi livistämään ja kiersi esteen. Rosi ei selvästi ymmärtänyt mitä siltä haetaan ja meni lukkoon, ja alkoi sijaistoimintana haistella maata jne. Jätettiin juttu sitten kokonaan, ettei se ihan kokoonaan menisi passiiviseksi. Tällaiset tilanteet on itselle vaikeita, en ole edes osannut ajatella sijaistoimintaa, vaikka se aina silloin tällöin on treeneissä tullut puheeksi. Nyt jälkeenpäin ajatellen seuraamiseen on liittynyt tätä haistelua, kun olen joutunut kauheasti korjaamaan.
Hallintakin tuli puheeksi, kun Rosi päätti viimeisessä treenissä lähteä moikkaamaan Aijan ja Ellin koiria, jotka olivat auringolta piilossa telttojen edessä kentän laidalla. Tällaisessa tilanteessa kuulemma kannattaa tehdä koiralle todella selväksi, ettei käytös ole toivottua. Sehän meillä on välillä ollutkin hankalaa, kun Rosi on innostunut vielä lisää äänen korottamisesta ym.
Koiran intoa ja kiinnostusta itseä kohtaan kannattaa lisätä olemalla itse passiivinen. Mitään ei tapahdu, jos koira ei itse ota kontaktia. Tämä oli meillä varmaan yleisesti ottaen paras neuvo koko viikonlopussa. Toivoisin, että Rosi tekisi enemmän töitä mulle, eikä toisin päin. Katotaan miten vaikuttaa Rosin töiden tekoon ;)
Lauantai-iltana oli ihana päästä päivän päätteeksi saunomaan ja uimaan. Teki hyvää auringossa seisomisen jälkeen päästä vähän viilentymään! Meillä oli muutenkin mahtava porukka koossa, ei ollut yhtään liian totista, vaan tosi rentoa ja hauskaa menoa :) Kiitos vaan kaikille siitä! Oli kiva myös huomata, että vaikka me ollaankin Rosin kanssa ihan alkumetreillä tokon suhteen, niin kaikki avuliaasti antoi neuvoja jos vaan kysyi ihan mistä tahansa asiasta. Sekin oli helpotus huomata, ettei kaikkien muidenkaan koirat välttämättä pyöri jaloissa, vaan ovat aika itsenäisiä. Välillä on alkanut epäilyttää, että mikä omassa koulutuksessa on vialla, kun Rosi ei ole sellainen "teen ihan mitä tahansa ikinä haluat ja hyppelen omistajaa vasten huomion toivossa" -tyyppi. Se tekee kyllä ja on innoissaan, muttei myöskään pelkää ottaa välimatkaa ja juoksentelee lelun kanssa mielummin vähän kauempana, kuin ihan jalkojen juuressa.
Viikonlopusta taas innostuneena tulee varmasti treenattua itsenäisestikin enemmän, vaikka koulutus onkin kesätauolla.
Edit. Kuvista kiitos Inka Häkkiselle!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti