Tassut pöydällä eläinlääkärissä

Ensimmäinen rokotuskerta on takana. Meni oikeen hienosti, häntä vaan heilui, kun oli uusia ihmisiä ympärillä. Odotushuoneessa olisi kauheesti tehnyt mieli mennä leikkimään kahden puolta pienemmän aikuisen koiran kanssa, (olisikohan ollu Shih tzuja lyhyellä turkilla?) mutta ne katseli jätti-Rosia melkein järkyttyneen näköisinä, kun se yritti kutsua niitä leikkimään. Ainoa ikävä juttu oli, että Rosi joutui viikon silmätippakuurille. Toinen silmistä punoitti hiukan ja eläinlääkäri antoi varmuuden vuoksi kuurin, ettei se nyt ainakaan pahemmaksi mene. Neitiä se ei tunnu haittaavan, silmä ei kutia, eikä se aristele sitä, antaa jopa laittaa tipatkin melko kiltisti.

Rosi on näköjään pentueen isoimmasta päästä tällä hetkellä. Eläinlääkärin vaa'an mukaan 9,1kg. Kyselin vähän huolestuneena, että onko meiän "pikkunen" ylipainoinen, mutta hoikka se kuulemma on. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat normaalisti ja ylhäältä päin katsoessa vyötärö (?) erottuu selvästi. Niin olin itsekin havainnoinut, mutta muiden painoja kuullessa (lukiessa) alkoi epäilyttää. Ihan Minnan ohjeiden mukaan ollaan ruokittu, eikä annettu mitään ylimääräisiä herkkujakaan. Rosi vaan käyttää kaiken ruuan nähtävästi kasvamiseen. Eläinlääkäri jopa veikkasi, että Rosi saattaisi kasvaa aika isoksikin, kun on niin jämerät tassut "pikkuisella".

Rokotusta koiruliini ei edes huomannut, kun oli niin keskittynyt nameihin. Meillä ei toimi lahjonta-kiristys-uhkailu, vaan ihan simppelisti lahjonta-lahjonta-lahjonta ;)

Rosi on jo sen kokoinen, että ylettää laittamaan tassut pöydälle, mistä meinasi tulla melkoinen riesa. Lähinnä tätä tapahtuu keittiön pöydän ääressä. Ensin yritin vaan kieltää ja siirtää alas, mutta se ei todellakaan auttanut. Sitten siirryin antamaan namia, aina kun Rosi meni alas omatoimisesti. Lopputulos oli se, että tassut oli pöydällä puolet useammin. Nopeasti tassut pöydälle, alas, nami, tassut pöydälle, alas, nami jne. Tässä vaiheessa meinasi tulla epätoivo. Noh, vielä ei luovutettu ja onnistuinkin opettamaan Rosin olemaan keittiön matolla silloin kun muut syövät.. Samalla vähentyi pöydälle kurkottelu muutenkin. Nähtävästi siis on helpompaa keksiä joku sallittu sijaistoiminto, kuin yrittää kieltää koko ajan. Joka päivä sitä viisastuu koirankasvatuksessa!

Kuvissa luoksetulon taidonnäyte ja sitten hieman toisenlainen taidonnäyte :)