torstai 12. marraskuuta 2009

Kun koira ulkoiluttaa omistajaa..


Viime viikonloppuna Rosi pääsi vähän yllättämään vapaanaollessa. Meillä se sujuu yleensä ihan mukavasti ja ulkoillaan lähes kaikki lenkit vapaana.

Noh, lauantaina oltiin tavanomaisella ulkoilureitillä (ilman hihnaa) ja vastaan tuli tuttu koirakaveri Fila. Nää kaksi alotti taas hurjan takaa-ajon, niinkun aina ja peuhasivat muutenkin ihan onnessaan. Jossain vaiheessa sitten kutsuin Rosia, että oltais jatkettu eteenpäin, mutta Rosi oli ihan kuin ei muka kuuliskaan. Lopulta kävin hakemassa Rosin mukaani, kun se ei muuten tullut. Laitoin sen hihnaan, jonka jätin laahaamaan maahan. Otettiin muutamia maahanmenoja ja jätin sen siihen odottamaan, kun tein mini-jäljen. Rosi jäljesti tämän ja päästin sitten koiran taas kokonaan irti. Rosi lähti samantien hihnasta päästyään vastakkaiseen suuntaan, Filan perään, joka oli jo kauan aikaa sitten kadonnut näköpiiristä. Nämä ilmeisesti jäi rantaan uiskentelemaan, ja omistaja tulikin hetken päästä vähän ärtyneenä molempien koirien kanssa takasin luokseni...

Tämän jälkeen nappasin koiran hihnaan, sidoin lähimpään puuhun ja jatkoin matkaa yksikseni. Hetken päästä kävin hakemassa Rosin ja jatkettiin loppu matka hihnassa. (Pikkupentuna, jos Rosi yritti nappasta lahkeesta kiinni, tein saman puuhunsitomis- tempun, eikä tarvinnutkaan kuin pari kertaa tehdä. Yksinjättäminen toimi rankaisuna erittäin hyvin.)

Seuraavana aamuna päästin Rosin leikkimään parin vastaantulevan koiran kanssa ja meinasi käydä sama juttu. Kutsuin ja Rosi lähti tulemaan luokse, mutta muutaman metrin päässä se seisahtui ja kääntyikin takasin. Toisella kutsulla se tuli lopulta kunnolla takaisin.

Mitä tästä opin.. Seuraavalla lenkillä taskut täynnä makkaraa ja juustoa, kuivanappuloiden sijaan ja narupallo ihan kädenulottuvilla. Pitkin lenkkiä tehtiin vähän tokojuttuja ja vaan riehuttiin narupallon kanssa. Vastaan tuli koiria, mutta tällä kertaa Rosi ei edes yrittänyt mennä niiden luokse!

Vapaanaollessa toisten koirien luota takaisin tuleminen on välillä haastavaa ja vaatii harjoittelua. Palkkaan kaikki luoksetulot, mutta Rosi huomaa kyllä heti, jos itsellä on ajatukset jossain muualla. Tällä viikolla on mennyt sen suhteen taas paremmin. Eli ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti