Pikkupentuli on kasvanut isoksi ja ikää aletaan nyt laskea vuosissa. Selvisin ensimmäisestä vuodesta koiranomistajana. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että sain koulutettua Rosista perustottelevaisen koiran!
Rosista on kasvanut mukava koira, jonka kanssa on kiva puuhata. Se on seurallinen ja hyväntuulinen tyyppi. Se pitää ihmisistä, jotka huomioivat sitä, mutta muita kohtaan se on aika välinpitämätön. Silittelyä se ei kaipaa kaikilta, eikä aina omilta ihmisiltäänkään. Kaikessa se haluaa olla mukana ja on aina tunkemassa päätään sinne missä tapahtuu.
Nyt jälkeen päin huomaa tehneensä muutamia koulutusjuttuja vähän mutkan kautta, mikä on kostautunut niin, että yksinkertaista asiaa onkin joutunut jauhamaan kuukausikaupalla. Esimerkkeinä tässä sängyille/sohville hyppiminen ja pöydille hyppely. Sängylle hyppimisen suhteen olin tosi tiukka heti ensimmäisestä kerrasta lähtien: niskanahasta vaan tylysti alas ja muutama kerta riitti kertomaan, että se on kiellettyä. Pöydille hyppelyyn puutuin ensin vain komentamalla "ei" ja "alas", jolloin hyppely kyllä väheni. Tilaisuuden tullen Rosi yritti kuitenkin napata pöydältä mitä tahansa (mieluiten ruokaa, mutta paremman puutteessa se pudotteli sieltä milloin mitäkin) Käytös saatiin loppumaan vasta reilusti yli puolen vuoden iässä.. Kokenut koiranomistaja olisi ehkä tajunnu ottaa saman tiukan linjan myös tähän, eikä asiasta olisi tullu ongelmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kärsivällisyyttä kyllä Rosi koetteli!
Muuten luulen, että ollaan selvitty aika ehjin nahoin. Tällä hetkellä ainoa asia, jota todella joututaan vielä harjoittelemaan on ydinkeskustassa liikkuminen. Siellä se joka toinen kerta on ihan mahdoton ja joka toinen kerta kunnon citykoira. Olen ottanut sen mukaan Helsingin keskustaan pienestä asti ja otan täälläkin, jos menen Salzburgiin, mutta silti se on välillä Rosille hankalaa. Jos seisomme paikallaan, se odottelee kanssani ihan rauhassa, mutta kun lähdetään liikkeelle se sinkoaisi mielellään joka suuntaan mahdollisimman kovaa. Tosin makkaralla lahjoen sen saa pysymään vierellä melko kivasti.. Laitan tämän vielä nuoruuden innon piikkiin, mutta hyviä vinkkejä parempaan käytökseen otetaan kuitenkin vastaan!
Jäljellä ollaan edistytty. Maastot on täällä kuin luodut jäljestykseen, joten sitä on tullut ahkerasti tehtyä. Laiskalle omistajalle sopii, että kesken lenkin pystyy tehdä jäljen ja sitten jatkaa taas matkaa ;) Arkisin jäljet teen siis pitkähköön ruohikkoon ja viikonloppuisin oikeille pelloille. Jossain vaiheessa meidän jäljestys oli ihan kateissa ja kauheeta sähläämistä koiralta, mutta nyt siihen on löytynyt rauhallisempi tahti. (Johtunee säännöllisestä treenaamisesta..) Tottistelu on tällä hetkellä vaan itsenäisen treenaamisen varassa. En ole vieläkään ängennyt meitä mihinkään koulutusrinkiin, vaikka sain kyllä muutamat yhteystiedot kouluttajista.
Kunhan tässä nyt toinen vuosi treenaillaan, niin ehkä me ensi vuonna jo jotain oikeasti osataankin! :)
Niin ja vihdoin niitä kuvia galleriassa..
Rosista on kasvanut mukava koira, jonka kanssa on kiva puuhata. Se on seurallinen ja hyväntuulinen tyyppi. Se pitää ihmisistä, jotka huomioivat sitä, mutta muita kohtaan se on aika välinpitämätön. Silittelyä se ei kaipaa kaikilta, eikä aina omilta ihmisiltäänkään. Kaikessa se haluaa olla mukana ja on aina tunkemassa päätään sinne missä tapahtuu.
Nyt jälkeen päin huomaa tehneensä muutamia koulutusjuttuja vähän mutkan kautta, mikä on kostautunut niin, että yksinkertaista asiaa onkin joutunut jauhamaan kuukausikaupalla. Esimerkkeinä tässä sängyille/sohville hyppiminen ja pöydille hyppely. Sängylle hyppimisen suhteen olin tosi tiukka heti ensimmäisestä kerrasta lähtien: niskanahasta vaan tylysti alas ja muutama kerta riitti kertomaan, että se on kiellettyä. Pöydille hyppelyyn puutuin ensin vain komentamalla "ei" ja "alas", jolloin hyppely kyllä väheni. Tilaisuuden tullen Rosi yritti kuitenkin napata pöydältä mitä tahansa (mieluiten ruokaa, mutta paremman puutteessa se pudotteli sieltä milloin mitäkin) Käytös saatiin loppumaan vasta reilusti yli puolen vuoden iässä.. Kokenut koiranomistaja olisi ehkä tajunnu ottaa saman tiukan linjan myös tähän, eikä asiasta olisi tullu ongelmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kärsivällisyyttä kyllä Rosi koetteli!
Muuten luulen, että ollaan selvitty aika ehjin nahoin. Tällä hetkellä ainoa asia, jota todella joututaan vielä harjoittelemaan on ydinkeskustassa liikkuminen. Siellä se joka toinen kerta on ihan mahdoton ja joka toinen kerta kunnon citykoira. Olen ottanut sen mukaan Helsingin keskustaan pienestä asti ja otan täälläkin, jos menen Salzburgiin, mutta silti se on välillä Rosille hankalaa. Jos seisomme paikallaan, se odottelee kanssani ihan rauhassa, mutta kun lähdetään liikkeelle se sinkoaisi mielellään joka suuntaan mahdollisimman kovaa. Tosin makkaralla lahjoen sen saa pysymään vierellä melko kivasti.. Laitan tämän vielä nuoruuden innon piikkiin, mutta hyviä vinkkejä parempaan käytökseen otetaan kuitenkin vastaan!
Jäljellä ollaan edistytty. Maastot on täällä kuin luodut jäljestykseen, joten sitä on tullut ahkerasti tehtyä. Laiskalle omistajalle sopii, että kesken lenkin pystyy tehdä jäljen ja sitten jatkaa taas matkaa ;) Arkisin jäljet teen siis pitkähköön ruohikkoon ja viikonloppuisin oikeille pelloille. Jossain vaiheessa meidän jäljestys oli ihan kateissa ja kauheeta sähläämistä koiralta, mutta nyt siihen on löytynyt rauhallisempi tahti. (Johtunee säännöllisestä treenaamisesta..) Tottistelu on tällä hetkellä vaan itsenäisen treenaamisen varassa. En ole vieläkään ängennyt meitä mihinkään koulutusrinkiin, vaikka sain kyllä muutamat yhteystiedot kouluttajista.
Kunhan tässä nyt toinen vuosi treenaillaan, niin ehkä me ensi vuonna jo jotain oikeasti osataankin! :)
Niin ja vihdoin niitä kuvia galleriassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti