Tämä on australianpaimenkoira Rosin blogi, jonne yritän kirjoitella kuulumisia ja laittaa kuvia aina silloin tällöin.
Rosi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Yhteiselo alkaa sujua ja tähän asti on mennyt oikeen hyvin. Minä opettelen emännän roolia ja Rosi koirana oloa. Rosi kasvaa kamalaa vauhtia ja puntarin mukaan painoa olisi jo 7 kiloa! Yhtä hoikka se on edelleen, isompi vain. Väriäkin on tullut hirveästi naamaan ja jalkoihin. (tai sitten se vaan on pinttynyttä likaa..?)
Näiden parin viikon aikana ollaan opeteltu jo montaa asiaa. Luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, tassun antamista, sekä harjaamista, korvien ja silmien putsausta, kynsienleikkuuta, yksinoloa, hihnassa kulkemista ja muita "käytöstapoja". Osa sujuu paremmin ja osa vähän huonommin. Lisää vain harjoitusta siis. Tassua se oppi antamaan oikeastaan vahingossa, kun yritin opettaa istumista. Opetin sitten sen ensin, kun Rosi sitä tassua aina tarjosi. Ja onhan se temppu, jonka joka koiran kuuluu osata ;)
Rosin luonne alkaa myös vähitellen hahmottua. Se on tietysi maailman viisain ja ihanin koira, mutta myös välillä oikea jäärä. Sen takia yritänkin olla alusta asti mahdollisimman johdonmukainen ja tarvittaessa tiukka, ettei lahkeiden ja hihansuiden pureminen jää tavaksi.. Hirmu reipas ja iloinen pentu se on, yllättävn itsenäinen, mutta silti kontaktinhaluinen.
Yhden puhelimen laturin se sai poikki, mutta muuten ollaan (tähän mennessä) säästytty tuholta! :P
Rosi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Yhteiselo alkaa sujua ja tähän asti on mennyt oikeen hyvin. Minä opettelen emännän roolia ja Rosi koirana oloa. Rosi kasvaa kamalaa vauhtia ja puntarin mukaan painoa olisi jo 7 kiloa! Yhtä hoikka se on edelleen, isompi vain. Väriäkin on tullut hirveästi naamaan ja jalkoihin. (tai sitten se vaan on pinttynyttä likaa..?)
Näiden parin viikon aikana ollaan opeteltu jo montaa asiaa. Luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, tassun antamista, sekä harjaamista, korvien ja silmien putsausta, kynsienleikkuuta, yksinoloa, hihnassa kulkemista ja muita "käytöstapoja". Osa sujuu paremmin ja osa vähän huonommin. Lisää vain harjoitusta siis. Tassua se oppi antamaan oikeastaan vahingossa, kun yritin opettaa istumista. Opetin sitten sen ensin, kun Rosi sitä tassua aina tarjosi. Ja onhan se temppu, jonka joka koiran kuuluu osata ;)
Rosin luonne alkaa myös vähitellen hahmottua. Se on tietysi maailman viisain ja ihanin koira, mutta myös välillä oikea jäärä. Sen takia yritänkin olla alusta asti mahdollisimman johdonmukainen ja tarvittaessa tiukka, ettei lahkeiden ja hihansuiden pureminen jää tavaksi.. Hirmu reipas ja iloinen pentu se on, yllättävn itsenäinen, mutta silti kontaktinhaluinen.
Yhden puhelimen laturin se sai poikki, mutta muuten ollaan (tähän mennessä) säästytty tuholta! :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti