Viikonlopun leiri takana! Ohjaajalla naama punottaa, kun ei tällanen vasta alkaja tajunnut, että pellollahan paistuu, jos siellä monta tuntia päivässä seisoskelee ja jäljestää!Leirillä hirmu eritasoisia koiria, mikä oli minulle tietysti tosi paljon plussaa. Näki siinä samalla mihin tähdätään ja sai vinkkejä jo etukäteen miten esineilmasua sun muuta kannattaa treenata.
Rosin kanssa tehtiin aina kaksi jälkeä/päivä. Ensin muutama makkaravana, kun ruutuja ollaan pari jo kotonakin tehty. Tuuli yritti puhaltaa pois janalta( se pyöri ja vaihtoi suuntaa ihan koko ajan!), mutta tosi nopeesti tyttö hoksasi mistä ne namit löytyy ja pysyikin jäljellä tuulesta huolimatta. Sitten otettiin jo ihan kunnon askeljälkiäkin. Ruokaa sai vaan pellolta, mikä oli tietysti kova pala tälle neidolle. Hirveä huuto aamulla ja illalla, kun ei ruokaa kuulunut, mutta jäljestäessä sitten olikin tosi kova nälkä ja vietti kohdallaan. Rosi tajusi etenemisen jo ihan ekoilla jäljillä. Enemmän sitä joutui rauhoittelemaan, ettei siellä jäljellä ihan rynnitä.
Kouluttajana oli sakemannipiireissä tutumpi Päivi Ollikka, tosi mukava ja fiksu kouluttaja, jolta sai monta hyvää ideaa jatkoon. Kehui Rosia hyväksi nenänkäyttäjäksi ja tykkäsi kauheesti siitä jäljestäjänä, vaikka se ei vielä ollutkaan ihan rauhallisemmasta päästä ;) Saatiin hyvä pohja jatkaa eteeenpäin. Koira tajusi jutun juonen ja selvästi tykkäsi ihan hirveesti. (niin nameista, vai jäljestämisestä? :P) Intoa ja viettiä kuulemma löytyy, joten nyt vaan treenaamaan.
Vähän oli tietysti pennulle rankka reissu, kun se ei kaiken sen hälinän keskellä oikeen osannut rauhoittua, vaikka oma huone meillä olikin. Iltaisin sain sitä pidellä puoli väkisin sylissä lattialla maatessa, jotta se rauhoitttuisi. Aluksi kiemurteli kuin mikäkin, mutta pian lähes nukahti syliin, kun oli niin rättiväsynyt. Nyt ei näy väsymyksen merkkejä enää ollenkaan, joten hyvillä mielin voi uudestaankin lähteä leirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti